Jenni Kirves: Aino Sibelius. Ihmeellinen olento
Johnny Kniga 2015, 288 sivua.
Kaunis, monipuolisesti lahjakas nainen, joka omistautuu tukemaan miehensä luovaa työtä, hoitaa ja kasvattaa isoa lapsikatrasta ja suurta hyöty- ja kukkapuutarhaa – sellaisen ihmisen täytyy olla ihmellinen olento. Laajat, yksityiskohtaiset ja runsain kuvaliittein varustetut elämäkerralliset ja historialliset teokset ovat upeita ja niillä on paikkansa, mutta on ihana välillä tutustua historialliseen henkilöön ikään kuin pienimuotoisemmin, likeltä, vailla runsasta viiteapparaattia ja satojen sivujen painoa. Aino Sibelius - ihmellinen olento on pieni ja kaunis (graafikko Maria Mitrusen suunnittelemaa ulkoasua myöten) kirja, jonka fokus on Ainon persoonassa ja ennen kaikkea hänen suhteessaan aviomieheensä Jean Sibeliukseen ja tämän sävellystaiteeseen.
Ammattihistorioitsijana Kirves osaa hyödyntää alkuperäislähteitä, ennen kaikkea Aino ja Janne Sibelius kirjeenvaihtoa, mutta ilmaisee kiitollisuudenvelkansa myös keskeisille Sibelius-elämäkerroilla ja toimitetuille kirjekokoelmille, joihin on tukeutunut paljon.
Materiaalia onkin tarjolla runsaasti, sillä Aino Sibelius (s. Aina Järnefelt 1871-1969) oli kytköksissä useaan kulttuurisukuun – hänen sisaruksiaan olivat muun muassa kirjailija Arvid Järnefelt ja taidemaalari Eero Järnefelt, joka puolestaan avioitui näyttelijä Saimi Swanin, kirjailija Anni Swanin sisaren kanssa. Ainon äiti Elisabeth Järnefelt piti kirjallista salonkia, jonka piirissä vaikutti muun muassa Juhani Aho. Sibeliukset rakennuttivat Ainola-huvilansa Tuusulanjärven rannalle, osaksi taiteilijayhteisöä, jossa elettiin tiiviissä naapurisuhteissa Eero ja Saimi Järnefeltin, Pekka ja Maija Halosen sekä Juhani Ahon ja Venny Soldan-Brofeltin perheiden kanssa.
Jenni Kirves pyrkii kuvaamaan Ainon persoonassa piilevää ristiriitaa: hän on toisaalta päättäväinen ja itsenäinen ratkaisuissaan, toisaalta hyvin hauras ja herkkä. Suurin on kuitenkin rakkaus; Jannen ja Ainon suhde säilyi intohimoisena läpi vuosikymmenten kestäneen avioliiton. Aino Sibelius vastusti hänen päälleen sälytettyä uhrautujan sädekehää, vaan koki saaavansa itse vähintään yhtä paljon avioliitossaan, vaikka huolehti täysin arjesta ja käytännön asioista ja joutui usein olemaan pitkiäkin aikoja erossa rakkaastaan Sibeliuksen ollessa sävellys- tai ryyppyreissuillaan.
Nyt minua ihan itkettää vaan ikävästä. Voi oma rakas, rakas, Janne, jos sinä olisit täällä. Minun on niin kamalan ikävä. Kun sinua saisi pian nähdä. Voi, kuinka minä olisin onnellinen.*
Olen aiemmin blogannut Ainoon liittyen ainakin Julia Donnerin Aino Sibeliuksen puutarha -teoksesta, SuviSirkku Talaksen Rakas äitini! -kirjekokoelmasta sekä kuvakirjasta Soiva metsä. Lisääkin juttua Aino(la)-aiheisista kirjoista on tulossa Jean Sibeliuksen juhlavuoden mittaan!
Muissa blogeissa "Ihmeellisestä Ainosta": Kirjakaapin kummitus, Kirjasähkökäyrä, Marjatan kirjaelämyksiä ja ajatuksia, Hemulin kirjahylly
Jenni Kirveen haastattelu Ylen Puheen iltapäivässä
*Aino Jannelle 15.2.1892, teoksesta SuviSirkku Talas 2001, s. 354.
