Sivut

perjantai 25. tammikuuta 2013

Kirjafiilistelyä: Kirja-alesta poimittua (ja kootut selitykset)



Kokolailla kirjallisesti -blogin Jenni kirjoitti muutama päivä sitten kirjojen ostamisesta, lainaamisesta ja lukemisesta otsikolla Onko kirja kertakäyttötuote? Jenni ja postauksen kommentoijat pohdiskelivat, kannattaako ostaa kirja, jos aikoo lukea sen vain kerran, mitä tehdä kirjoille lukemisen jälkeen ja olisko e-kirjasta ratkaisuksi kirjashoppailun aiheuttamiin säilytysongelmiin. Kommenteissa tiia_ vertasi kirjojen ostamista ruuan ostamiseen - kirjatkin ravitsevat, ja niissäkin kaunis ulkonäkö on hyvä lisä.

Vaikka lainaan kirjastosta vuodessa satoja kirjoja ja saan uutuuskirjoista jonkin verran arvostelukappaleita kustantajilta, ostan myös jatkuvasti kirjoja itselleni ja lapsilleni (sekä tietysti lahjoiksi). Yleensä teen täsmäostoksia: kun haluan jonkin kirjan hyllyyni, etsin sen huutiksesta tai verkkoantikvariaatista ja tilaan. Uusia kirjoja ostan pääasiassa AdLibriksestä. Varsinaisiin kirjakauppoihin pääsen harvoin, mutta silloin kun pääsen, se on yleensä menoa, varsinkin alennusmyyntiaikaan. Ostin eri myymälöiden (Adlibriksen, Suomalaisen ja Kirja&Idean) alennusmyynneistä muun muassa seuraavat kirjat:

Paavo Haavikko: Puut, kaikki heidän vihreytensä (tämän olen joskus lukenut, mutta Haavikon runot eivät totisesti tyhjene yhdellä lukukerralla ja tässä painoksessa on todella kaunis kansi)

John Irving: Oman elämänsä sankari (tätä on kehunut todella moni kirjabloggaaja, viime aikoina ainakin Elina ja Unni, ja eihän näin paksua kirjaa ehdi lukea kirjastolainana, eihän?)

Per Petterson: Kirottu ajan katoava virta (Reeta kirjoitti ihanasti tästä, ja Katjan mielestä Petterson on vielä parempi kirjailija kuin toinen norjalainen nykykertoja, Gaute Heivoll - pakko tutustua!)

Marja-Liisa Vartio: Se on sitten kevät (tämän luin vuosia sitten, mutta se pääsee täydentämään kirjahyllyni Vartio-kokoelmaa - halusin juuri tämän vuoden 2009 painoksen, sillä siinä on paitsi kaunis kansi, myös Vartio-tutkija Elise Nykäsen jälkisanat)

Hannu Väisänen: "Antero-trilogia" eli

Vanikan palat
Toiset kengät 
Kuperat ja koverat

(Olen jo pitkään halunnut lukea tämän kuvataiteilija Hannu Väisäsen kehutun, omaelämäkerrallisen romaanitrilogian. Sarjaan on pian ilmestymässä jatkoa, romaani Taivaanvartijat.)

Lapsille ostin myös paljon kirjoja: muutaman sellaisen, joka on ollut kirjastosta useampaan kertaan lainassa ja josta on tykätty niin paljon, että on kiva jos se on aina saatavilla, joitakin klassikoita ja ihan uusiakin tuttavuuksia. Lastenkirjahyllyn täydennykseksi ja yhteisten lukuhetkien iloksi päätyivät esimerkiksi nämä kolme kirjaa:

Kirsi Kunnas: Tiitiäisen tarinoita (Maija Karman kuvittama lastenkirjaklassikko pääsee hyllyyn Tiitiäisen satupuun viereen)

Astrid Lindgren: Melukylän lapset - kolmen kirjan yhteisnide: Lasten päivä Melukylässä, Melukylän kevät, Melukylän joulu (meiltä löytyi jo ennestään paksu Ingrid Van-Nymanin kuvittama Melukylässä on hauskaa -nide, mutta myös nämä lyhyemmät, Ilon Wiklandin kuvittamat kuvakirjat ovat ihania)

