 |
| Kirjailija Maria Peura. Kuva Heini Leiväsaho. |
Maria Peura: Antaumuksella keskeneräinen. Kirjailijan korkeakoulu.
Teos 2012. 230 sivua.
Työhuone tuntuu hyvältä, kun sain tyhjentää sen kokonaan. Nyt on myös palo-ovi. Tästä lähtien on mahdollisuus selvitä hengissä tulipalosta. Poistin joitakin huonekaluja ja laitoimme tänne paljon kukkia. Palo-ovi ja tikkaat ovat koko ajan selkäni takana, kun teen töitä. Jos on intensiivinen hetki kirjoittamisessa, voin viivyttää pakenemista aivan viime hetkille.
Antaumuksella keskeneräinen on Maria Peuran työpäiväkirja, jossa kirjailija avaa kolmannen romaaninsa (Vedenaliset, Teos 2008) kirjoitusprosessia, pohtii kirjoittamisen lukkoja, omaa elämäänsä ja kasvuaan kirjailijaksi. Mikään varsinainen romaaninkirjoitusopas Peuran kirja ei ole, mutta varmasti käsikirjoitustaan työstävälle aloittelevalle tai kokeneemmallekin kirjoittajalle hyvä inspiraation ja ideoiden lähde.
Itse en harrasta fiktion kirjoittamista ja luinkin Antaumuksella keskeneräisen yleisestä kiinnostuksesta kirjoittamista, kirjailijanelämää ja kirjallisuutta kohtaan. Peuran teksti imaisee mukaansa, sillä hän ei jää kirjoitustyön pintaan vaan luotaa syvemmältä, lapsuusmuistoista, unista, häpeästä ja pelosta. Ja toisaalta myös kirjoittamisen autuudesta, siitä onnesta, kun saa hipsiä yläkerran työhuoneeseen ja kirjoittaa: Ylellistä elämää. Kirjoittaminen on ylellisyyttä. Kirjoittaminen on terapiaa. Kirjoittaminen on henkivakuutus.
Maria Peuran kieli on upeaa; sen tiesin jo hänen esikoisromaaninsa On rakkautes ääretön perusteella. Vaikeasta aiheesta kipeänkauniilla kielellä kirjoitettu romaani oli niin vaikuttava, että en ole sen jälkeen uskaltanut lukea Peuran seuraavia romaaneja. Vedenaliset, jonka kirjoitusprosessia Peura kuvaa työpäiväkirjassaan, kuulostaa kiehtovalta, mutta siinäkin on rankkoja teemoja. On mielenkiintoista lukea, kuinka Vedenalisten henkilöhahmot ovat muotouneet, kuinka heillä on esikuvansa todellisuudessa, kuinka heidän persooniaan kirjoitetaan teksteillä, jotka eivät päädy lopulliseen romaaniin.
Paitsi romaanikäsikirjoituksen työstämistä, kirjailijan päiviin kuuluu myös porvoolaistuneen uusperheen arjen pyöritystä, joogaa, apurahahakemusten sorvaamista, kokemusten jakamista kollegojen kanssa, kirjallisuuspalkintokateutta, iloa oman romaanin kääntämisestä englanniksi ja paljon teetä. Kun Peuraa pyydetään Kirjamaa-ohjelmaa puhumaan Merete Mazzarellan Fredrika Charlotta os. Tengström -elämäkerrasta, hän tempautuu lukemaan Fredrikasta ja Fredrikaa, innostuu miehensä varjoon jääneen kirjailijan varhaisista historiallisista romaaneista ja jossain määrin samastuukin kotikaupungissaan pari sataa vuotta aiemmin eläneeseen naiseen.
Fredrikan lukeminen parantaa minua. Hänen koukeroisten lauseidensa kautta saan yhteyden ikivanhaan sieluuni. Minä kahdeksanvuotiaana, Fredrika seitsemänkymmentävuotiaana, olimme yhtä, olemme jollakin tasolla edelleen yhtä. Hänen askeltensa kaiku kuuluu työhuoneeseeni. Hän kävelee talomme ohi, kopauttaa kadunpuolen oven kolkutinta. Miksi en saa elää hänen aikaansa? Olisi hiljaista, ei olisi autoja. Vähättelisinkö ja pienentäisinkö itseäni Fredrikan tavoin? Suostuisinko liekuttamaan lasta alakerrassa mieheni juhliessa yläkerrassa minun juuri valmistunutta mainiota tekstiäni?
Henkilökohtaisuus ja analyyttisyys kietoutuvat Peuran kirjassa toisiinsa niin, että syntyy nautittavaa, sekä voimaa että tietoa tarjoavaa tekstiä. Odotan mielenkiinnolla kirjoittajien arvioita; antaako kirjailijan työpäiväkirja eväitä sellaiselle, joka itse harrastaa luovaa kirjoittamista kunnianhimoisesti?
