Lena Muhina: Piirityspäiväkirja
Blokadnyi dvevnik Leny Muhinoi, suom. Pauli Tapio.
Esipuhe Markku Kangaspuro, loppusanat Valentin Kovaltsuk,
Aleksandr Rupasov ja Aleksandr Tsistikov.
Bazar 2014, 291 sivua.
Löysin Galjalta Franklinin Luonnonhistorian ensimmäisen osan. Ne ovat ihmeellisiä kirjoja. Aion lukea ne ja kirjoittaa päiväkirjaan otteita. Haluaisin hankkia jostakin vitsoja ja varpuja saadakseni pian nähdä kevään ensi lehdet. Aina kun alan ajatella tulevaa ammattiani, palaan kuitenkin eäintieteilijän työhön. Se vetää minua puoleensa kaikkia muita enemmän. Kallein haaveeni on tulla eläiniteteilijäksi ja ajan kanssa se kyllä toteutuu. Minusta tulee Neuvostoliiton Tiedeakatemian eläintutkija. Minut lähetetään tutkimusmatkoille. Matkustan maan eri kolkkiin ja palatessani kannan korteni yleisen tietämyksen kekoon.
Näin kirjoitti 17-vuotias Lena Muhina päiväkirjaansa Leningradissa 21.3.1942, kun saksan armeijan sotilaat olivat piirittäneet kaupunkia puoli vuotta. Muhinan julkaistu päiväkirja kattaa vuoden ajanjakson, toukokuusta 1941 toukokuuhun 1942, mutta syyskuussa 1941 alkanut Leningradin piiritys kesti kaikkiaan 900 päivää, aina tammikuuhun 1944. Halusin lainata nuoren Lenan päiväkirjasta jotakin valoisaa kohtaa, katkelmaa, jossa Lena katsoo tulevaisuuteen, aistii alkavan kevään valon ja lämmön. Suurin osa Lenan piirityksenaikaisista merkinnöistä käsittelee kuitenkin karua ja raskasta nykyhetkeä: leipäannoksen riittävyyttä, nälkää joka lopulta riuduttaa Lenan äidin kuoliaaksi, kylmyyttä, kovaa työtä ja pelkoa. Piirityspäiväkirja on raskas lukukokemus, mutta sitä ei ole suotta kehuttu elävästä kerronnasta.
Kuten muitakin sodanaikaisia, nuorten kirjoittamia päiväkirjoja – esimerkiksi Anne Frankin nuoren tytön päiväkirjaa, Helen Berrin päiväkirjaa tai Zlatan päiväkirjaa – lukiessa, myös Piirityspäiväkirjan äärellä kiinnitän huomiota siihen, millaista kirjoittajan elämä on ollut ennen sodan puhkemista tai tilanteen kiristymistä piiritystilanteeksi tai piiloutumiseksi ja siihen, mitä nuori haaveilee ja suunnittelee kriisin jälkeisenä aikana tekevänsä. Sekä tietenkin siihen, mitä me nyt tiedämme päiväkirjojen kirjoittajien kohtaloista. Kaiken kärsimyksen jälkeen Lenalle kävi sikäli hyvin, että hän selvisi piirityksestä hengissä ja kuoli vasta 66-vuotiaana, Moskovassa vuonna 1991.
Lenasta ei tullut eläintieteilijää, mutta hän opiskeli sodan jälkeen Leningradin taideteollisessa korkeakoulussa ja valmistui erityisalanaan mosaiikkitaide. Lena teki töitä erilaisissa tehtaissa ja konepajoissa ja kaipasi Leningradin oopperoihin ja museoihin, jotka olivat olleet kiinteä osa hänen lapsuudenmaailmaansa äidin työn vuoksi. Piirityksenaikaisista kokemuksistaan Lena ei puhunut koskaan kenellekään, mutta hänen päiväkirjansa päätyi Poliittisten ja historiallisten dokumenttien keskusarkistoon Pietariin ja lopulta julkaistuksi kirjaksi, ikkunaksi yhteen monista julmista ajanjaksoista toisen maailmansodan aikana.
Kirjasta lisää: Sheferijm, Järjellä ja tunteella, Leena Lumi, Kirjakaapin kummitus,
Maria, kiva, että luit tämän. Miten minusta tämä on jotenkin jäänyt katbveeseen, jota lisää lukijoita kirjalle soisin. Olin osin aika järkyttynyt tästä teoksesta, sillä luettuani Anna Ahmatova Fontankan talossa tiesin, mitä todella tapahtui. Ja olihan tässäkin välillä tunne, että nuori Lerna oli suorastaan turutunut kaikkeen muuhun paitsi ei nälkään. Pidin siitä, että kirjassa kerrottiin pilkun tarkasti ne kaikki keinot, millä ihmiset selvisivät, siis mitä syömällä esim. Niin järkyttävää ja äitini katseli Valkjärven kotinsa ikkunasta öisin Leningradin paloa...hän ja hänen siskonsa olivat ihan lapsia, mutta tajusivat, että lapisilla on siellä paha olla ja sitten liittiävätkin Leningradin lapset iltarukoukseensa.
VastaaPoista(Huomasit varmaan Hesarista tänään Anne Frankin kirjaa koskevan jutun...)
<3
Leena, huomasin tosiaan Hesarin jutun, jossa kerrottiin, että Anne Frankin päiväkirjasta on tulossa lyhentämätön, kriittinen editio! Toivottavasti se julkaistaisiin myös suomeksi.
PoistaPiirityspäiväkirjasta on tosiaan ollut yllättävän vähän juttua, kun ottaa huomioon, että kirja on ilmestynyt jo toissa vuonna – Lenan päiväkirjan soisi tosiaan löytävän enemmän lukijoita! Luen Turun avoimessa yliopistossa Kulttuurihistoriaa ja siellä tämä on yksi erään valinnaisen opintojakson tenttikirjoista, hienoa että tällaista vastikään suomeksi julkaistua kirjaa/dokumenttia hyödynnetään opintomateriaalina!
Aurinkoista viikkoa Leena! <3