Virpi Penna: Perhosten polku (tämä oli minulle ennalta tuntematon kirja, jonka valitsin kauniin kannen ja nimen perusteella - nyt kirja on jo luettu pariin kertaan ja sekä minä että lapset tykkäsimme herkästä tarinasta ja värikylläisestä kuvituksesta)


Kaikki mainitut lastenkirjat on jo ostamisen jälkeen luettu kerran tai useampaan kertaan, aikuistenkirjoja ei. Haastankin itseni lukemaan tässä esitellyt kirjahankintani tämän vuoden kuluessa. Harmi, että lukuaikaa ei voi ostaa, sillä vaikka näitä kauniskantisia kirjoja on ilo katsella, se kaikkein tärkein ravinto löytyy vain lukemalla.

22 kommenttia:

  1. Minusta kirja ei koskaan ole kertakäyttötavaraa, sillä sitähän voi kierrättää lähipiirissä ja pistää muutenkin eteenpäin, jos ei halua omassa hyllyssä enää säilyttää.

    Minä yritän olla ainakin tuntematta huonoa omatuntoa jos ja kun toisinaan villiinnyn ostamaan kirjoja enemmänkin. Kirppareilta pilkkahintaan ostettuja kirjojahan ei voi edes pitää minään ja kirjakaupastakin ostettuina tukee kirjailijaa ;) Aina siis tekee hyvää kun kirjan ostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, se on kyllä ihan parasta, kun kirja löytää monta lukijaa, oli kyseessä sitten kirjaston kirja tai
      jonkun yksityisen kuluttajan ostos. Ja jonkunhan niitä kirjoja pitää ostaa, että niitä voi lainata!

      Kirja-aleista ja kirppareilta/antikvariaateista ostaminen tulee kyllä suhteellisen edulliseksi (ainakin per kirja, yhteissumma voi olla eri juttu...) mutta niissäkin on se säilytysongelma. Välillä pitää, kuten sanoit, laittaa vanhoja kiertoon, niin saa tilaa uusille. Minäkään en kauheasti tunne huonoa omaatuntoa, mutta vähän kylläkin - entä jos en tulekaan lukeeneeksi näitä ja pistän kiertoonkin vasta sitten, kun kirjat ovat jo niin "vanhoja" etteivät kiinnosta juuri ketään? Ostan kyllä pääosin klassikkoja ja muuta laatukirjallisuutta, ne eivät "happane" samalla tavalla kuin päiväperhokirjat.

      Poista
  2. Minäkin kotiutin Irvingin positiivisten blogisavujen vuoksi :) Tuo Väisäsen trilogia pitäisi minunkin lukea -sitä paitsi nuo kannet ovat jotenkin erityisen hienot-, mutta kun on niin monta muutakin sarjaa kesken...

    Aika osuva tuo ruokavertaus! Henkistä ravintoa, ehottomasti <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villasukka kirjahyllyssä, tuon trilogian kannet ovat tosiaan hienot, ja Toisista kengistähän on se Lurun hieno copycat-kuvakin! Joku lapsistakin ihmetteli noita kansia: "onko tää näkkäriä" :D

      Tuo vertaus kiteytti sen, mitä olen usein tuntenut: kirjoja vain pitää saada nauttia säännöllisin väliajoin, onneksi tätä hengenravintoa ei sentään aina tarvitse ostaa vaan kirjastokirjatkin täyttävät vatsaa :)

      Poista
  3. No mutta totta kai hyvän kirjan lukee monta kertaa! Ja sen voi lainata tosiaan monelle lähipiirissä. Ja se on kaunis ja osa sisustusta. Miksei kirjojakin voi ostaa samalla tavalla kuin uusia verhoja tms.?

    Mulla vähän levähti tuo kirjojen ale-ostelu, mutta ostin koko vuodeksi (tai olen ostanut varmaan useammaksikin vuodeksi) ravintoa.

