Kirjamessuilla ja niiden liepeillä

Esikoiskirjailijapaneelissa muun muassa Pauliina Rauhala, jonka Taivaslaulu vakuutti. Sunnuntaina Rauhalan romaani palkittiin vuoden kristillisenä kirjana.

Viime viikolla Helsingissä messuttiin kirjoista, ja minäkin sain, muista kiireistä ja välimatkasta huolimatta, oman ripaukseni kirjallisesta huumasta. Olisin riemumielin rientänyt messuille jo perjantaina (torstaista en rohjennut haaveillakaan), mutta kun en ehtinyt, keskityin nauttimaan täysillä nepalilaisesta illallisesta keskustassa kahdenkymmenen muun kirjanystävän kanssa. Oli aivan mahtavaa nähdä pitkästä aikaa monia tuttuja ja aivan yhtä ihanaa tavata ensimmäistä kertaa tähän asti vain virtuaalisesti tuttuja aina Norjasta ja Lapista asti. Osa illastajista tuli suoraan töistä tai kotoa, mutta monet tulivat kirjamessuilta ja jakoivat tunnelmiaan muun muassa Kjell Westön lukupiiristä (lue myös virallisen lukupiiribloggaajan, Hannan, perusteellinen raportti), antikvaaristen osastojen kiertelystä, Pekka Hiltusen haastattelusta, vuosien 1914–1918 Helsinkiä koskevasta keskustelusta ja esikoiskirjailijapaneelista.

Kirjamessujen lukupiirissä Kjell Westö ja monta hyvin onnellisen näköistä Kangastus 38:n lukijaa. Kuva: Messukeskus.

Torstaina kirjamessuilla oli perinteiseen tapaan annettu Rakkaudesta kirjaan -tunnustus, tällä kertaa lukukoira Börjelle. Pohdimme illallispöydässä blogikollegojen kanssa, että voisi olla terapeuttista lukea Börjelle ääneen vanhoja blogitekstejään – koirahan ei huomauta virheistä! Jatkokehittelimme ideaa: jos kärsii bloggaajan blokista, voisi Börjelle lukea tekstiluonnoksiaan ja saada näin rohkeutta jatkaa kirjoittamista. Onnittelut vielä Börjelle ja hänen ohjaajalleen, erikoiskirjastonhoitaja Raisa Alamerille! (Meidänkin lähikirjastossamme on muuten lukukoira, mutta olen nähnyt hänet vain vilaukselta – sympaattisen koiran "tapaamisajat" on varattu pitkälle joulukuuhun.)

Lukukoira Börje ja erikoiskirjastonhoitaja Raisa Alameri, Rakkaudesta kirjaan palkitut 2013. Kuva: Messukeskus.

Lauantai oli oma varsinainen messupäiväni, mutta valitettavasti ehdin messuila vain pari–kolme tuntia, sillä iltapäivälle oli muuta mukavaa ohjelmaa tiedossa. Kävin muutaman bloggaajakollegan kanssa lounaalla, kannoin ylpeänä blogger-korttiani (kiitos Messukeskukselle siitä!) ja haahuilin ympäriinsä. Keskityin tutkailemaan erityisesti antikvaarisen osaston tarjontaa. Messuruuhka oli tuolloin pahimmillaan, mutta jotenkin onnistuin jonkin verran kurkkimaan kustantamojen edullisia messutarjouksia ja antikvariaattien nostalgisia hyllyjä. Mukaan tarttui lopulta kolme kirjaa:

Charles Dickensin Saiturin joulu (suom. Tero Valkonen, kuvittanut Minna Alanko, Basam Books 2012tarttui matkaan klassikostatuksensa ansiosta, Katja Väänäsen Me villamyssymissit  (Otava 1955) puolestaan jälleen kerran uuteen hehkuun virinneen tyttökirjainnostukseni vuoksi. Soile Kaukovallalta olen lukenut aiemmin nuortenromaanin Teinitytön ikkuna, ja hänen pieni saturomaaninsa Tinttara, seikkaileva keijukainen (kuvittanut Hugo Trentzch, Karisto 1953) vaikutti kerrassaan suloiselta ja omien pikku keijutyttöjeni kirjalliseen makuun sopivalta kirjalta.

Vaikka messuvisiittini jäi tänä vuonna varsin lyhyeksi, minua jäi harmittamaan oikeastaan vain se, että en ehtinyt pariin bloggajatapaamiseen joissa olisin voinut tavata kauempana asuvia kollegoitani. Onneksi olen saanut lukea heidän messutunnelmiaan muun muassa Kannesta kanteen -blogista ja Poplaarista. Lopuksi lainaankin Luettua elämää -blogin Elinaa ja totean kaikille, joiden kanssa messupolut ja aikataulut menivät nyt ristiin: "Toivottavasti tapaan joskus teidätkin, ensi vuonna uudestaan!"