Sivut

maanantai 30. huhtikuuta 2012

Kirsi Vainio-Korhonen: Ujostelemattomat. Kätilöiden, synnytysten ja arjen historiaa


Kirsi Vainio-Korhonen: Ujostelemattomat. 
Kätilöiden, synnytysten ja arjen historiaa.
Wsoy 2012, 255 sivua.

Suomen äitiys- ja lapsikuolleisuusluvut ovat maailman alhaisimpia. Siitä saadaan pitkälti kiittää neuvola- ja synnytyssairaalajärjestelmää ja niiden puitteissa toimivaa ammattitaitoista henkilökuntaa. Toisin kuin monissa muissa kehittyneissä maissa, Suomessa odottavien ja synnyttävien äitien (ja vastasyntyneiden) hoito on pääasiassa kätilöiden ja terveydenhoitajien, ei lääkärien, vastuulla. Nykyään kätilön ammatissa toimii muutama mieskin, mutta kätilön ammatin kehitys on ennen kaikkea naisten koulutuksen ja työn historiaa.

Historian professori Kirsi Vainio-Korhosen Ujostelemattomat sisältää paljon tietoa 1700-luvun Suomen synnytyskäytännöistä, sukupuolimoraalista ja kätilöiksi opiskelleiden naisten asemasta. Kirja on tieteellistä tekstiä, mutta yleistajuisessa ja sujuvassa asussa. Vainio-Korhosen aineistona ovat olleet muun muassa viranomaisarkistot, kätilöiden omat kirjoitukset, tuomioistuinten pöytäkirjat ja ennen kaikkea Ruotsin lääkintäkollegion ja Tukholman synnytyssairaalan arkistot kätilömatrikkeleineen. Lähdeviitteet on merkitty loppuviitteinä, joten ne eivät katkaise lukemista.

Suomalaisten kätilöiden kouluttamisen taustalla oli huoli väestönkasvua hidastavasta korkeasta imeväis- ja äitikuolleisuudesta. Tavoitteessa onnistuttiinkin: pelkästään se, että synnyttäjän apuna oli kätilö eikä monenlaisiin haavoihin ja tulehduspesäkkeisiin edellisellä sairaskäynnillään koskenut välskäri tai kirurgi, vähensi lapsivuodenkuolleisuutta. Myös monien yksinäisten ja köyhien äitien sosiaalinen asema parani kätilökoulutuksen myötä: Tukholmaan perustetussa synnytyssairaalassa, jossa hoidettiin niin rikkaita yksityispotilaita kuin köyhempää väkeä, naimaton nainen saattoi synnyttää jopa naamioituneena säilyttääkseen anonymiteettinsa ja kätilöitä kiellettiin painostamasta äitejä paljastamaan synnyttämänsä lapsen isän henkilöllisyys.



Kätilöiden tärkein tehtävä oli luonnollisesti avustaa synnytyksessä ja vastasyntyneen hoidossa, mutta kätilön virkaan kuului myös raadollisempia tehtäviä. Muun muassa lapsemurha- ja raiskausoikeudenkäynneissä kätilön rooli oli tehdä naiselle tai kuolleena löydetylle sikiölle tutkimuksia ja antaa todistajanlausuntonsa esimerkiksi siitä, onko nainen (ollut) raskaana tai ei. Kätilöt ottivat myös kantaa siihen, oliko joku "kaksineuvoisena" syntynyt enemmän nainen vai mies - 1700-luvulla sukupuoli oli jossain määrin joustavampi käsite kuin nykyään ja hermafrodiitit saattoivat itse valita, kulkivatko naisen vai miehen puvussa, mutta esimerkiksi avioliiton solmimisen tai purkamisen yhteydessä asiaan haluttiin toisinaan virallista selvyyttä. 


Paitsi siitä, mitä kätilöt tekivät, Ujostelemattomat kertoo myös siitä, keitä ensimmäiset suomalaiset kätilöt olivat. Tukholmaan kätilönoppiin matkusti Suomen puolelta lähinnä synnyttäneitä porvaris- ja käsityöläisnaisia - työläis- ja maalaisnaisten opintojen esteenä oli pääasiassa se, että he eivät taitaneet kyllin hyvin ruotsia, vaikka luku- ja kirjoitustaito heilläkin olisi ollut yleensä riittävä. Useimmat kätilöt olivat naimisissa tai leskiä ja heillä oli itsellään pieniä lapsia, mutta naimattomatkin naiset saattoivat päästä tälle opintielle - usein he olivatkin sitten itse kätilöiden tyttäriä. 


Perunkirjoituksista on selvinnyt, että kätilöt saattoivat työllään kerätä jopa jonkin verran varallisuutta. Merkittävämpää oli kuitenkin, että naiset saavuttivat ensimmäisen kerran itsenäisen ammattiaseman, joka ei ollut aviomieheltä peritty kuten kauppiaanleskien tapauksessa - käsityöläisammatteihin, korkeammista viroista puhumattakaan, naisilla ei ollut 1700-luvulla vielä pääsyä. Opiskelu Tukholman keskeisillä paikoilla sijainneissa barokkipalatseissa - usein samoilla luennoilla ja ruumiinavaustilaisuuksissa miespuolisten välskäri- ja kirurgiopiskelijoiden kanssa - avasi naisille pääsyn paikkoihin, joihin heillä oli ollut aiemmin asiaa vain piian tai palvelijan ominaisuudessa. 


