Maria Gripe: Salaisuus varjossa
Skuggan över stenbenken. Suomentanut Eila Kivik'aho.
Tammi 1993, 3. painos. 277 sivua.
Genre: syvällinen nuortenromaani.
Elettiin vuotta 1911.
Minä olin neljätoistavuotias.
Eksjöstä tuli isoäidiltä kirje, jossa sanottiin, että meidän uusi sisäkkö tulisi maanantaina marraskuun kuudentena päivänä, peräti Kustaa Adolfin päivänä. Mutta junalle ei saanut mennä vastaan. Sitä tyttö ei tahtonut. Tyttö oli hyvin "itsenäinen", niin isoäiti kirjoitti, ja äiti olikin jo kurkkuaan myöten kyllästynyt tähänastisiin, jotka eivät saaneet ominpäoin rikkaa ristiin, joten tuo kuulosti hänestä lupaavalta.
Maria Gripen nuortenromaanin Salaisuus varjossa kertoja Berta on porvarillisen ruotsalaisperheen tytär, jonka perheeseen kuuluu veli ja nuorempi sisar, alati huolestunut ja päättämätön äiti sekä opettajana toimiva, mutta todellisena intohimonaan Emmanuel Swedenborg-tutkielmaa kirjoittava isä. Käytännön asioissa komento on taloudenhoitaja Svealla, jonka apuna työskentelee sisäkkö.
Aiemmin nämä aika ajoin vaihtuvat sisäköt ovat olleet huomaamattomia hiirulaisia, mutta kaikki muuttuu, kun Carolin tulee taloon. Svea joutuu hieman hellittämään valta-asemastaan ja ajautuu Carolinin kanssa väittelyyn muun muassa naisten äänioikeudesta. Perheen kuopus Nadja palvoo rohkeaa Carolinia, nuori Roland-veli ihastuu viehättävään tyttöön ja Carolinin ja kertoja-Bertan välille syntyy läheinen ystävyys. Ystävyyttä kuitenkin hiertää jokin: Bertasta tuntuu, että Carolin salaa jotakin, ja Carolin tuskastuu ajoittain Bertan pikkuporvarillisuuteen ja hissukkamaisuuteen.
Salaisuus varjossa kertoo ystävyydestä ja sisaruudesta, identiteetin etsimisestä ja luokkaeroista. Niin ihmisillä kuin yhteiskunnallakin, jopa Bertan silmissä aiemmin melko idyllisenä näyttäytyneellä kansankodilla, on varjopuolensa. Gripe luo taitavasti ajankuvaa ja kontekstia: 1900-luvun alkupuolen murrokset tulevat ilmi muun muassa perheenjäsenten reaktioissa Titanicin uppoamiseen ja sen matkustajien epätasa-arvoisuuteen pelastusveneitä täytettäessä.
Kirjan alkuperäinen nimi Skuggan över stenbänken viittaa vanhaan valokuvaan, jossa kuvaajan varjo lankeaa kivipenkin yli erottaen pikkutytön ja hänen puiden siimekseen häviävän äitinsä hahmot. Varjon henkilöllisyys ja tarina valokuvan takana selviää kirjan lopussa, mutta se on vasta alkua Caroliniin kytkeytyvien salaisuuksien ja erilaisten identiteettien vyyhdessä. Bertan ja Carolinin tarina jatkuu kirjoissa ...ja metsän valkeat varjot, Varjojen lapset ja Varjojen kätkö. Voidaan siis puhua "Varjo-sarjasta", mutta Gripen kirjat eivät ole mitään kaavamaisia nuorten sarjakirjoja vaan itsenäisiä teoksia ja laadukasta kaunokirjallisuutta.
Salaisuus varjossa -romaanin tunnelmassa on jotakin määrittelemätöntä. Kerronta on hyvin realistista ja kieli kaikessa kauneudessaankin konstailematonta, paikoin jopa arkista. Toisaalta salaisuudet, runous ja filosofia ovat voimakkaasti läsnä. Sarjan myöhemmissä osissa tunnelma on hieman erilainen, mutta kaikille Varjo-kirjoille on tunnusomaista pohdiskelevuus ja salaperäisyys. Olen lukenut Varjo-teokset moneen kertaan, ensimmäistä kertaa joskus toisella kymmenellä, mutta kirjojen lumous on yhä tallella ja ymmärrän joka kerta jotakin uutta Bertasta, Carolinista ja heidän ystävyys- ja perhesuhteistaan.
