Johanna Vehkoo: Painokoneet seis!

Johanna Vehkoo: Painokoneet seis! Kertomuksia uuden journalismin ajasta.
Teos 2011, 230 sivua.

Aikana, jolloin kuka tahansa voi julkaista mitä tahansa, on entistä tärkeämpää miettiä mikä on journalismia ja mikä ei – ja mikä laadukasta journalismia ja mikä ei. Journalismi ei ole yhtä kuin informaatio. Uudelta journalismilta vaaditaan paljon enemmän kuin tiedonvälitystä. Uusi journalismi on merkitysten etsijä, taustoittaja ja linkittäjä. 

Olin suunnitellut Johanna Vehkoon Painokoneet seis! -pamfletin lukemista jo sen ilmestymisestä lähtien, mutta aikomus oli aina päässyt unohtumaan. Uuden laatujournalismia "sähköinen artikkeli kerrallaan" myyvän Long Play -hankkeen myötä kirja palasi mieleeni. (LP:n uusimman artikkelin, Johanna Vehkoon ja Anu Silfverbergin kirjoittaman "Himasen etiikka" voi ostaa luettavakseen Long Playn sivuilta, lyhyt johdanto näkyy kaikille). Kun kirjan julkaisusta on kulunut jo miltei pari vuotta, Vehkoon esiin nostamista näkemyksistä on tietysti kirjoitettu esimerkiksi verkossa ristiin rastiin, joten monet kirjan asiat tuntuivat vanhan kertaukselta. Toisaalta oli erityisen herkullista lukea kirjaa juuri nyt, kun Vehkoo on Long Playn päätoimittajana konkreettisesti toteuttamassa visioitaan hitaasta (LP:n artikkeleita on ainakin toistaiseksi ilmestynyt kerran kuukaudessa) ja taustoittavasta journalismista.

Johanna Vehkoo esittelee Painokoneet seis! -pamflettinsa aluksi "Journalismin kootut kriisisit", taustoittaa niitä ja pyrkii sitten etsimään niihin ratkaisua. Printtimediaa pidetään "auringonlaskun alana" ja tästä syntyy noidankehä: kun lehtitalot pyrkivät maksimoimaan voitot ja jättävät investoinnit uusiin journalistisiin innovaatioihin ja toimintatapoihin tekemättä – ja päinvastoin irtisanovat lahjakkaita ja motivoituneita työntekijöitään ja täyttävät sanomalehtien sivut laatujournalismin sijasta uutistoimistojen bulkkiuutisilla ja kohuotsikoilla – he saavat viimeisetkin lehdenlukijat lopettamaan tilauksensa.

Vehkoo muistuttaa, että Suomessa asiat ovat vielä varsin hyvin moneen muuhun Euroopan maahan (tai vaikkapa Yhdysvaltoihin) verrattuna: vaikka sanomalehtien levikki jatkaa pienenemistään ja lehtien lukumäärä vähenemistään, ovat asiat esimerkiksi Italiassa paljon huonommin. Väkimäärään suhteutettuna Suomessa julkaistaan ja luetaan paljon lehtiä, ja journalisteja on maassamme pilvin pimein, ovat he sitten työsuhteisia tai freelancereita. Verrattain hyviin asemiin ei kuitenkaan pidä tuudittautua, sillä journalistien työmahdollisuudet vähenevät meilläkin. Vehkoon mielestä nyt pitäisi herätä miettimään, miten saisimme säilytettyä edes suurimman osan alan työpaikoista ja ennen kaikkea varmistettua, että laadukasta journalismia julkaistaan Suomessa jatkossakin.

Vehkoo uskoo, että journalismi voi kilpailla ihmisten ajankäytöstä vain laadulla. Nopeus ei enää voi olla laadun mitta, sillä sosiaalisen median myötä kuka tahansa kansalainen voi olla ensimmäinen, joka esimerkiksi tviittaa uutisen julki. Laadukkaalle journalismille on toki erilaisia määritelmiä, ja joidenkin mielestä laatujournalismi pitäisi "kätkeä" yleisön suosiman viihteellisen ja pinnallisen materiaalin joukkoon, jotta suuren levikin myötä fiksutkin tekstit saisivat enemmän näkyvyyttä. Virheettömyys, selkeys, rehellisyys ja riippumattomuus ovat hyvän journalismin ominaisuuksia nykyäänkin, mutta Vehkoon mielestä on hyvä miettiä myös sitä, tarkoittaako laatu samaa verkkojournalismissa kuin printissä. Eräs laadukkaan verkkoartikkelin ominaisuus voi olla esimerkiksi se, että se on helposti kommentoitavissa ja jaettavissa eteenpäin.

Työhönsä sitoutuneet, itsensä kehittämisestä innostuneet ja omaan erikoisalaansa perehtyneet työntekijät ovat tulevaisuuden(kin) journalismin tärkein edellytys – painokoneet voi vaikka pysäyttää, sillä tekstejä voi levittää sähköisesti, mutta toimittajille täytyy antaa aikaa ja vapautta tehdä työtään.

Aivan kuten paras kirjallisuus, paras journalismi pyrkii kertomaan jotain olennaista maailmasta ja ajasta, jossa elämme. Se etsii kaaoksen ja hälyn seasta selityksiä, tulkintoja ja analyyseja. Se katsoo itsestäänselvyyksien tuolle puolen, eteen ja taakse. Paras journalismi näkee, mihin meitä ollaan viemässä ja miten.

Kirjasta ovat bloganneet myös ainakin Erja, Juha Haataja

Liitän tämän postauksen osaksi Kirjoittajan helmikuu -teemaani – Painokoneet seis ei ole kirjoitusopas, mutta se käsittelee pohjimmiltaan kirjoittamista, joka toimii ajattelun, tiedonvälityksen ja mielipidevaikuttamisen välineenä.