John Keats: Yön kirkas tähti
99 viimeistä kirjettä. suom. Kaisa Sivenius.
Teos 2010, 281 sivua.
Minun sopii kirjoittaa vain aamuaikaan ihanalle neidolle, jota sydämestäni rakastan, sillä yöllä, kun yksin eletty päivä on mennyt mailleen, ja autio, hiljainen, musiikiton kamari odottaa sulkeakseen minut sisäänsä kuin hautakammioon, intohimoni riistäytyy valloilleen. Tuloksena on haltioitunutta tekstiä, jollaiseen en konsa olisi uskonut sortuvani, vaan naureskellut niille, jotka moista suoltavat. En tahdo sinun näkevän sellaista, sillä voisit pitää minua joko liian onnettomana tai hiukkasen hulluna. Nyt istun soman maalaistaloni ikkunassa ja näen edessäni kauniin, kumpuilevan maiseman ja vilauksen valtamerta; aamu on hieno.
John Keats (1795–1821) oli englantilainen romantiikan ajan runoilija, joka kirjoitti tynnekylläisiä runoja, rakasti palavasti naapurissaan asuvaa Fanny Brawnea muttei voinut köyhyytensä takia koskaan avioitua tämän kanssa ja kuoli sairauden riuduttamana vain 25-vuotiaana. Keatsin runoja olen lukenut aiemmin vain antologioista, mutta Runoelmista on ilmestynyt Ntamolta niin viehättävä näköispainos, että voisin hankkia kirjan vaikka omaan hyllyyn. Ensimmäiseksi Keatsilta lukemakseni kirjaksi valikoitui kuitenkin kirjekokoelma Yön kirkas tähti, jonka ostin jo muutama vuosi sitten kauniin kannen, runollisen nimen ja romanttisen taiteilijamyytin houkuttelemana. "Ensimmäiseksi Keatsiksi" kirja onkin omiaan, sillä monen menneiden vuosisatojen kirjailijoiden tapaan Keats kirjoitti hyvin kaunokirjallisia, kiinnostavia ja monivivahteisia kirjeitä.
Yön kirkkaalla tähdellä ei ole varsinaista alkuteosta, vaan Kaisa Sivenius on suomentanut "vuonna 1895 ilmestyneen H. Buxton Formanin toimittaman Keatsin koottujen kirjeiden laitoksen 214:stä kirjeestä 99 viimeistä". Kirjan nimi taas on sama kuin Jane Campionin ohjaamalla, John Keatsin ja Fanny Brawnen rakkaussuhdetta kuvaavalla elokuvalla – "Yön kirkas tähti" on erään Keatsin Fannylle kirjoittaman runon nimi.
Nimi ja kansikuvassa Johnin kirjettä lukeva Fanny johtavat ajatukset rakkauskertomukseen, mutta rakkauskirjeet ovat kokoelmassa kuitenkin vähemmistönä (Fannyn kirjeet John Keatsille eivät valitettavasti ole säilyneet, sillä Keats määräsi ne hävitettäväksi kuolemansa jälkeen). Kokoelmassa on myös Keatsin ystävilleen kirjoittamia kirjeitä. Kirjeet rönsyävät kiihkeästä tunteenpalosta arkisten sattumien kuvailuun, vaivihkaisesta huumorista synkkyyden kautta riemuun. Keatsin sairaus ja aavistukset tulevasta kuolemasta värittävät toisia kirjeitä voimakkaasti; valoisissa luonto- ja maisemakuvauksissa lepää sielu.
Kirjasta lisää: Kiiltomato, Sabinanknalli, Naakkujakirjat, Nenäkirjassa, Suomenkuvalehti
Luin kirjan osana Blogistanian III lukumaratonia
Pidän kovasti Keatsin runoista. Sen vuoksi ostin tämän kirjan itselleni ja aloittelinkin. Olen aika huono lukemaan kirjeitä kirjoista, mutta nyt tuntuu että täytyy syyskesällä kaivaa tämä esiin ja lukea rauhassa, nautiskellenkin.
