Sinisen linnan kirjasto täyttää tänään kaksi vuotta!

Siitä on nyt tasan kaksi vuotta, kun kirjoitin ensimmäisen tekstin tähän blogiin. Olin sunnitellut sitä kovastikin juhlistavani, mutta nyt on ollut sen verran muita kiireitä, että tyydyn hehkuttamaan synttärionnea tämän lyhyen postauksen muodossa.

Huomasin, että olen tiedostamattani valinnut blogilleni varsin kunniakkaan syntymäpäivän, sillä tänään eräs Suomen vanhimmista (ellei vanhin?) edelleen päivittyvä kirjablogi, Sallan lukupäiväkirja, juhlii seitsemänvuotissynttäreitään ihanan arvonnan merkeissä. Sallan blogissa ilahduttavat paitsi hienot kirja-arviot ja lukemista ja kirjamaailmaa monelta kantilta tarkastelevat postaukset, myös ennen kaikkea se bloggaamisen rentous ja ilo, joka teksteistä välittyy.

Tänään on ollut ihanan aurinkoinen päivä, räystäiltä on tippunut vettä ja kävelyretkellä ihailin tienvierustalla hohtavia pajunkissoja. Olen lukenut Antti Hyryn romaania Maatuuli, jonka alkupuolella oleva kappale sopii täydellisesti tähän päivään:

"Oli maaliskuu ja valoisaa ja lumen päällä saattaisi kävellä mihin vain. Joka kevät tahtoo tulla kiire, hän mietti. Pitää varoa. Mitään isotöistä ei saa alkaa. Kun kuitenkin on näin, niin kuin minulla, Pietari mietti, että kun katsoi vaikka ulos, ikkuna näyttää kauniilta, aivan liiankin, ja ulkona nuo ohuet oksat ja varvut valossa ja sinivihreät kuusenhavut ja ruskehtavat rungot ja kivet ja lumi, aina ilmestyvät kun vain katsoo, ja näyttävät hyviltä ja olo tuntuu hyvältä, miksi ei tekisi jotain, siinä sivussa, alkaisi vain ja jatkaisi, niin siinäpähän tulisi aina jokin homma valmiiksi." Antti Hyry, Maatuuli.

Ihanaa viikonlopun jatkoa kaikille!