Sivut

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Pirjo Rautiainen: Esikoiskirjailijasta kirjailijaksi

Kansi: Tarja Kettunen

Pirjo Rautiainen: Esikoiskirjailijasta kirjailijaksi
Avain 2013, 177 sivua.

Pirjo Rautiaisen Esikoiskirjailijasta kirjailijaksi on yhtä aikaa tutkimus siitä, miten kirjalijaksi tullaan Suomessa ja millaisia polkuja ura ja ammatti-identiteetti saattavat kehittyä, että opas aloitteleville kirjailijoille. Kirjan aineistona ovat kolmenkymmmennenviiden kotimaisen kirjailijan haastattelut sekä aiemmin julkaistuja kirjailijatutkimuksia, Miten kirjani ovat syntyneet -luentosarjojen pohjalta toimitetut teokset ja muutama muu kirjailijoiden (oma)elämäkerrallinen teos. Esikoiskirjailijasta kirjailijaksi tarkastelee kirjailijanelämää muun muassa toimeentulon, kustantamoyhteistyön, kollegiaalisuuden, julkisuuden ja identiteetin näkökulmasta.

Kirjassa on runsaasti lainauksia Rautiaisen tekemistä kirjailijahaastatteluista. Lainaukset usein myös aloittavat uuden luvun. Rautiainen on litteroinut lainaukset varsin lukijaystävällisiksi poistaen tilkesanoja ynnä muuta, mutta ne ovat kuitenkin puhekielisessä, jutustelevassa asussa. Kirjailijoiden oma (anonyymi) ääni pääsee näin paremmin esiin, mutta lukijana koin etenkin pidemmät, jopa lähes sivun pituiset sitaattijaksot paikoin puuduttavina lukea. Monista asioista olisin lukenut mieluummin Rautiaisen sujuvasti kertomina, epäsuorina lainauksina ja koonteina.

Kirjassa avataan muutamia kustannusalan käytäntöjä, mutta ei kovin yksityiskohtaisesti. Fokus on koko ajan kirjailijassa, jonka näkökulmasta asioita tarkastellaan. Rautiaisen teos vastaa siis hyvin otsikkoaan, toisin kuin viime syksynä ilmestynyt Jera ja Jyri Hännisen Haluatko todella kirjailijaksi? jonka näkökulma oli ennemminkin kustannustoimittajan kuin kirjailijan ja jossa käsiteltiin kirjojen kustantamista, toimittamista ja graafista suunnittelua monelta kantilta. Rautiaisen haastattelemat kirjailijat toivoivat kustantamoilta ennen kaikkea henkistä tukea uran jatkamiseen sekä panostusta kirjansa markkinointiin.

Kirjasta nousi esiin se, että on melkein helpompaa ja hohdokkaampaa olla esikoiskirjailija kuin kirjailija – uudet henkilöt kiinnostavat mediaa lähes aina, esikoisteoksille on omat kilpailunsa ja yleisö on kiinnostunut uudesta tekijästä. Myyttinen "toisen kirjan kuoppa" on todellinen: enää ei ole itsestään selvää, että kustantamo julkaisisi kaiken, mitä kerran julkaisukynnyksen ylittänyt kirjailija tarjoaa. Toisen kirjan riman ylittäminen onnistui haastateluilta kirjailijoilta muun muassa aloittamalla uuden käsikirjoituksen jo ennen ensimmäisen kirjan ilmestymistä ja ottamalla etäisyyttä ensimmäisen kirjan vastaanottoon. Toisen kirjan jälkeisen hiljaisuuden – kun kritiikkejä ei kuulu ja kukaan ei pyydä haastatteluun ei saa antaa lamauttaa, jos aikoo jatkaa uraa. Vain harva kirjailija on median kestosuosikki, mutta moni vähemmän tunnettu kirjailija tekee määrätietoisesti työtään ja ansaitsee elantonsa erilaisilla kirjoitustöillä.

Lasten- ja nuortenkirjailijoiden asema poikkeaa kirjan mukaan jonkin verran aikuisille kirjoittavien asemasta. Lasten- tai nuortenkirjaesikoinen ei saa lainkaan samanlaista huomiota kuin aikuistenromaanin tekijä, mutta toisaalta heidän on helpompi saada apurahoja lastenkulttuurin erityisaseman vuoksi. Kouluvierailujen ansiosta nuorisokirjailijoilla on myös paremmat mahdollisuudet saada tuloja esiintymispalkkioista. Genrestä riippumatta osa kirjailijoista kirjoittaa ansiotyönsä ohella ja niin sanotut "vapaat kirjailijat" tekevät monenlaisia tekstejä eri medioille tai esimerkiksi opettavat luovaa kirjoittamista. Pelkillä apurahoilla tai myyntituloilla elää Suomen kirjamarkkinoilla ani harva.

Oli hauska lukea kirjasta kirjablogeja käsittelevä jakso, jossa kirjailijat arvioivat blogien vaikutusta kirjojen vastaanottoon ja kirjallisuuskeskusteluun. Institutionaalista valtaa kirjablogiarvioilla ei ole; niitä on turha liittää apurahahakemuksiin, mutta muun muassa Blogistanian Finlandia -palkinnon kautta jokin teos voi nousta ilmiöksi.

Suosittelen Rautiaisen kirjaa niille, jotka haaveilevat sivu- tai päätoimisesta (kauno)kirjailijan tai tekstityöläisen urasta sekä niille, joita aihe kiinnostaa työn tai harrastuksen puolesta.



Kirjailijablogeja:

Kuuden lasten- ja nuortenkirjailijan yhteisblogi Grafomania, jossa on keskusteltu viime aikoina muun muassa siitä, miksi kirjailija tarvitsee esiintymisistä ja kouluvierailuista asiallisen palkkion, miltä kielteinen kustannuspäätös tuntuu,

J. P. Koskisen Savurenkaita

Marissa Mehr, jonka esikoisromaani ilmestyy elokuussa.

Kirjailija Terhi Rannela

Toisen dekkarinsa syksyllä julkaiseva Vera Vala

Kristiina Vuori, jonka toinen historiallinen romaani ilmestyy kesäkuussa

3 kommenttia:

  1. Ei vitsit, olet lukenut tämän nopeasti! Minulla se kolahti luukusta vasta tänään ja odottelee lukuvuoroaan. Nyt on menossa vielä eilen aloittamani Jeremei Aipin.

    Luin hieman ylimalkaisesti ja loikkien tekstisi, sillä haluan nauttia teoksesta ilman ennakko-odotuksia. En malta odottaa, että pääsen lukemaan tämän, ehkä jo huomenna!

    Kiitos muuten linkityksestä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marissa, itse asiassa sain tämän kirjan jo joskus viime viikolla ja sain sen luettua loppuun viikonloppuna. Nyt vihdoin sain tämän bloggauksen valmiiksi, arki on ollut aika vauhdikasta ja jotenkin näitä tietokirja-arvioita pyörittelee vähän eri tavalla kuin kaunoarvioita: miten paljon referoi sisältöä jne...

      Kiitos itsellesi, on mukava aina silloin tällöin lukea kirjailijantyöstäsi vaikka keskitytkin blogissasi kirja-arvioihin ym. :)

      Poista
  2. Hienoa, että kirjoitit tästä, Maria. <3 Kirja avaa kiinnostavasti kirjailijoiden omia kokemuksia ja toivottavasti auttaa esikoisensa julkaisseita tiellä kohti pysyvää kirjailijuutta.

    VastaaPoista