Katja Kallio: Säkenöivät hetket
Otava 2013, 413 sivua.
Katja Kallion Syntikirja vakuutti minut kirjailijan taidosta kuvata arkea, ihmissuhteita ja tunteita. Säkenöiviin hetkiin ajattelin tarttua "sitten joskus, kun kirja tulee vastaan", mutta blogisiskojen kirjoitukset (katso linkkilista alla) saivat minut ostamaan kirjan omakseni. Senkin uhalla, että bloggaajia on nyt yhdellä jos toisellakin taholla moitittu liiasta vaikutteiden ottamisesta toisiltaan, samojen, isojen kustantamojen kirjojen lukemisesta ja kehumisesta, luin kirjan, tykkäsin ja kirjoitan siitä positiiviseen sävyyn.
Syntikirja oli aikalaisromaani, kuten Kallion muutkin romaanit ovat tavanneet olla. Säkenöivät hetket sen sijaan sijoittuu Hankoon vuonna 1914 ja 1930-luvun puolivälissä, ja se kuvaa kolmen eri sukupolven naisia, Ingaa, Ellya ja Beataa. Äitiä, tytärtä ja tyttärentytärtä yhdistää paitsi eräs tietty ihmissuhdekuvio myös se, että he eivät (Beatan sanoin), osaa elää tätä elämää. Jonkinlainen sisäinen sopeutumattomuus vallitseviin normeihin, haaveellisuus ja kaipuu jonnekin pois, toisenlaiseen elämään (jos voisi vaikka nousta laivaan Hangon satamassa) yhdistää kaikkia naisia.
Inga poistuu romaanin näyttämöltä varsin varhain, hänen tarinansa jää ikään kuin aihioksi tai kiinnostavaksi taustaksi Elly-tyttären ja tämän tytärten (ennen muuta Beatan, mutta myös tämän sisaren Harrietin) kohtaloille. Kirja etenee vetävästi mutta kerronta on hidasta, siinä tunnemoidaan naisten arjen askareissa vähän samaan tapaan kuin Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjassa ja tarkkaillaan toisten ilmeitä ja eleitä seurapiiritapahtumissa kuin Jane Austenin romaaneissa ikään. Tahrojen poisto ei ole vain tahrojen poistoa eikä mustikkapiirakka ole vain mustikkapiirakka, sillä siihen leivotaan rakkautta ja syyllisyyttä, muistoja ja tulevaisuuden unelmia.
Kallio on vanginnut romaaninsa sivuille taitavasti aikakauden tunnelmia ja naisten ajatuksia. Hän kuvaa hyvin kompleksisia sisarus- ja ystävyyssuhteita, pelkoa, kateutta, rohkeutta ja kätkettyä tuskaa. Työläisnaisten elämän hetket maailmansotien aattona ja välillä eivät ole läheskään aina kovinkaan säkenöiviä, mutta aina silloin tällöin voi varastaa hetken omille unelmille.
Säkenöivistä hetkistä ovat nauttineet myös Jenni, Arja Susa, Katja, Mai, Minna, Karoliina, Anneli; Mari A:lta sen sijaan kirja jäi kesken.
Mulla on juuri postaus kirjasta viritteillä. Kirjan lukemisesta on vain sen verran aikaa, ettei oikein tahdo saada enää ajatuksen päästä kiinni. Katsotaan mitä saan aikaiseksi :)
VastaaPoistaTämä oli ihana kirja. Vahvaa tekstiä. Nimi ei oikein sopinut sisältöön.
VastaaPoistaMukavaa, että pidit ja uskalsit (hihii ;)) kirjoittaa myönteiseen sävyyn. Minulle tämän Kallion kirjan arvo nousee sitä korkeammalle, mitä enemmän lukemisesta on aikaa. Liisan blogissa juuri tuumasinkin, että pitäisi lukea Syntikirjakin.
VastaaPoistaEn ole kirjaa itse lukenut mutta täytyy sanoa, että kansi on täydellinen tähän säähän ja lähes pakottaa ottamaan itsensä kyytiin ja viemään rannalle. Olen silti siinä uskossa, että tämän kirjan voin hyvin lainata joskus, jos haluan. Suurta himoa lukemiseen se ei ole vielä (kannen lisäksi) aiheuttanut :). Mutta kiva kuulla, että sinä olet pitänyt kirjasta.
VastaaPoistaKatjan tavoin minäkin muistelen tätä näin jälkikäteen vielä enemmän vaikuttuneena kuin heti lukemisen jälkeen, vaikka silloinkin olin että "wau" :)
VastaaPoista