Kukanpäivän kirjamaistiaisia Gummerukselta

Vietin tänään mukavan illan Gummeruksen Kukanpäivän kutsuilla, joilla esiteltiin kesän ja syksyn aikana ilmestyviä kotimaisia kirjoja. Olin jo aiemmin selaillut kustantamon nettisivuilta löytyvää katalogia ja pannut merkille erityisesti kotimaisen esikoisteoksen, Pauliina Rauhalan Taivaslaulun sekä uudet teokset Päivi Alasalmelta, Joenjoen laulun ja satukokoelman Kultainen kissanpentu. 

Päivi Alasalmi ei yllättäen päässytkään tilaisuuteen, mutta kirjayleisölle kirjoittamassaan viestissä hän kertoi kolmessa aikatasossa kulkevan Joenjoen laulun saaneen alkunsa kiinnostuksesta Alasalmen omien lasten saamelaisia sukujuuria kohtaan. Kirjassa kerrotaan 1500-luvulla elävästä saamelaistyttö Soruiasta, 1800-luvun saarnaajasta Lars Levi Laestadiuksesta (joka oli puoliksi saamelainen, puoliksi ruotsalainen) sekä nykysaamelaisten Samin ja Inarin rakkaudesta ja taistelusta inarinsaamen kielen puolesta.

Odotan tosiaan kovasti myös Kultainen kissanpentu -satukokoelmaa, josta ei tilaisuudessa ollut puhetta – koko meidän perhe on tykännyt Alasalmen aiemmista satukokoelmista Turhamainen aasi sekä Sinnikäs meripoika. Alasalmen sadut ovat muodoltaan ja kuvastoltaan perinteisiä mutta maailmankuvaltaan moderneja; prinsessakin voi olla rohkea sankari.

Pauliina Rauhalan kertoi, että vaikka hänen taustansa on lestadiolaisyhteisössä, ei tarina kahden uskovaisen nuoren, Viljan ja Aleksin rakastumisesta ja perhe-elämästä ole omaelämäkerrallinen eikä perustu kenenkään muunkaan yksittäisen henkilön kokemuksiin. Rauhala on halunnut kuvata uskonnollista yhteisöä ihannoimatta mutta kuitenkin arkisten asioiden, ei yksittäisten epäkohtien kautta. Taivaslaulu kertoo Rauhalan mukaan muun muassa siitä, miten vanhoillislestadiolainen nainen elää uskoaan todeksi omassa kehossaan. Kirja on rakkaustarina, mutta se poikkeaa nykykirjallisuuden rakkaustarinoiden valtavirrasta. Kirjan kieli on kustantamon väen mukaan todella kaunista.

Oli hauska nähdä lavalla myös "blogista tuttu" kirjailija Vera Vala, jonka painotuore Kosto ikuisessa kaupungissa löytyi suureksi riemukseni tilaisuudesta mukaan annetusta goodie-bagista. Vera kertoi, että Kuolema sypressin varjossa -esikoisdekkarista tutuksi tulleen Arianna de Bellisin uusista tutkimuksista ja yksityiselämänkin käänteistä kertova Kosto sisältää hieman enemmän jännitystä kuin Sypressi, mutta mitään toimintajännäriä tai verta ja suolenpätkiä ei tälläkään kertaa ole tiedossa. Sen sijaan Vera Valan uutuus tarjoaa jälleen kerran arjesta irrottavan nojatuolimatkan Italian tuoksuihin ja makuihin.

Näiden ja muutaman muun kirjailijahaastattelun jälkeen vuorossa oli ruokailua, jonka ohessa keskityin juoruamaan kirjabloggaajakollegoiden kanssa tehden siinä sivussa "täsmähyökkäyksiä" kiskoen hihasta muun muassa Vera Valaa sekä kirja-alan ihmisiä, joiden kanssa olen istunut samoilla kirjallisuudenkursseilla joskus, kröhöm, jokunen vuosi sitten. Kiitos Gummerukselle mukavasta illasta!