    Musta on myös tärkeä, että ostaa kirjoja kaupasta ja ostan itse aina, kun vain varaa on. Siinähän maksaa sen kirjailijan työn, tosin myös kirjakaupankin, mutta kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari A., mulle toi hyvien kirjojen uudelleenlukeminen ei ole enää itsestään selvää, toisin kun joskus nuorena - kun niitä tulee kuitenkin koko ajan lisää, ja kirjastosta löytyy vanhempia, lukemattomia...

      Noin minäkin puolustelen itseäni: ostin koko vuodeksi! (Hyvä lupailla tammikuussa).

      Ja kirjan myynnistä tulee tosiaan leipä monelle, ja samalla kirjakauppaan tulee tilaa uusille kirjoille :).

      Poista
    2. Mulla se taitaa kulkea just toisinpäin: nuorena ei ehtinyt palata samoihin, mutta nyt tuntuu, että uudet eivät välttämättä lyö niitä vanhempia. Vanhat ovat Mestariteoksia, joihin on mahtavaa palata aina uudelleen =).

      Poista
  4. Minä olen patologinen kirjojen ostaja, jolle e-kirjat ei ole ratkaisu. Tunnen asiasta jonkin verran huonoa omaatuntoa, lähinnä ekologisista syistä. Mutta toisaalta yritän rajoittaa muiden tavaroiden ostoa (vaikka tiedän, ettei sekään ole ratkaisu). Eilenkin menin "täsmäostoksille" Akateemiseen. Tarkoituksena oli ostaa vain E. Kilven "Kuolinsiivous", mutta sen lisäksi mukaani lähti kaksi pokkaria. Että se siitä ;(

    Pistin tänään postiin pienen kirjeen pähkinätietäjälle.

    Hauskaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana, e-kirjat eivät ole minunkaan juttuni. Ei niitä voi selailla samalla tavalla eikä lukulaite luo kodikkuuden tuntua huoneeseen. Myös kirjojen lainaaminen eteenpäin on käsittääkseni vähän ongelmallista.

      Kuolinsiivouksen haluan minäkin lukea. Eeva Kilpi on muistaakseni tuskaillut niitä puita, joita kaadetaan hänen kirjojensa tähden, mutta Kilven kirjat jos kenen ovat niitä, joita luetaan uudestaan ja uudestaan.

      Ihanaa saada postia, kiitos - ja ihanaa viikonloppua!

      Poista
  5. Minunkaan mielestäni kirja ei ole kertakäyttötuote. Joihinkin (ja itse asiassa aika moniin) kirjoihin syntyy hyvin vahva tunneside, sillä kirja kantaa mukanaan oman, henkilökohtaisen lukukokemuksen, johon liittyy esim. lukuhetken elämäntilanne. Monilla kirjoilla onkin itsestäänselvä paikkansa omassa kirjahyllyssäni enkä ihan hevillä ole niistä luopumassa. Tämän olen huomannut monesti, kun olen päättänyt tyhjentää kirjahyllyjä vaikkapa viemällä kirjoja kirpparille. En esimerkiksi ole millään voinut luopua sellaisista lastenkirjoista, joita luimme paljon lapsille heidän ollessaan pieniä. Niihin kirjoihin liittyy niin paljon myönteisiä muistikuvia, että ne eivät missään mielessä ole minulle "vain" kirjoja vaan paljon paljon muutakin. - No, tulipa pitkä avautuminen ;-)

    Ostan kyllä kirjoja, mutta enimmäkseen luen kirjaston kirjoja. Luen paljon uutuuksia eikä mulla ainakaan nyt ole varaa ostaa niitä. Kävin alkuviikosta paikallisessa kirjakaupassa ostamassa kirjoja joululahjaksi saadulla lahjakortilla. Valitsin kirjat huolellisesti ja olin hyvin onnellinen, kun kerrankin sain ostaa kirjoja miettimättä niiden hintaa. Silti päädyin ostamaan pokkareita ja ale-kirjoja, koska en vain halunnut käyttää lahjakorttia vain pariin uutuuteen.

    Mitä tulee noihin sinun ostoksiin, niin hienoja kirjoja olet kyllä valinnut (etenkin Irving, Petterson, Melukylän lapset ja Tiitiäisen tarinoita). Väisäsen kirjoistahan jo keskusteltiin taannoin Kirjantilassa ja siellä kerroin, ettei Kuperat ja koverat ainakaan minuun kolahtanut, kun taas pidin kovasti Vanikan paloista ja Toisista kengistä.

