Tove Jansson & Per Olov Jansson: Outo vieras Muumitalossa

Tove Jansson (teksti) ja Per Olov Jansson (valokuvat): Outo vieras Muumitalossa
Skurken i Muminhuset, suom. Panu Pekkarinen.
Wsoy 2010 (4.painos)

- Haisuli, sanoi Muumipappa. - Tule esiin. Sinä olet tehnyt nolon tempun. 
- Tunnetko sinä hänet? Muumipeikon äiti kysyi varovasti.
- No tavallaan, Muumipappa vastasi. - Voipa sanoa että me olemme vanhoja salaisia tuttavia. Kyllähän sinä tiedät että kaikkia salaisia tuttavia ei esitellä perheelle.
- Tottahan toki, sanoi Muumimamma. - Mitä jos raottaisit ovea ja päästäisit vähän ilmaa sisään? Hei, Haisuli, minä olen Muumipeikon äiti. ole hyvä ja käy istumaan.

Outo vieras Muumitalossa on Tove Janssonin viimeiseksi jäänyt muumikirja, jonka kuvituksena ei ole Toven piirroksia vaan hänen veljensä Per Olov Janssonin valokuvia Tove Janssonin, Tuulikki Pietilän ja Pertti Eistolan rakentamasta Muumitalosta. Ylen uutisen mukaan tätä Tampereen taidemuseossa sijaitsevaa Muumimaailmaa ollaan parhaillaan muuttamassa Onkiniemeen, ja talosta on löytynyt Toven sinne kätkemiä yllätyksiä.

Ostin Outo vieras Muumitalossa -kirjan jokin aika sitten ja mies luki sen kertaalleen lapsille iltasaduksi. Lauantaina luin itse Oudon vieraan lapsille ääneen ja nelivuotias olisi halunnut kuulla sen heti uudestaan. Silloin en ehtinyt, mutta luin kirjan uudestaan tänä aamuna. Outo vieras Muumitalossa on melko perinteisen pituinen kuvakirja; tekstiä on jonkin verran, mutta kirjan lukee helposti kertaistumalta. Vaikka meillä on luettu sekä japanilaisanimaatioon perustuvia uudempia muumikuvakirjoja että Toven alkuperäisiä muumiromaaneja, viimeksi ihan hiljattain Taikatalvi, on Oudon vieraan maailma sen verra erilainen, että on aivan paikallaan lukeakin se useampaan kertaan lyhyen ajan sisällä (lapset toki rakastavat kirjojen uudelleenlukemista muutenkin).

Kirjan henkilökaarti on laaja; tuttuja hahmoja on niin Tove Janssonin kuvakirjasta Kuka lohduttaisi Nyytiä kuin muumiromaaneistakin, esimerkiksi Miskan muistan seikkailleen ainakin Vaarallisessa juhannuksessa ja Homssu taas on tuttu ainakin Muumilaakson marraskuusta. Taikurin hatusta tuttuja Tiuhtia ja Viuhtia ei tekstissä mainita, mutta heidät voi matkalaukkuineen selvästi tunnistaa kuvituksesta. Mukana ovat myös muun muassa Nipsu, Tuutikki, Nuuskamuikkunen, Niiskuneiti ja Mymmeli, mutta pääosissa ovat Pikku Myy, Muumiperheen jäsenet sekä itse "outo vieras", Haisuli, jota kirjassa luonnehditaan lurjukseksi, merirosvoksi ja - hieman yllättäen - Muumipapan salaiseksi ystäväksi.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Muumitaloon, josta osa on hämmentävästi vähän kuin laiva - Muumipappa viihtyy kajuutassa ja kutsuu parvekkeen kaidetta reelingiksi. Lukijaa ilahduttavat monet isot kuvat Muumitalon eri huoneista ja kerroksista - salongista, majakkatornista, kellarista ja ullakolta.

Kirjan tunnelma on ihanan salaperäinen. Muumitalon väki on menossa nukkumaan, mutta kaikilla on epämääräinen tunne siitä, että jotakin on tapahtumassa. Kun huonekaluja alkaa mennä rikki, puolet juhannukseksi säästettävästä parhaasta hillosta on syöty ja kaikkialla tuntuu outo haju, alkavat yhden jos toisenkin pikku otuksen epäilykset herätä...

Kirjasta löytyy juttua myös Lumiomena ja Leena Lumi -blogeista.