Tältä tutkimusretkeltä palattuani uskallan sanoa, että kirjoittamisen olemuksen pohtiminen edistää romaanikäsikirjoituksen hioutumista valmiiksi teokseksi. Se ikään kuin vahvistaa lapsivedessä likoavien romaanihenkilöiden luustoa.
P.S. Antaumuksella keskeneräinen olisi ollut täydellinen kirja Luen ja kirjoitan -blogin viimevuotiseen Kirjallista elämää -haasteeseen, jonka koosteesta löytyy lisää lukuvinkkejä kirjoittamisesta tai kirjailijoiden elämästä kiinnostuneille.
Hei Maria, minua alkoi heti kiinnostaa tämä Peuran teos! Kaikki, jotka liittyvät kirjoittamiseen ja kirjailijaelämään kiinnostavat ja niistä saa tosiaan ideoita!
VastaaPoistaKiitos Maria vinkistä! :)
Ole hyvä Sara - toivottavasti saat kirjan käsiisi pian ja kerrot sitten blogissasi, mitä pidät! Tämän aihepiirin kirjat ovat minunkin intohimoni.
VastaaPoistaKiinnostaa minuakin. Plussana siinä on tuo Porvoo-linkki. Katsoin aikanaan tuon Kirjamaa-ohjelman jakson ja mietin silloin, että pitäisi lukea Peuraa, mutta hänen fiktionsa tuntuu melko rankalta (tai sen kuvan olen saanut), joten en ole saanut toteutettua aiettani. Tämä voisi sen sijaan olla mukavaa lukemista, vaikka en minäkään fiktoinkirjoittamista harrasta. Joten kiitos vinkistä.
VastaaPoistaJaana, sellainen kuva minullakin on tuon lukemani esikoisen ja tämän työpäiväkirjan perusteella. Peuran kieli taas on todella kaunista, ja siitä syntyy jännä kontrasti.
VastaaPoistaMinäkin kiinnoistuin tuosta Kirjamaa-ohjelmasta, pitääpä katsoa olisiko siitä edes pätkä katsottavissa jostain YLEn sivuilta.
Tämä on kiinnostava, mutten ole vielä tehnyt päätöstä lukemisesta. Ehkä pitäisi, elämäntilanteeni huomioon ottaen. Jännästi kuitenkin kirjoittamisesta lukeminen tuntuu nyt jotenkin raskaalta ajatukselta.
VastaaPoistaKaroliina, minä bongasin tämän kirjan nimenomaan sinun blogistasi (jostain syystä meni ohi katalogissa), ja luulin että ilman muuta luet tämän! Tosin nyt kun tiedän, minkätyyppinen kirja tämä on, en ole ihan varma, onko tämä sinun kirjasi. Onhan erilaisia tapoja työstää käsikirjoitusta; Peuran tapaa luonnehtisin tämän kirjan perusteella omaelämäkerralliseksi, vähän psykoanalyyttiseksikin.
VastaaPoistaJoka tapauksessa nautittavaa luettavaa ihan "sellaisenaan".
En olekaan tästä aikaisemmin kuullut, mutta kiinnostuin kyllä kovasti!
VastaaPoista( Nimimerkillä "oma tarina muhinut vuosikausia päässä ja päätynyt vasta pariksi lauseeksi paperille ;D)
Hienoa Susa, että kiinnostuit, ja peukut tuon tarinasi edistymiselle! En yhtään tiedä, minkätyyppistä kirjoitat, mutta jotenkin tuntuu, että tämä kirja voisi olla sinulle. Kokeile ;).
VastaaPoistaKuulostaa mielenkiintoiselta kurkistukselta kirjailijan arkeen ja elämään!
VastaaPoistaMinä nautin Stephen Kingin Kirjoittamisesta -kirjan lukemisesta samoista syistä; myös King kertoi kirjoitusaiheen lisäksi elämästään ja työstään. Hauska päästä kurkistamaan (suosikki)kirjailijan työhön ja ajatuksiin.
Villasukka, joku muukin (Paula?) on kehunut tuota Stephen Kingin kirjaa, mutta jotenkin vierastan sitä, koska vierastan Kingin kirjoja (en lue ko. genreä). Toisaalta olen lukenut monien sellaisten kirjailijoiden "kirjailijaelämästä", joiden kaunokirjallisia teoksia en ole lukenut :).