    VastaaPoista
  6. Olen sitten varmaan tälläkin saralla surkea kirjablogisti, sillä minulla ei ole tapana lukea kirjoja toista kertaa. Jotenkin se on niin, että yksi kerta, nyt mitä tiedän, ja that´s it. =D Tässä yksi syy, miksi ostan kirjoja hyvin vähän - vaikka alet ovat houkuttaneet, ehkäpä jotain... - ja lainaan paljon. Toki poikkeuksiakin on; joitakin Kingejä tuli luettua hurjassa nuoruudessani, jotka haluan lukea uudestaan, samoiten joitain lapsuuden suosikkeja haluaisin lukea uudestaan.

    VastaaPoista
  7. Mulla lähti kirja-aleostokset taas ihan lapasesta :D Onkin pitänyt aiheesta jo blogata, mutta en ole ehtinyt vielä. Sen lisäksi sain taas pinon kirjoja ystävältäni. Onneksi hyllyssä on vielä tilaa. Kyllä kirjoja pitää olla! Ne ovat niin kauniita esineitä ja tuovat kotiin tunnelmaa. Vaikka täytyy myöntää, etten välttämättä lue niitä koskaan uudelleen.

    VastaaPoista
  8. Jee, Väisänen! Vanikan palat on luettu ja seuraavakin, mutta ei tuota kolmatta, hyvä muistutus Väisäsestä. Erittäin kiinnostavia, vaikka en ihan täysillä ihastunutkaan.

    VastaaPoista
  9. Apua, sait postauksellasi aikaan kriisin! Minulle on aina ollut aivan itsestäänselvää, että talossa on paljon kirjoja ja että pidän hyvät kirjat omana. Niitähän on kertynyt ja vain muutaman olen lukenut uudestaan, aikomuksista huolimatta. Mitä ne siis hyllyillä tekevät? Muistuttavat olemassaolostaan? Odottavat eläkepäiviä, jolloin on aikaa lukea koko 'kirjasto' uudestaan? Lainailen toki ystäville, mutta nyt olen päättänyt vähentää sitäkin, kun useampi ei ole tullut takaisin moninaisista syistä...

    VastaaPoista
  10. Oi mitä löytöjä! Tiitäisen minäkin tahtoisin lastenhuoneen hyllyyn <3
    Minä tykkään omistaa kirjat, jotka ovat osuneet ja uponneet. Kun ne ovat omassa hyllyssä, on pienempi kynnys tarttua niihin uudelleen - ja vaikka ei kokonaan santsaisikaan, on kiva selailla ja lueskella pätkiä sieltä täältä, kirjan tunnelmiin palaten... (paperiliittimet, joita lukiessa sirottelen kirjaan, saavat jäädä paikoilleen. Niinpä löydän halutessani helposti ne pakahduttavimman hienoimmat lauseet ja muut kohdat, jotka ovat tehneet vaikutuksen.)

    VastaaPoista
  11. En suostu tuntemaan mitään syyllisyyttä kirjoista. Ne ovat minun elämääni kuten hengitys. Joskus ostan enemmän ja joskus todella harvakseltaan. Luen kirjoja uudestaan. Nyt jäin miettimään,luenko noita nuoruusiän kirjoja uudestaan enkä uudempia...
    Tuota Väisäsen uusinta odotan.

    VastaaPoista
  12. Huokailen ihastuksesta löytöjesi johdosta :) Mulle kirjat ovat kierrätettäviä aarteita, lainaan mieluusti omiani mutta toisaalta jos teos on sellainen, että sen voisi lukea uudestaan (tai vaikkapa kirjassa on ihana kansi...) en omastani luovu.