En malttanut lähteä ikkunasta. En ollut ikinä nähnyt niin huikaisevaa näkyä. Ihastuksen värinä kulki pitkin selkäpiitäni. Mitä enemmän katsoin, sitä kauniimmalta se näytti. Kuu purjehti korkeuksissaan kuin valaistu laiva, ja maan ja taivaan välillä poimuili hunnun, harson kaltainen hieno hopealakojen kudos. Tuo kauneus teki kipeää. Toivoin voivani irtaantua ruumiistani, kohota lentoon, leijua puutarhan yli, raueta kuutamon valoon tai sykertyä huurteen kiehkuraksi ja haipua...
Äkkiä tajusin, että puutarhassa oli joku. Jokin hahmo piirtyi hangen taustalle liikkumattomana patsaana, kasvot kohotettuina kohti kuuta. Seuraavana hetkenä se oli poissa mutta lumen yli liukui väikkyvä varjo. Se siirtyi portille päin kevyesti ja varoen. Kenen varjo, sitä en nähnyt. Varjo itsessään erottui selvemmin kuin hahmo, joka sen langetti.
Mutta sekunnin verran erotin hoikan olennon, joka katosi joutuin tielle paketti kainalossa.
Ei epäilystä, se oli Carolinin veli.
Kirja on luettu osana Siskoskirjahaastetta.
P.S. Olisi ihanaa, jos Tammi ottaisi uusintapainoksen näistä kirjoista, joita ei tahdo saada enää kirjastostakaan. Uskoisin, että uusia lukijoita kyllä löytyisi!
Muistan lukeneeni nämä teini-iässä ja tykänneeni, vaikka osa tekstin tasoista meni varmasti silloin ohi.
VastaaPoistaGripe on minusta muutenkin erittäin laadukas kirjailija jonka kirjat kestävät useankin lukukerran. Harmi vain että hän on nykyään lähes unohdettu, uusia painoksia ei ole tullut ja kirjastoissa kirjat on siirretty jo aikoja sitten varaston puolelle.
Nämä pitäisi kyllä kaivaa sieltä kirjaston varastosta, olen Gripeltä lukenut pari muuta kirjaa (Pörriäine lentää hämärässä ja Agnes-Cecilia) ja ne ovat kyllä olleet erinomaisia, eritisesti juuri se määrittelemätön mutta vahva tunnelma.
VastaaPoistaLukutoukka, niinpä! Toivoisin tosiaan, että Gripen kirjat kaivettaisiin naftaliinista uusien lukijoiden iloksi! Hän on kuitenkin saanut mm. H. C. Andersen -mitalin ja Astrid Lindgren -palkinnon joten kansainvälistä arvostusta ja tunnustusta kyllä löytyy, ja kotikentällä Ruotsissa otetaan jatkuvasti uusia painoksia.
VastaaPoistaHdcanis, lue ihmeessä nämä! Pörriäinen ja Agnes Cecilia ovat todella hyviä, mutta nämä Varjo-kirjat vieläkin parempia! Makuasia tietysti, mutta nämä Varjo-kirjat siis ovat ehkä vähän vanhemmille lukijoille avautuvia kuin Pörriäinen jne, vieläkin enemmän viittauksia filosofiaan ja kirjallisuuteen ja vähemmän "seikkailua", mutta kiehtovia juonenkäänteitä kyllä.
Itse olen hankkinut Gripen kirjoja omaan hyllyyni kirjaston poistohyllystä ja huutiksesta, tosiaan vähän vaikeita löytää nykyään.
Hei Maria et usko tätä! Tänään olin kirpparilla ja siellä oli Gripen Varjo-sarjaa. Muistin sinun aikaisemman blogipostauksen kirjailijan kirjoista ja ostin kolme kirjaa Salaisuus varjossa, ...ja metsän valkeat varjot sekä Varjojen lapset. Onko vielä neljäs osakin? Ne olivat hiukka tyyriita, mutta olen ihan innoissani. Nyt en uskaltanut lukea tätä sinun tekstiäsi, mutta palataan myöhemmin asiaan!
