Milena Parland & Alexander Reichstein: Kun kuu nauroi ja muita maassamme kerrottuja satuja

Milena Parland (teksti) ja Alexander Reichstein (kuvitus): Kun kuu nauroi 
ja muita maassamme kerrottuja satuja.
När månen skrattade och andra sagor berättade i vårt land. 
Käsikirjoituksesta suomentanut Susanna Hirvikorpi.
Schildts & Söderströms 2015, 249 sivua.

Siitä päivästä lähtien olen etsinyt satuja kaikkialta. Kirjoitan tarkasti muistiin parhaat ja jännittävimmät sadut. Lähes sellaisina kuin ne minulle kerrotaan. Niin saduista tulee kirja. Satukirja juuri sinua varten, rakas lukija. Kuuntele nyt tarkasti, sillä maamme on satujen maa. Maa, jossa ihmiset ovat jo aikojen alusta kertoneet tarinoitaan ja laulaneet laulujaan pitkien öiden iloksi.

Kun kuu nauroi on satukirja suomalaislapsille – lapsille, joiden juuret voivat olla vaikkapa Venäjällä, Kiinassa tai somaliassa, joiden uskonto voi olla esimerkiksi juutalaisuus, äidinkieli ruotsi tai saame. Kirjan alussa on lainaus Sakari Topeliuksen Maamme kirjasta, jossa sanotaan muun muassa, että "Harvat ovat niin sekoittumattomasta sukuperästä, ettei joku heidän suvustansa ole suonissaan kantanut erilaisten kansakuntain verta. Mutta se on sanottu, että kaikki, jotka tunnustavat tämän maan isänmaakseen ja rakastavat tätä sellaisena, – kaikki, jotka tottelevat tämän maan lakia ja tekevät työtä tämän maan hyväksi – ovat yksi kansa." Lainaus on vuodelta 1875, mutta on ajankohtaisempi kuin konsanaan.

Kirjaa jäsentää kehyskertomus, jossa pieni helsinkiläistyttö kerää satuja ihmisiltä ympärillään – äidiltään, ystäviltään, sukulaisiltaan, naapureiltaan – joskus kertojana voi olla vaikkapa puistossa kohdattu kani. Kokoelman avaussatu on Kalevalasta tuttu Ainon taru suorasanaisesti kerrottuna, ja monelle lukijalle ovat varmasti tuttuja myös tarinat Myran Pyhästä Nikolaoksesta (Joulupukin esikuvasta), Kynttilätyttö Luciasta ja Raamatun rohkeasta Esteristä. Somalien tarinaperinteestä nousee satu Leijonasta ja karitsasta, saamelainen satu kerto Sivvasjärven veljeksistä ja romanien tarinaperinteestä ammentaa Poika joka sanoi aina Ei. Milena Parland kertoo kaikki tarinat omin sanoin, ja kiitos satujen kauniista kielestä kuuluu luonnollisesti myös suomentaja Susanna Hirvikorvelle.

Kirjan värikäs kuvitus on syntynyt niin, että Alexander Reichstein on kerännyt kankaita eri kulttuureista, valokuvannut ja skannannut ne, käsitellyt kuvia digitaalisesti ja piirtänyt päälle satujen hahmoja. Pidän itse enemmän kynän-, liidun- tai siveltimenjäljestä kuin tietokoneen avulla tehdyistä piirroksista, mutta Reichsteinin yksinkertaiset hahmot toimivat hyvin elävää, kollaasimaista taustaa vasten. Esimerkiksi tämä kuva hyeenoista ja leijonasta on aivan upea:

Alexander Reichsteinin kuvitusta satuun "Leijona ja karitsa".

Milena Parland sai idean Kun kuu nauroi -kokoelmaan työskennellessään koulussa monikulttuurisen projektin parissa. Toivottavasti kirja kulkeutuu myös "takaisin kouluun", yhdessä lasten kanssa luettavaksi, katseltavaksi ja keskusteltavaksi.