Pasi Pekkola: Unelmansieppaaja

Pasi Pekkola: Unelmansieppaaja
Otava 2013, 343 sivua.

Kirjan päähenkilöä ei saisi sekoittaa kirjailijaan, mutta Roosa ei voi olla näkemättä Kiiman samanikäisessä, samassa kaupungissa elävässä, samaa lukiota käyvässä pojassa heijastusta Siikalasta itsestään. Siikala oli epävarma, toivoton unelmoija, joka tunsi sisällään intohimon ja lahjakkuuden, mutta arasteli paljastaa sitä maailmalle. Siikala pelkäsi, että maailma torjuisi hänet, nauraisi ja ilkkuisi hänelle kun hän olisi kaikkein haavoittuvimmillaan, alasti kaikkien edessä joka ikistä salaisinta ajatusta ja fantasiaa myöten.

Pasi Pekkolan esikoisromaani Unelmansieppaaja kertoo yksinäisistä, pelon ja haaveiden välissä tempoilevista ihmisistä, joita yhdistää itsemurhan tehnyt kirjailija. Romaani on fiktiota, mutta sen lähtöpisteenä on todellinen, vuonna 2001 tapahtunut kirjailijan kuolema. Olin hieman yllättynyt siitä, että Harri Sirolan hahmo ja kohtalo oli niin vahvasti mukana kirjassa, siitä kun ei kirjan ennakkotiedoissa ollut (muistaakseni) mitään mainintaa. Metron alle heittäytyvä kirjailija mainittiin kyllä romaanin kuvauksessa, mutta en heti tajunnut yhteyttä enkä arvannut sitä, kuinka paljon romaanissa esiintyvän kirjailija Ville Siikalan hahmo on velkaa Harri Sirolan kirjalliselle uralle ja henkilöhistorialle.

Kolmikymppisen kirjallisuustieteen opiskelijan, Roosan, elämä muuttuu, kun kirjailija kävelee hänen ajamansa metrojunan alle Kampissa. Siikalan viimeinen katse syöpyy Roosan mieleen ja kirjailijasta tulee hänelle pakkomielle. Roosa lukee Siikalan koko tuotannon – romaania "Unelmasieppaaja" ei tosin tahdo löytyä mistään, mutta Villen nuoruudenystävä, entinen ammattikoripalloilija Tapio lainaa kirjan Roosalle. Graduseminaarissa Roosa ilmoittaa tekevänsä lopputyönsä Ville Siikalasta, teoreettisena taustana Roland Barthesin näkemys kirjailijan kuolemasta edellytyksenä tekstin synnylle. Opiskelutoverit hymähtelevät ja ohjaaja yrittää selittää jotakin Barthesin termien vertauskuvallisuudesta, mutta Roosa on päättäväinen. Siikalan kuolemasta täytyy löytää joku merkitys.

Jo ennen metro-onnettomuutta Roosa on ollut haavoilla yksipuolisen rakkaussuhteen ja syömishäiriön vuoksi. Kaikki muutikin Unelmansieppaajan henkilöt ovat jollakin tapaa vereslihalla. Tapion mieltä ei paina ainoastaan menetetty ystävä ja hiipunut koripalloura, vaan myös lapsi, jota hän ei tunne, ja nainen, jota hän ei voi unohtaa. Psykiatrisessa sairaalassa hoitajana työskentelevän Aki harteille yritetään työntää osasyyllisyyttä Siikalan kuolemasta, mutta Aki haluaa nostaa harteilleen vain painoja, olla vahvin ja paras. Vain rautaa nostaessaan Aki kykenee unohtamaan lapsuudessa kokemansa hylkäämisen, pelon ja toisten pilkan. Naapurin isätön pikkupoika katsoo Akia ylöspäin ja uskoo, että Akin haave painonnostomestaruudesta toteutuu vielä.

Unelmansieppaajan ihmiskohtalot ovat rosoisia, mutta romaanin kieli ja kerronta on yksinkertaista, särötöntä ja sileää. Tarinat ovat sentimentaalisia, tyyli ei. Luvut on otsikoitu kulloisenkin näkökulmahenkilön mukaan – jokaisella on oma tarinansa, mutta henkilöiden tiet ristevät enemmän tai vähemmän. Romaanin jännitteet kantavat ja henkilöiden elämäntarinat on taitavasti punottu ja sujuvasti kerrottu.

Myös Katja on lukenut Unelmansieppaajan.