VastaaPoistaRakastan Maria Gripen kirjoja! Suosikkini on Pörriäinen lentää hämärissä. Se oli niin loistava, että sen jälkeen Varjo-sarja ei oikein kolahtanut, vaikka kovasti yritin. Tällöin olin tosin alle kaksikymppinen, eli ehkä olisi uusintayrityksen aika.
VastaaPoistaSara, ihana yhteensattuma! Ehkä tosiaan on parempi, että luet kirjat ennen tätä postausta; yritin toki olla spoilaamatta mutta Gripen kirjat on ihana lukea ilman ennakkokäsityksiä.
VastaaPoistaSarjan neljäs osa on Varjojen kätkö, se on jonkin verran erilainen kuin kolme ensimmäistä sillä siinä kertojana on Carolin, ja vähän muutenkin. Sekin kannattaa kyllä lukea, mutta noilla kolmella pääset hyvin alkuun! :)
Marikka, minä taas luin Gripelta ensin Varjo-sarjan ja sen jälkeen muut eivät tuntuneet niin ihanilta :). Mahtavaa löytää muita Gripen ystäviä; kirjat ovat jääneet tasoonsa nähden liian vähälle huomiolle Suomessa, vaikka Kivik'ahon käännöksiäkin voi vain kiitellä.
Voi, minäkin tykkäsin Gripen kirjoista nuorempana! Omastakin hyllystä löytyy muutama kirja - ellen ole antanut niitä siskoille. Mikähän Gripen kirja oli sellainen, jossa nuori nainen tuli raskaaksi (avioliiton ulkopuolella tietysti) ja piilotteli sitten tilaansa loppuun asti? Vai olikohan se edes Gripen kirja?
VastaaPoistaMaija, kiva kuulla! Ja tuo muistamasi kirja on hdcanisin mainitsema Agnes Cecilia, suom. Vieras aikojen takaa. Ihana, surullinen ja sopivasti jännittävä "kummitustarina"!
VastaaPoistaMie sain pienenä yhden Gripen kirjan ja pidin siitä valtavasti, mutta en sitten koskaan silloin tajunnut, että näitähän voisi olla enemmänkin.
VastaaPoistaJännä kuulla sitten, että mitä Sara tykkää kirjoista.
Hanna, muistatko yhtään, oliko se lukemasi kirja osa tätä Varjo-sarjaa vai joku muu Gripen kirja? Gripehän on kirjoittanut todella paljon lapsille ja nuorille, omia suosikkejani ovat Varjo-sarjan lisäksi muut samantyyppiset kirjat, nuo Pörriäiset ja Agnes Ceciliat; sen sijaan realistisemmat lastenromaanit (Josefin, Elvis jne.) eivät ole kolahtaneet samalla tavalla.
VastaaPoistaSe oli joko Varjojen lapset tai Varjojen kätkö. Pitäisi nähdä kansikuva, niin ehkä muistaisin paremmin.. Pitääpä tutkailla.
VastaaPoistaHanna/ Kirjainten virrasta..
Ei anna kommentoida blogger nyt muuten kuin anonyymina.
Olen lukenut lapsena ainakin tätä Varjo-sarjaa ja Vieras aikojen takaa kuulostaa myös tutulta. Muistan että jostain syystä koin nämä kirjat kauhean monimutkaisiksi: en ikinä oikein tajunnut mitä niissä tapahtui.
VastaaPoistaOlivat ilmeisesti liian vaikeaselkoista kirjallisuutta minulle :)
Hanna, näitä (suomenkielisten painosten) kansikuvia ei tosiaan oikein löydy netistä. Tykkään tosi paljon kirjailijan miehen Harald Gripen tekemistä kansista, ne tavoittaavat tunnelman täydellisesti.
