Sivut
▼
torstai 26. maaliskuuta 2015
Elina Hirvonen: Kun aika loppuu
Elina Hirvonen: Kun aika loppuu
Wsoy 2015, 251 sivua.
Kun aika loppuu on kirja, joka yhtä aikaa pakottaa kääntämään sivua, selvittämään, mitä henkilöille tapahtuu, ja toisaalta pysähtymään, vetämään henkeä kesken raastavien tapahtumien ja miettimään, kysymään loputtomiin.
Palkitun kirjailijan Elina Hirvosen kolmas romaani sijoittuu lähitulevaisuuteen, suunnilleen vuoteen 2030. Kun aika loppuu kertoo perheestä, jossa on ollut paljon rakkautta, toivoa ja unelmia, mutta jonka jäsenet ovat ajautuneet erilleen toisistaan. Perheen tarinaa kertoo vuoroin ilmastonmuutoksesta luennoiva Laura-äiti, Somaliassa lääkärinä työskentelevä Aava-sisar ja Aslak-veli; vain käytännön ympäristönsuojeluprojektien parissa työskentelevä Eerik-isä jää romaanissa vaille omaa ääntä. Lauran kertojanääni on hallitsevin ja hän puhuu paljon paitsi äitiydestään, myös avioliitostaan. Samankaltaisen asetelman ja tematiikan vuoksi Hirvosen romaanista tulee mieleen Lionel Shriverin Poikani Kevin (Avain 2006, alkuteos We Need to Talk About Kevin 2003). Myös Hirvosen romaani kuvaa viilttävästi äidin huolta, surua ja syyllisyyttä.
Elina Hirvonen rakentaa romaanissaan yhden monimutkaisen syiden verkoston sille, että jokin kääntyy peruuttamattomalla tavalla väärälle raiteelle ja hyvä muuttuu pahaksi. Välillä rakkauskin tahtoo kääntyä vihaksi, mutta moni henkilöistä säilyttää rakkauden käsittämättömien vihanilmausten keskelläkin. Hirvosen romaanissa kipu ja kärsimys siirtyvät sukupolvien ketjussa eteenpäin, kiire ja väsymys estävät näkemästä lasten tarpeita, yksinäisyys ja häpeä synnyttävät vihaa. Sekä Aava että Aslak ovat jääneet paitsi tärkeitä yhteyden kokemuksia lapsuudessaan ja nuoruudessaan, mutta sisarukset kanavoivat kipunsa hyvin eri tavoin.
Kun aika loppuu muistuttaa monin tavoin Hirvosen esikoisromaania Että hän muistaisi saman (Avain 2005): keskiössä on sisaren ja veljen läheinen mutta kompleksinen suhde ja jokin ihmiset pysäyttävä tragedia, terroriteko. Esikoisromaanissa tuo tragedia oli WTC:n torneihin kohdistunut isku, Kun aika loppuu -romaanissa oman perheenjäsenen tekemä järkyttävä rikos. En ole lukenut Hirvosen toista romaania, Kauimpana kuolemasta, mutta ainakin näitä kahta muuta romaania luonnehtii todella kaunis kieli, jolla toisinaan kuvataan raadollisiakin asioita mutta
Siitä on jo kymmenisen vuotta, kun luin Että hän muistaisi saman, joten muistikuvani siitä ovat lievästi sanottuna hatarat, mutta uskallan sanoa, että Hirvonen on kehittynyt kirjailijana huimasti – eikä esikoinenkaan mikään vaatimaton suoritus ollut, sehän oli Finlandia-ehdokkaanakin! Hirvosen juuri ilmestyneessä kirjassa on enemmän syvyyttä, konkretiaa ja monisärmäisyyttä kuin esikoisessa, joka oli pitkälti sinänsä viehättävää runollista haahuilua ja jonka kuvaama suru ja kärsimys kaikessa riipivyydessäänkin tuntui jotenkin vielä ymmärrettävältä. Mutta kuinka ymmärtää sitä, mitä Hirvonen kuvaa romaanissaan Kun aika loppuu? Tapahtumia ja kehityskulkuja, joille ei edes halua löytää nimeä, saati selitystä. Tärkeämpää kuin ymmärtää onkin, kuten Aava ajattelee, puolustaa elämän merkitystä, sitä sitkeämmin, mitä turhauttavammalta, toivottomammalta ja lohduttomammalta se tuntuu.
Tämä kirja täytyy ehdottomasti lukea. Kiinnostuin kirjasta jo eräässä tilaisuudessa, jossa Hirvonen oli romaanistaan puhumassa, mutta sittemmin koko asia pääsi jo melkein unohtumaan. Kiitos siis muistutuksesta!
VastaaPoistaTämä oli kyllä niin huikea lukukokemus, että huh!!
VastaaPoistaTänään onkin Hirvos-päivä. Upea romaani, parasta juuri nyt. <3
VastaaPoistaHyvin kirjoitettu, Maria! Tämä oli juuri tuollainen kirja: oli pakko lukea, mutta usein oli pakko myös laskea kirja käsistään, vetää henkeä ja miettiä, itkeäkin vähän, ja sitten jatkaa taas. Valtavan hieno ja vaikuttava romaani, ei voi muuta sanoa.
VastaaPoistaKirjassa on vaikuttava kansikuva.
VastaaPoistaKuka sen on suunnitellut?
Hei! Kansi on tosiaan hieno, ja ainakin tuo kannen kuva on palkitun kuvataiteilija/sarjakuvakirjailija Ville Tietäväisen käsialaa.
PoistaKiitos tiedosta.
VastaaPoistaVille Tietäväinen on kuvittajana ja sarjakuvataiteilijana tehnyt suuren vaikutuksen minuun jo vuosien ajan.
Luin vasta nyt tämän kirjan. Aihe on ajankohtainen ja arvostan lukemaani kirjaa. Kun aika loppuu pysäyttää lukijan miettimään. Vahva teos.
VastaaPoista