VastaaPoistaHei, olen keskellä Peuran kirjaa ja ollut aika lailla sen lumoissa. Minun kiinnostukseni perustuu siihen että työni liittyy tieteellisen kirjoittamisen ohjaamisen kysymyksiin. Peuran kirjan lukemisen lomassa kuuntelin hiljattain myös dramaturgi Pipsa Longan loistavan alustuksen draamatekstien kätilöimisestä ja sekä innostuin että tulin hiukan kateelliseksi. En osaa oikein sanoa miksi ja mistä - ehkä siitä vapaudesta jolla koko eletty elämä saa olla kirjoittajan käytössä. Miksei tutkijallakin saisi olla? En tiedä. Koen tieteellisen kirjoittamisen (ja myös sen ohjaamisen) tällä hetkellä vähän ahdistavana ja sitovana. - Luovan kirjoittamisen prosessiin tutustuminen omaa tonttia etäämmältä on siis keino tutkia ja vertailla "kirjoittamispolkuja" ja "kirjoittamiselämänmuotoja". yritän saada pohdinnan tulokset omaan blogiini jossain vaiheessa.
VastaaPoistaMinusta Peuran kirja on oiva kaikille jollain tavalla luovaa työtä tekeville, ei ainoastaan kaunokirjallisten tekstien parissa tuskaileville. Luovaa työtähän on monenlaista. Minulle lukukokemus oli innostava, erittäin innostava. heittäydyin omassa blogissani peräti henkilökohtaiseksi minäkin, kirjan ajamana voisi sanoa.
VastaaPoistaHei Sanna, pahoittelut että kommentin julkaisu kesti - asetin kommenttivalvonnan vanhoihin postauksiin, jotta huomaisin niihin tulleet kommentit, mutta en näköjään siitä huolimatta huomaa, jollen satu menemään hallintapaneelin kommenttiosioon tai bongaamaan niitä sähköpostista, kuten nyt :).
VastaaPoistaTyösi kuulostaa kiinnostavalta, mutta ymmärrän myös tuon turhautumisen tieteellisten tekstien tiukkoihin normeihin. Nykyäänhän nuo normit ovat vähän höltyneet (onhan Peurankin kirja muokattu versio opinnäytetyöstä), mutta silti. Pitääpä tulla tutustumaan blogiisi!
Eeva H., huomasinkin bloggauksesi Kotimaisten kirjablogien sivuilta ja kävin lukemassa sen :). Peuran kirjaa voi kyllä suositella kaikille luovaa työtä tekeville tai muuten luovuudesta(an) kiinnostuneille, se ammentaa niin syvältä. Se on tosiaan inspiroiva teos, juuri sellainen, joka haastaa lukijankin.
Hei Maria - mä sain nyt aikaan sen blogikirjoituksen aiheesta tieteellisen vs. taiteellisen kirjoittamisen ohjaus, se onpi tässä:
VastaaPoistahttp://tyonohjaaja.blogspot.com/2012/03/tekstien-houkuttamisesta-ja-ohjaamisen.html
Kiitos linkistä, tulen lukemaan :)
VastaaPoistaIhanaa, että tällä kirjalla on näin paljon lukijoita ja ihailijoita! Minusta lukukokemus oli todella antoisa ja kiinnostava, mutta silti kirjasta oli vähän hankala kirjoittaa: lukukokemus oli niin intiimi, etten osannut avata sitä kunnolla. Mutta linkitin tänne, hyvää arvioon ja hienoon keskusteluun. :)
VastaaPoistaJenni, kävikin eilen lukemassa postauksesi ja kommentoinkin, mutta ilmeisesti ihan omasta (kännykän) selaimestani johtuvista syistä kommentti ei tallentunutkaan. Jos nyt uusi yritys :).
PoistaTällaisissa voimakkaan henkilökohtaisissa kirjoissa on juuri se, että ei niitä oikein voi "arvioida" ja tuntuu, että pitäisi itsekin antaa itsestään jotain juttua kirjoittaessaan.
Miten tämä kirja ja sun postaus on voinut mennä multa ihan ohi!? On nimittäin erittäin kiinnostavalta kuulostavat kirja. Saattaa olla jopa sellainen, jonka hankin ihan omaksi.
VastaaPoistaSamaa ihmettelen kuin Anna Elina: miten olen pystynyt ohittamaan tämän postauksen?! No, aina ei vain huomaa kaikkia. Tämä joka tapauksessa vain kasvattaa intoani tätä Peuran kirjaa kohtaan. Pistän sen nyt nopeammin vuoroon, kuin muuten olisi ehkä tullut...
VastaaPoistaKiitos myös linkityksestä Kirjallista elämää -haasteeseen! Se oli todella kiinnostava projekti kaiken kaikkiaan ja sai aikaan paljon hyvää muun muassa nostamalla hienoja teoksia esille. :-)