Sivut
▼
torstai 6. joulukuuta 2012
Joulukalenterin luukku 6: Marsipaanisotilaan joulu
Ulla-Lena Lundberg: Marsipaanisotilas
Marsipansoldaten, suom. Leena Vallisaari.
Gumerus 2001, 496 sivua.
Ostin Ulla-Lena Lundbergin Marsipaanisotialaan rakastuttuani kirjailijan uusimpaan romaaniin Jää ja tajuttuani, että Marsipaanisotilas kertoo rakastettavan pastori Petter Kummelin lapsuudenperheestä ja nuoruusvuosista. Säästelen kirjaa joululukemiseksi, mutta itsenäisyyspäivän joulukalenteriluukkua varten selasin talvi- ja jatkosodan aikaan sijoittuvasta Marsipaanisotilaasta kohdan, jossa kerrotaan joulusta rintamalla.
Jouluun asti on ollut rauhallista, mutta jouluaattona onkin äkkiä piru irti. On vielä pimeää, kalpea uusikuu, kuolemanhiljaista, oikea kummitusilma. Ja sitten ryskettä ja rytinää ja koillisesta tupruava tulipunainen sarastus. Lotinapelto palaa, koko roska yhdellä kertaa. Suomen tykistö ampuu minkä kerkiää, järeät putket sylkevät monen metrin mittaisia lieskoja ja ulvoen, karjuen ja huokaillen suomalaiset lähettävät joululahjansa periviholliselle. Rauhallista joulua!
Kuvaus joulunajan taisteluista kylmää. (On siunattua elää rauhan keskellä, ja on myös hienoa, että itsenäisessä maassamme on omat kielensä ja niillä kirjoitettu, upea kotimainen kirjallisuus.) Lundberg kertoo myös siitä, kuinka rintamallakin täytyi ottaa ilo irti silloin, kun se oli mahdollista, kun joulupaketit herkkuineen ovat tulleet:
Korsussa on hienoa. Pojat ovat punoneet männynhavuista seppeleen joka riippuu katosta pöydän päällä, ja heillä on pieni joulukuusi joka on koristeltu Aunuksesta hankituilla venäläisillä joulukoristeilla. Tarjolla on aitoa kahvia paksun kerman kanssa, vehnäpullia, korppuja ja piparkakkuja ja lasillinen oikeaa konjakkia mieheen. He laulavat juomalauluja ja joululauluja, lukevat joululehtiä, avaavat pakettinsa ja tunkevat maahan siviiliherkkuja. Yksityiset pullot otetaan esiin, ja kun he kaikki ovat pienessä hiprakassa, he leikkivät Maahan-ylös-maahan-leikkiä kahvinkorvikkeen poristessa kamiinalla ja kostean jouluilon kihotessa poikien päähän.
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!
Olipas hieno itsenäisyyspäivän juhlapostaus! Tämä kirja täytyy lukea.
VastaaPoistaElma Ilona, kiitos sinulle vielä, kun lähetit minulle lisää Lundbergia! <3 Myös Sade saa pitää minulle seuraa joulunaikana.
PoistaSinulle tulee sitten pienimuotoinen Lundberg-teemajoulu! Jään uteliaana odottamaan postauksiasi aiheesta.
PoistaKiitos tästä! Marsipaanisotilaan olen joskus vuosia sitten lukenut. Vanhempi Lundbergin tuotanto houkuttelisi myös.
VastaaPoistaUnni, suosittelen vanhemmasta tuotannosta erityisesti Kuninkaan Annaa, se on minulle rakas kirja. (Jatko-osasta Kökarin Anna en pitänyt niin paljon, mutta sekin on hyvä.)
PoistaTäällä näköjään muitakin aamuvirkkuja tai unettomia, en enää tiedä, kumpi itse olen! Mutta minulle selvisi tämän Marsipaanisotilaan ja Jään suhde vasta eilen, kun Tarja Halonen puhui niistä telkkarissa. Lukulistalle pamahti saman tien! Tarja kertoi lukevansa tätä parhaillaan.
VastaaPoistaMukavaa itsenäisyyspäivää!
Kirsi, pakko tunnustaa, että tämä postaus (kuten lähes kaikki muutkin blogijoulukalenterini luukut) on ajastettu ;). Olin joskus lukioikäisenä lukenut Marsipaanisotilaasta alun, ja siitä jäi mieleen Kummelin perheen erikoinen sukunimi - siitä oivalsin yhteyden Jäätä lukiessani.
PoistaKirjoitin ja ajastin tämän postauksen jo ennen Finlandia-voittajan julistusta, mutta on hauska, miten samoja rajota ajatukset (ja kirjamaku!) ovat presidentin kanssa menneet. Olen niin iloinen Jään valinnasta! <3
Voi että! Hienoa itsenäisyyspäivää!
VastaaPoistaMinäkin haluan lukea Marsipaanisotilaan. Saitko kirjan ihan kirjakaupasta vai ostitko antikvariaatista?
Katja, ostin Marsipaanisotilaan huutiksesta. Olisi hienoa ja paikallaan, jos siitä otettaisiin uusintapainos Jään menestyksen siivittämänä!
PoistaOlen vielä alkutekijöissä Jään suhteen, tarina ei ole vielä imaissut mukaansa, mutta luotan siihen, että lähellä ollaan:) Jos rakastun kirjaan samalla tavalla kuin blogikollegat, niin on hyvä tietää, että päähenkilöstä on mahdollisuus tietää enemmän myöhemmin.
VastaaPoistaHyvää itsenäisyyspäivää!
Sonja, uskon kyllä, että Luotojen tunnelma valloittaa sinutkin! :) Olisi ihanaa, jos Lundberg kirjoittaisi vielä jatkoa Jäälle, sillä minua kiinnostavat erityisesti Monan tulevat vaiheet...
PoistaOikein hyvä että Finlandia-voittaja kiinnostaa sinua, Maria! Samaan sarjaan kuuluu myös tämä toinen Lundbergin kirja. On minulla paljon lukemista, en tiedä milloin ehdin, mutta toivon mukaan joskus!<3
VastaaPoistaSinivalkoista itsenäisyyspäivää sinulle, Maria!<3333
Aili-mummo, ensikosketukseni Lundbergiin oli 1900-luvun alkupuolen Kökariin sijottuva Kuninkaan Anna ja sen jatko-osa Kökarin Anna - niiden (ja kustantamon Jäästä antamien ennakkotietojen) ansiosta kiinnostuin Lundbergin uutuudesta ja luin sen heti tuoreeltaan (käännöksenä) lokakuussa. Voin täydestä sydämestäni sanoa, että Finlandia-palkinto meni oikeaan osoitteeseen. Jää-romaanille, jos jollekin romaanille, kannattaa antaa aikaa <3
PoistaKiitos samoin sinulle, Aili-mummo! <3 <3 <3