    VastaaPoista
  13. Yksi innokas kirjaostelija ilmoittautuu. Olen kyllä asettanut itseni kirjojenostokieltoon kunnes jonkin verran lukemista odottavista kirjoista tuolta omasta hyllystä on luettu. Luen paljon myös kirjastosta ja ystäviltä lainattuja kirjoja - jos ostaisin kaiken lukemani, olisin aika vararikossa, eikä kaikkea myöskään saa kaupoista, kun en ole itse mikään uutuuskirjojen lukija ja antikvariaateissa riippuu tuurista, mitä löytää. Mutta on moniakin syitä, miksi tykkään omistaa useita kirjoja. Ensinnäkin olen innokas kirjojen uudelleenlukija, ja jos kirja on ollut hyvä kerran, luen sen mielelläni jossain vaiheessa uudestaan, ehkä montakin kertaa. Lisäksi joihinkin kirjoihin voi haluta palata myöhemmin jollain tavalla vaikka niitä ei kokonaan lukisikaan. Ja minä haluan, että minulla on hyllyssä luettavaa varalla, sillä en välttämättä löydä kirjastosta tai kavereilta juuri sitä mitä haluan lukea sillä hetkellä. (Pitäisikin panostaa vähän enemmän sopivan laadukkaaseen viihdekirjallisuuteen hyllyssäni, koska juuri sitä tarvitsee sitten kun sairastuu eikä sairaana tietenkään voi lähteä kirjastoon.) Ja kirjat ovat minulle sisustuselementti ja luovat omanlaisensa ilmapiirin, ja kertovat minusta jotain ihmisille, jotka näkevät asuntoni. En osaa kuvitella kotia ilman kirjoja! Se on myös yksi syy miksi vierastan e-kirjoja, niitä ei voi laittaa hyllylle ja ihastella niitä siellä ja tuntea kuinka ne luovat kotiin tunnelmaa.

    Siinä, että on hylly täynnä kirjoja, joista osan olen lukenut ja osaa en, on jotain viehättävän maagista ja ihmeellistä: kuin olisi vieri vieressä portteja mitä ihmeellisimpiin puutarhoihin ja muihin paikkoihin - osasta tiedän, mihin ne vievät, osasta en, ja molemmat ovat yhtä kiehtovia.

    VastaaPoista
  14. En minäkään voi vastustaa kirjoja, ne ovat henkistä ravintoa sielulleni!

    MUutamia vuosia sitten tilasin kaksi kertaa kirjakerhosta (SSKK) Kirsi Kunnaksen teoksista kootun ison kirjan,. Tapahtui Tiitiäisen maassa (Ws Bookwell 2004 Porvoo). Ensimmäisen kappaleen veivät lapsenlapset ja toisen hankin itselleni. Kirja on upeasti kuvitettu (Cristel Röns 2004).

    Ostin nyt kirja-alesta tuon Paavo Haavikon Puut, kaikki heidän vehreytensä. Kirjakerhosta tilasin lisää ale-kirjoja, vaikka lukematta on vielä entisiäkin. Kirjastossa käyn melko harvoin, koska niistä on aika paljon vaivaa.

    Elämäni aikana olen lahjoittanut satoja kirjoja toisille, joskus senkin takia, että kirjahyllyjä on liian vähän...:)

    Oikein hienoa viikonloppua, Maria!<33333

    VastaaPoista
  15. Oi namia! Hienoja löytöjä. :)

    VastaaPoista
  16. Minäkin olen Jaanan (ja monen muun ;D) tavoin todellakin patologinen kirjojen ostelija. Viimeksi tänään toin kirpparilta kotiin 2 kovakansista ja 3 pokkaria ;)

    VastaaPoista
  17. Olen ehkä jonkinsortin minimalisti, sillä en oikein haluaisi omistaa mitään ja yritän jatkuvan muuttamisen takia koko ajan kaventaa tavaramäärääni. Silti olen saanut päähäni, että kirjoja ei lasketa (vaikka kyllä ne banaanilaatikoissa ihan saman verran painavat). E-kirjat ja yliopiston kirjanvaihtohylly ovat olleet jonkinlainen ratkaisu, ja tällä kertaa alennusmyynneistä mukaan tarttui vain Ruusun nimi. Lopuista kirjoitin kännykän muistiin listan, että tiedän sitten mitä ensi kerralla hakea kirjastosta!

    VastaaPoista