Sivut

perjantai 13. syyskuuta 2013

Edith Södergran: Kaikkiin neljään tuuleen


Edith Södergran: Kaikkiin neljään tuuleen
Suomentanut Hilja Mörsäri.
Into 2013, 71 sivua.

Kosmoksen runot voivat olla vain kuiskauksia.

Aforismit eivät ole minun genreni, mutta Edith Södergranin (1892-1923) aforismeista koostettu kaunis pieni kirja, Kaikkiin neljään tuuleen houkutteli kiteytettyjen ajatusten pariin. Södergranin runotkin ovat monesti aforistisia, kuten Hilja Mörsäri kirjoittaa aforismien jälkeen sijoitetussa Södergran-taustoituksessaan, mutta kieltämättä tuntui erikoiselta lukea lauseen tai kahden mittaista Södergrania.

Erikoisia ovat jotkut aforismitkin; esimerkiksi: Se joka ei ole toiminnan ihminen, saattaa sanoa, että laumat haisevat pahalta, mutta Napoleonilla ei ole nenää ja aallot kantavat häntä. Toiset taas ovat kauniita kuin runo, kuten tuo postauksen alkuun siteeraamani aforismi kosmoksen runoista, tai väkeviä, kuten Ihailtavaa on syksyn nopea tuhotyö. Ajattelemisen aihetta (ainakin tällaiselle "valekriitikolle") antaa myös tämä vähän pidempi aforismi:

Arvostelija on usein henkilö, joka puhu kirjasta niin kauan, ettei kukaan enää tiedä, minä arvoinen se on. Jotta kritiikki täyttäisi tehtävänsä, kriitikon tulisi selvästi, ilman yhtään epäröintiä, sanoa, millainen kirja on. Kirjat tarvitsevat tavaramerkkinsä niin kuin muutkin tavarat.

No, lisättäköön "tuoteselosteeseen" sitten vielä, että kirjasta löytyy myös Parantolateksti, jonka Södergran kirjoitti suomeksi Nummelan keuhkotautiparantolassa arviolta vuonna 1910 ja jossa Elämässäni ainoa päämäärä on päästä parantolan isolle katolle ja Synkkä virta syöksee myllertävän meren maininkiin. Ja jos ei muuten, niin Kaikkiin neljään tuuleen kannattaa tarttua kauniiden vanhojen vaokuvien vuoksi, joissa Södergran katsoo kameraan tai siitä ohi lapsena, aikuisena, peilin kautta.

Edith Södergran. Kuva: Svenska litteratursällskapet.


Päätän tähän postaukseeni osallistumiseni Pakolaisavun ja kirjabloggaajien lukutaitokampanjaan. Lahjoitan keräykseen euron jokaisesta kuluneen viikon aikana lukemastani kirjasta sekä viisi euroa tämän lastenkirjapostaukseni johdosta. Yhteensä luin siis "kahdeksan euron edestä", jonka pyöristän kymppiin ja käyn lahjoittamassa huomenna täällä. Kirjaboggaajien avaamalle tilille on kertynyt upeasti jo yli tuhat euroa. Kiitos Kirjainten virran Hannalle tempauksen ideoinnista ja käynnistämisestä!


10 kommenttia:

  1. Södegran on mielenkiintonen runoilija. Hänen runoihinsa täytyy sukeltaa aaltoja tunnustellen.

    VastaaPoista
  2. En ole kuullutkaan tästä kirjasta. Hyllyssäni on kaksi kirjaa Södergranilta, toinen ruotsiksi (lukematta). Mielestäni Södergren on parhaimmillaan salaperäisen tunnelman luojana. Sen sijaan putosin totaalisesti kärryiltä ensimmäisen aforismin kohdalla - "Napoleonilla ei ole nenää"???

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, minäkään en ymmärtänyt tuosta mitään :D . Onneksi suurin osa kokoelman aforismeista oli kivalla tavalla mietityttäviä ja kauniita.

      Poista
    2. Minä ymmärsin tuon Napoleon-jutun niin, että jos kerran laumat haisevat niin Napoleonilla "ei ollut nenää" koska hän johti laumoja, eli ei välittänyt lauman hajusta, vaikka pohjimmiltaan oli kai enempi "yksin viihtyvä", siis oli joukkojen johtaja, mutta ei sinänsä laumasielu. En oikein osaa selittää enkä ole perehtynyt Napoleonin persoonallisuuteen, mutta näin minä sen ymmärsin.

      Poista
    3. Aino, olet oikeassa, noin tuo nenäjuttu menee!

      Poista
  3. Södergraniin on jo pitempään ollut tarkoitus tutustua. Kuvat kuulostavat kiehtovilta!

    VastaaPoista
  4. Anna, vaikka kuvat ovat pienehköjä ja mustavalkoisia, ne pääsevät oikeuksiinsa tässä kauniissa kirjassa. Suosittelen tutustumaan Södergraniin, etenkin runoihinsa!

    VastaaPoista
  5. Maira, tämä kirja on timantti ja uudet kuvat jotain aivan erityistä. Lisäksi sain lisää tähtiin liittyviä mottolauseita tähdittämään elämääni.

    VastaaPoista
  6. Leena, tämä on! Vaikka täytyy tosiaan myöntää, etten ymmärtänyt läheskään kaikkea...

    VastaaPoista