Sivut

maanantai 30. syyskuuta 2013

Kristina Carlson: Herra Darwinin puutarhuri


Kristina Carlson: Herra Darwinin puutarhuri
Otava 2009, 179 sivua.

Ilma haisee mullalta, maatuvilta lehdiltä ja savulta. Matalapaine työntää talon piippujen savut kattoa pitkin. Harmaassa valossa kaalinpäät ja salaattikerät hohtavat vihreinä. Thomas ei tee sunnuntaina töitä, mutta hän ei tiedä minne mieluummin menisi sillä kotona ahdistaa, vaikka hän lapsia rakastaakin. Hän kävelee tietä pitkin ja kukkuloilla ja puutarhassa kuin muka pystyisi harppomaan ajatuksia nopeammin, elämisen pakkoa ei hetkeen muista jos on muutakin tekemistä.

Kristina Carlsonin Herra Darwinin puutarhuri on ollut lukulistallani iät ja ajat, olenpa merkinnyt sen myös "Sata kirjaa, jotka haluan joskus lukea" -listalleni. Tarvittiin vain pari ratkaisevaa sysäystä, jotta aikomus muuttuisi lukukokemukseksi: ensin Kujerrusten ihana Linnea lähetti kirjan minulle (kiitos!) ja sitten haalin kirjan luettavakseni kirjabloggaajien yhteishaasteen tiimoilta, josta saatte huomenna lukea lisää Kirjainten virrassa -blogista. Mutta nyt itse kirjaan!

Ihastuin Kristina Carlsonin kerrontaan ja tapaan kuvata ihmisiä ja miljöitä pari vuotta sitten lukemassani William N. päiväkirjassa. Sittemmin olen viitannut tuohon 1800-luvun lopun Pariisissa eläneeseen suomalaiseen jäkälätutkijaan muun muassa kirjoittaessani Joel Haahtelan uusimmasta romaanista Tähtikirkas lumivalkea ja toisaalta niinkin erilaisesta kirjasta kuin Mielensäpahoittaja. Minulla oli sellainen ennakkokäsitys, että Herra Darwin olisi hieman vaikeampi romaani kuin William N., ja niinhän se onkin, lähinnä kerronnaltaan ja rakenteeltaan. Tunnelmaltaan ja eetokseltaan nuo mainitut kaksi Carlsonin romaania ovat kuitenkin läheistä sukua toisilleen. Molemmissa tuoksuu multa, kummassakin luodataan ihmismieltä.

Herra Darwinin puutarhuri kertoo nimensä mukaisesti (fiktiivisestä) puutarhurista, leskimies Thomas Daviesista. Mies työskentelee herra Darwinin puutarhassa ja kenties omaksunut, luoja paratkoon, joitakin jumalattomia oppeja evoluutioon liittyen. Daviesin ja Darwinin kotikylässä Downissa mainittuihin herroihin suhtaudutaan vähintäänkin epäluuloisesti. Romaanin kertojina toimivat muutamat kyläläiset, jotka vuorottelevat Thomas Daviesin näkökulmasta kuvattujen jaksojen kanssa. Kyläläisten kerrontajaksot ovat hieman frakmentaaris´ta, lause- ja kappalejakoa rikkovaa tekstiä, muuten kerronta on samantapaista yksinkertaisen kaunista kuin William N. päiväkirjassa. 

Minua miellytti tämän kirjan hitaus, sen kaunistelematon mutta kuitenkin lempeä ihmiskuva, juuret syvällä maassa. Tämä kirja oli hyvä lukea juuri nyt, syyskuun viimeisenä päivänä, kun luonto on syksyn väkevissä väreissä, puutarha tuoksuu jo jäähyväisille ja sumuinen ilma saa minut kaipaamaan brittiläistä, tai edes saarivaltakuntaan sijoittuvaa, kirjallisuutta.

Herra Darwinin puutarhurista ovat bloganneet myös ainakin Penjami (joka kirjoittaa myös historiallisista Darwinin puutarhureista) Zephyr, Jum-Jum, Marjis ja Sanna.

Kristiina Carlson kertoo romaanistaan Ylen Elävästä arkistosta löytyvässä Aamun kirjassa.


8 kommenttia:

  1. Herra Darwinin puutarhurin luin hetimiten kun ystäväni lainasi sen minulle. Emme kumpikaan ihastuneet siihen hirveästi -- syynä oli vissiin se, että olisimme toivoneet siihen hieman enemmän lihaa luiden päälle. Ystäväni on tutkinut Darwinin aikakauden englantilaista kirjallisuutta ja se on hänelle erityisen tuttu.
    Mutta Willim N. oli ehdottomasti parempi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, historiallisiin romaaneihin kyllä usein toivoo sitä "lihaa luiden päälle", jos ja kun aikakausi itsessään on kiinnostava. Saati jos on erityisen perehtynyt aiheeseen. Olen lukenut Carlsonilta vain William N. päiväkirjan ja tämän, ja ne ovat molemmat tiiviydessään kauniita; en Williamin perusteella osannut odottaakaa muuta. Willam N.:stä pidin minäkin silti ehkä enemmän kuin Herra Darwinista.

      Poista
  2. Minä tykkäsin tästä kovasti, vaikka kirja olikin vähän haastava. Jäänyt mieleen kauniina ja kirpeänä. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reeta, kirpeä on osuva sana kuvaamaan Herra Darwinin puutarhuria, siksikin se sopi niin hyvin syyskuiseen päivään!

      Poista
  3. Tämä on ihana kirja! Harmittaa, että olen lukenut kaikki Carlsonin romaanit - ei ole enää varmaa namia hyllyssä odottamassa. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noora, ei auta kuin toivoa, että Carlson julkaisisi taas pian!

      Poista
  4. Minäkin pidin tästä. Pidin niin, että osasin odottaa William N. päiväkirjaa heti tuoreeltaan. Siitä pidin enemmän, mutta nautin niin paljon tästäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, muistakin kuinka Minnan kanssa olitte ihan hurmoissanne William N. päiväkirjasta silloin pari vuotta sitten, etukäteen ja etenkin jälkikäteen (vaikka muistaakseni molemmat piditte herra Darwinista enemmän). Teidän ja parin muun bloggarin ansiosta osasin minäkin William N:ään tarttua, en ollut sitä ennen lukenut Carlsonia ja romaani 1800-lukulaisesta äkäisestä jäkälätutkijasta ei olisi ehkä sellaisenaan innostanut ;) (vaikka 1800-lukua rakastankin!)

      Poista