Ujostelemattomia voi suositella sekä niille, jotka ovat haluavat tietoa erityisesti kätilöntyöstä tai suomalaisten synnytyskäytäntöjen historiasta, mutta myös yleisemmin 1700-luvun arjesta ja yhteiskunnasta kiinnostuneille. Kuva varhaismodernista Ruotsi-Suomesta ja naisten asemasta varmasti monipuolistuu kirjan myötä.  

10 kommenttia:

  1. Hyvä esittely kirjasta Maria, hauskaa, että blogeissa esiintyy tällaisiakin kirjoja. Pitää ottaa jossain vaiheessa lukuun.

    Vaikka ammatti yhä edelleen on leimallisesti naisten, niin minua avusti kahdessa viimeisessä synnytyksessäni mies, vieläpä sama mies molemmilla kerroilla, ja ihan sattumalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jaana!

      Jännä, että sinulle on sattunut (sama) mieskätilö peräti kahdesti. Viimeisimmässä, käynnistetyssä synnytyksessä mieskätilö kävi laittamassa minulle oksitosiinitipan ja joskus aiemmin olin törmännyt (mielestäni eri) mieskätilöön lapsivuodeosaston käytävällä. Joskus ensimmäisen synnytyksen aikoihin varsinaisessa synnytyksessä läsnä oleva mieskätilö olisi ollut minulle kauhistus, mutta sittemmin olen parkkiintunut :).

      Poista
  2. Voisin mielelläni lukea tai ainakin selailla tällaista kirjaa. Hienoa, että tällaisia kirjoja julkaistaan. Minäkin aloin heti muistella Kätilöopistolla käyntejä :)Merkittävistä asioistahan tässä on kysymys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johanna, tämä kirja on sillä lailla kirjoitettu, että sitä on mukava lukea, vaikka jotkut jutut olivat nykynäkökulmasta aika makaabereja. Täytyy olla kiitollinen, että vaikeiden synnytysten (tarjontavirheet ym.) hoidossa on edistytty, ja kiehtovaa lukea
      näistä varhaisista edistysaskelista.

      Poista
  3. Minä luin tämän vastikään myös ja pidin paljon. (En ole kirjoittanut blogiini tästä.) Yllätyin, kuinka monipuolisesti Vainio-Korhonen kuvaa 1700-luvun Suomea ja arkielämää varsin spesifistä aihepiiristä huolimatta, ja kuinka paljon kätilönäkökulmasta voidaankaan erilaisia ilmiöitä ja yhteiskuntaa tarkastella!

    Oma graduni liittyy tosiaankin suomalaiseen synnytyskulttuuriin, joskin pääpaino on 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa, mutta jo senkin kannalta tämä oli oivallinen lukukokemus, vaikka aikaisemmasta ajasta kertookin. On kyllä jännää, miten suuret erot eri säätyjen välillä on tässäkin asiassa ollut Ujostelemattomien kuvaamana aikana: maaseudulla luotettiin vain maallikkokätilöihin ja lisääntymiseen liittyvät asiat olivat monella tapaa tabuja, kun taas kaupunkilaissäätyläiset puhuivat asioista aika rankoin ja avoimin sanakääntein ja isätkin saatettiin roudata mukaan synnytykseen, vaikka monesti ajatellaan, että se on sellaista nykyajan hapatusta ;)

    Ah, jaksaisin jutella tästä aiheesta vaikka kuinka paljon! :) Kivaa, että luit tämän ja kirjoitit siitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suketus, tässä tosiaan tulivat mm. ajan oikeuskäytännöt, kaupunkien ja maaseudun erot jne käsiteltyä "kätilöperspektiivistä" - vastaava teos nykyajasta voisi olla mielenkiintoinen myös (synnys"trendit" esim. eri sairaaloiden tai kivunlievitysten suhteen, millaiseen elämäntilanteeseen lapsia nykyään yleensä hankitaan jne)!

      Kiehtova aihe tosiaan, on ollut kiva lukea päivityksiäsi gradustasi ja sen lähdeteoksista :).

      Poista
  4. Kiinnostavalta vaikuttaa.

    Muistan lukeneeni Anna Luodon kätilömuistelman `Kun ei ollut rahaa tehtiin lapsi` joskus pikkutyttönä ja liian varhain (n.10vuotiaana), kotoa kirjahyllystä kun se löytyi. Näin hieman vanhempanakin luettuna se oli kiinnostava katsaus synnytyksiin ja kätilön työhön aikana, jolloin synnytettiin usein vielä kotona. Jos aihepiiri kiinnostaa, suosittelen sitä varauksetta.

    Suketuksella näyttää olevan siitä arvio: http://suketus.blogspot.com/2012/01/suomalainen-kansannainen-ei-hataile.html

    VastaaPoista
  5. Unni, pitää tosiaan lukea tuo Luodon kirja joskus (lähikaupungin kirjastossa näyttäisi olevan), Suketuksen bloggauksen luinkin taannoin.

    VastaaPoista
  6. Hei Maria, onpa kiinnostava tietokirja ja luin juttusi suorastaan ahmien! Niin hyvin kirjoitit, että olisin lukenut enemmänkin, mutta täytyy varmaan tutustua varsinaiseen kirjaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, juu, lue ehdottomasti! Hienoa, jos onnistuin tarjoamaan kiinnostavia maistiaisia kirjasta.

      Poista