Faith Jaques: Nukkekodin Nellin joulu
Tilly's Rescue, suom. Maria Mikkola.
Otava 1981.
Yleisissä kirjastoissa on ilmeisesti tapana asettaa joulukirjat esille ja lainattaviksi vain sesokiaikaan ja pitää niitä muun osan vuodesta jossain jemmassa. Tällaisella "säännöstelyllä" kirjat ainakin säästyvät suhteellisen hyväkuntoisina vuodesta toiseen, ja joulukirjojen joukosta löytää helposti Nukkekodin Nellin joulun kaltaisi vanhoja ihanuuksia.
Lapsena mielikuvitustani kutkuttivat erityisesti sadut, joissa nukke(kodin asukas) tai muu pieni olento seikkailee "oikeiden ihmisten" maailmasta. Marjatta Kurenniemen Onneli ja Anneli -kirjojen Vaaksanheimot on ehkä kaikkein viehättävin esimerkki (Onneli ja Annalihan saivat kirjassa Onnelin ja Annelin talvi olla hetken itsekin minikokoisia ja viettää Vaaksanheimojen kanssa pikku pikkujoulua). Nukkekodin Nellin joulussa nimihenkilö, sisäkönasuinen puunukke, joutuu aikamoisiin seikkailuihin ennen kuin pääsee viettämään joulua nukkekotiinsa.
Nelli on siivonnut ja koristellut kotinsa joulua varten. Puuttuu enää joulukuusi, ja sen on hyvä ystävä, Elmeri-nalle, luvannut tuoda tullessaan. Kun Elmeriä ei ala kuulua, Nelli epäilee, että tälle on sattunut jotain kuusenhakumatkalla. Rohkeasti Nelli lähtee etsimään ystäväänsä, vaikka maailma on suuri ja Nellin kokoiselle nukelle vaaroja täynnä. Kirjan kuvitus havainnollistaa hienosti Nellin pienuutta hänen kiipeillessään omenoiden päällä tai rekiretkeillessään tyhjässä taatelilaatikossa.
Kun ystävä löytyy ja kotimatka lumisen kaupungin halki on taitettu, on joulujuhlan aika:
- Oikea joulukuusi! Nelli henkäisi aivan haltioissaan. Elmerinkin kasvot säteilivät. - Saamme viettää joulun yhdessä, hän sanoi. - Kuinka urhea sinä olitkaan tullessasi pelastamaan minua, Nelli!
- Ja kuinka nokkela sinä olit, kun toit minut turvallisesti takaisin kotiin! Nelli kiitti Elmeriä. - Hädässä ystävä tunnetaan!
Suloisen oloinen joulutarina! Tähän en ole ennen törmännytkään, painanpa nimen mieleen.
VastaaPoistaElma Ilona, me oltais periaatteessa voitu lukea tätä lapsena (vuodelta -81!), mut mä en ainakaan muista tällasta :)
PoistaMinäkään en ollut kuullut tästä aiemmin. Mutta samoin kuin sinua, minuakin kiehtoivat lapsena nukkekoti/peukaloistarinat. Pidin juuri Onnelin ja Annelin Vaaksanheimoista ja Lindgrenin saduista Pekka Peukaloinen ja Metsässä ei ole ryöväreitä viehättivät myös.
VastaaPoistaKatja, mä en (muistaakseni) lapsena tutustunut Pekka Peukaloiseen ja Metsässä ei ole ryöväreihin, vasta aikuisena olen lukenut ne lasten kanssa. En itse asiassa muistanut, että Metsässä jne kirjassa oli myös pientä väkeä. Jotain yleisesti viehättävää noissa miniatyyrimaailmoissa on.
PoistaOi, minä olen lukenut tätä lapsena! :)
VastaaPoistaMyös minua kaikenlaiset lilliputtitarinat ovat kiehtoneet aina. Vieläkin huomaan joskus leikitteleväni ajatuksella "Mitä jos olisin pikkuruinen?".
Maija, hauska kuulla! Kuten tuossa ylempänä Elma Ilonalle totesin, minäkin olen sitä ikäpolvea, joka olisi saattanut törmätä tuohon lapsena, mutta en ainakaan muista tätä. Nää vanhat joulukirjat on jotenkin ihanan nostalgisia, vaikka niitä ei olisi edes itse lukenut - olihan 80-luvulla ihan erityyppisiä kuvakirjoja kuin nykyään :)
Poista