Tämä on niin viehättävä kirja! Ainolassa en ole käynyt, mutta kirjan lukemisen jälkeen on kovasti mietityttänyt, milloin mahtaisin sinne ennättää. Kiitos linkityksestä.
VastaaPoistaJonna, asun päiväretkelle sopivan matkan päässä Tuusulanjärveltä, mutta jostain syystä en ole käynyt Ainolassa kuin joskus lukion kanssa (siis omana lukioaikanan, vuosia sitten...), vaikka Erkkola, Halosenniemi, Aleksis Kiven mökki ja Ahola on tullut koluttua ihan viime vuosina. Pitää yrittää nyt Jannen juhlavuonna ehtiä! Ainola on kyllä todella kaunis talo kauniilla paikalla.
PoistaAino Sibelius on kyllä kiinnostava persoona, ja kieltämättä minäkin olen mielessäni ajatellut, miten uhrautuvasti ja jotenkin antautuvasti hoiti kotia ja lapsia miehensä luodessa uraa. Se toisaalta oli varmasti vaimon tehtäväkin tuohon aikaan tuossa säädyssä. Mutta ne Jannen ryyppyreissut! Jenni Kirveen artikkeleita muistan lukeneeni Suomen historian kurssilla. Hän osaa kirjoittaa historiasta hienosti ja kiinnostavasti.
VastaaPoistaKia, Ainon ratkaisu oli varmasti ajalleen tyypillinen ja laajasti hyväksytty, vaikka ehkä häneltä kulttuurisuvun lahjakkaana tyttärenä joiltakin tahoilta odotettiin myös omien taipumusten kehittämistä. Aino vertautuu mielessäni muihin Tuusulanjärven taiteilijayhteisön naisiin: myös Saimi Järnefelt, Maija Halonen ja Venny Soldan olivat lahjakkaita ja tekivät muun muassa kaunokirjallisuuden käännöksiä, mutta Vennyä lukuunottamatta heidän luovuutensa ja älykkyytensä näkyi ennen kaikkea arkisissa askareissa, käsitöissä, puutarhanhoidossa ja lasten kasvatuksessa ja koulutuksessa.
PoistaTämä kirja avarsi hyvin Sibeliusten avioliittoa ja perhe-elämää, siinä sivussa mielenkiintoista historiallista aikaa sekä kulttuuripersoonia. Hieno tietoteos ja ansio lankeaa tietysti vahvalle naisvaikuttajalle Ainolle eli Ainalle.
VastaaPoistaMai, niinpä, tämä kirja avaa Ainon ohella myös Jean Sibeliuksen – Jannen – yksityistä puolta. Kiehtova elämä on hyvä lähtökohta hienolle elämäkerralle, mutta kirjoittajan ansiot ratkaisevat tietysti eniten, ja Jenni Kirves kirjoittaa hyvin.
PoistaMaria, jopas sattui mukavasti - juuri julkaisin oman kirjoitukseni samasta kirjasta! Aino Sibeliuksessa on ihmeellisyyttä, joka ehkä tulee ennen kaikkea siitä tietystä ristiriitaisuudesta ja kenties siitäkin, että emme kuitenkaan koskaan pääse hänestä aivan perille... Minusta hän oli ihailtava siksi, että teki niin kuin hänestä oikealta tuntui: omisti itsensä miehelleen, perheelleen ja sille ihanalle puutarhalleen...
VastaaPoistaKaunista elokuun viikkoa <3
Katja, hyvä huomio tuo, että 10.8. oli Ainon syntymäpäivä! Itse en sitä tajunnut, ihan sattumalta kirjoitin ja julkaisin juuri synttäreiden aattona! Kyllä, Aino Sibeliuksen viehätys historiallisena henkilönä on osaltaan juuri tuossa ristiriitaisuudessa, hän ei mennyt odotusten ja valmiiden mallien mukaan vaan kulki rohkeasti omaa polkuaan.
PoistaToivotuksesi toteutui; tämä viikko on tosiaan ollut kaunis ja aurinkoinen <3 Ihanaa viikonloppua Katja!
Odotan jo malttamattomana, milloin postiluukusta kolahtaa tämä hienolta vaikuttava teos.
VastaaPoistaSatu, toivottavasti "Ihmeellinen olento" on jo putkahtanut postiluukusta ja olet päässyt lukemaan :)
Poista