VastaaPoistaKatja, hauska kuulla, että joku muukin on "hautonut" tätä kirjaa odottamassa oikeaa lukuhetkeä. Minusta tämä sopii aivan erityisen hyvin kesäkirjaksi, ehkäpä parhaiten juuri elokuun tähtikirkkaisiin öihin – tässä on sellaista ylitsepursuavaa elämänriemua ja -tuskaa.
PoistaTämän kirjan haluaisin omaan hyllyyni. Katjan lailla pidän paljon Keatsin runoista, ja tätä kirjaa olen lainannut kirjastosta useampaan otteseen, lukien kirjeitä ja katkelmia sieltä täältä. Ihana kokoelma, kerta kaikkiaan. <3
VastaaPoistaVoi että, Sara – nyt en kyllä malta odottaa, että pääsen lukemaan Keatsin runoja, kun te kaikki niitä kilvan kehutte! <3
PoistaKansi on todella kaunis, kuin maalaus. Kiinnostavan kuuloinen teos, joka täytyy pistää korvan taakse.
VastaaPoistaAino, kannen kuva (Campionin elokuvasta) on tosiaan kaunis ja herkkä – ja sellaisena heijastelee hyvin kirjan sisältöä!
PoistaVaikka Keats kuoli nuorena, pääsi hän kuitenkin Roomaan...
VastaaPoistaNiinpä, Sanna – Keatsilla oli lyhyt mutta varmastikin täysi ja intensiivinen elämä!
PoistaTykkään lukea kirjeitä ja Keatsin kirjeitä oli mielenkiintoista lukea :) Pidän myös ihan mielettömän paljon Keatsin runoista, ne on ihania!
VastaaPoistaT, kyllä minun nyt pitää tutustua tarkemmin Keatsin runotuotantoon, kun niin moni on sitä kehunut! :)
PoistaVarmasti lukemisen arvoinen teos! On aika yllättävää, että kirjekokoelma voi toimia niin mielenkiintoisena luettavana. Tästä tulee mieleeni Timo K. Mukan kirjekokoelma, jonka luin jokin aika sitten, ja samoin mieleen assosioituu Sisko Istanmäen teos Yöntähti. Ehkä nimi on sattumaa.
VastaaPoistaKirjanainen, Timo K. Mukan kirjeet ovat varmasti niin ikään kiehtovaa luettavaa. Istanmäen Yöntähteä en ole lukenut, mutta se kuulostaisi olevan aiheeltaan aika päinvastainen kuin Yön kirkas tähti, sillä siinä kerrotaan vanhuksista ja vanhenemisesta kun taas Keats kirjoittaa nuoruuden palolla.
PoistaMinulla on tuo kirja lainassa kirjastosta, jotenkin en ole innostunut lukemaan sitä. Haluan sen omaksi ja luen vasta sitten, jo Keatsin runojen tähden must.
VastaaPoistaUlla, odotan mielenkiinnolla mietteitäsi kirjasta!
PoistaNäitä Keatsin kirjeitä oli ilo lukea. Ilahduin erityisesti Keatsin älykkääseen ja nokkelaan huumorintajuun.
VastaaPoistaEssielina, niin oli – samoin kuin tarkkanäköistä postaustasi niistä!
PoistaVarmaan yksi kauneimpia kansia ikinä. Monen monituista kertaa on tämä kirja jo kaupassa ja myös kirjamessuilla ollut kädessäni, mutta aina joku muu on mnenyt sen ohi. Ehkä olen kulkenut onneni ohitse....
VastaaPoistaKeatsin runoihin olen halunnut tutustua jo kauna, mutta runous onkin lempilapseni.
Leena, ehkä sinun ja Yön kirkkaan tähden tiet risteävät vielä, jos niin on tarkoitettu! Keatsin Runoelmia laitoin jo kirjastosta varaukseen, kun sieltä löytyi mainitsemani kaunis näköispainos – ehkä siis jossain välissä runopostausta täältä melko "proosallisesta" Sinisen linnan kirjastostakin... :)
Poista