VastaaPoistaLiisa, sinun pitää yrittää nyt uudelleen Varjo-sarjaa, tai jos se tuntuu liian tuhdilta paketilta niin tuota Vieras aikojen takaa kirjaa, tai vaikka Pörriäistä. Aika erikoisia juonenkäänteitä ja arvoituksellisia juttuja muutenkin nuo Varjo-kirjat sisältävät.
Voi että. Nyt minun tekisi mieli lukea tämä uudestaan. Rakastin lapsena Maria Gripen kirjoja, etenkin Pörriäinen lentää hämärissä ja tämä ovat jääneet mieleeni, eniten juuri hdcaniksen mainitseman vaikeasti määrieltävän tunnelmansa ansiosta.
VastaaPoistaKatja, sinun pitää lukea tämä (ja jatko-osat ;)), ja kirjoittaa tästä blogiisi! Haluan Gripelle blogisavuja! Luitko lapsena kirjaa Vieras aikojen takaa, se on aika ihana myös?
VastaaPoistaMinäkin haluaisin lukea näitä uudestaan. En ole varma, olenko lukenut kaikkia, mutta Gripen kirjoista jäi mieleen juuri tuo vähän salaperäinen, unenomainenkin tunnelma. Kiva että kirjoitit tästä!
VastaaPoistaLuru, lue ihmeessä! Muistelinkin, että sinä myös olit tykännyt Gripesta ja suunnittelit lukevasi häneltä jotain nostalgiahaasteeseen :).
VastaaPoistaOlin aivan unohtanut Maria Gripen. Muistan lukeneeni Varjo-sarjan ja muitakin Gripen kirjan. Niissä oli tosi vaikuttava tunnelma. Pitäisikin katsoa löytyisikö näitä kirjastosta.
VastaaPoistaPörriäinen lentää hämärässä tuli joskus radiosta jatkokuunnelmana. Siitä on kyllä tosi kauan, varmaan joskus 80-luvun puolessavälissä. Sekin on jäänyt mieleen tosi hyvin.
Vauhko, kiva kuulla että sain palautettua Gripen mieleesi :). Mielenkiintoista kuulla, että Pörriäinen on tullut radiokuunnelmana! Varjo-kirjoista on tehty tv-sarja (vai elokuva?) Flickan vid stenbänken, olisi ihana nähdä se.
VastaaPoistaOi! Näin moni muukin muistaa Varjo-sarjan!!!!! <3 <3 <3
VastaaPoistaOlin näihin kirjoihin aivan hulluna! Voiiiiiii kunpa näistä otettaisiin uudet painokset. Olen jo monta vuotta yrittänyt metsästää, mutta eivät tule vastaan missään kirppareilla.
Ehkä pitäisi lähettää tää kirjoitus ja nää kommentit Tammeen… Uskon TODELLAKIN, että lukijoita löytyisi!
Olen lukenut varmaan kaiken mitä Maria Gripeltä on suomennettu ja rakastanut ihan kaikkea ihan hulluna! (Sori, menin vähän sekaisin, nää kirjat oli aikoinaan niin tärkeitä ;-)
Reeta Karoliina, kommenttisi on jäänyt minulta huomaamatta - nytkin huomasin vain, koska Hanna oli kommentoinut ja olin asettanut vanhoihin postauksiin kommenttivalvonna. Tulee vastaus "hieman" jälkijunassa :).
PoistaItse olen vuosien varrella saanut haalittua koko Varjo-sarjan ja muutkin Gripe-suosikkini kirjaston poistohyllystä (n. kymmenen vuotta sitten, kun niitä urakalla poistettiin) ja huutiksesta.
Pitäisi tosiaan rohkaista mielensä ja vinkata Tammen lasten- ja nuortenkirjaosastolle asiasta.
Täällä saa hehkuttaa Maria Gripeä ihan vapaasti, on kiva löytää sukulaissieluja!
Oletko lukenut Leija-sarjaa?
VastaaPoistaTarkoitatko Tammen lasten- ja nuortenkirjasarjaa, jossa on julkaistu eri kirjailijoiden teoksia, mm. Maria Girpeä? Olen lukenut sarjasta juurikin Gripen kirjoja (ehkä jotain muitakin), esim. tämän:
Poistahttp://sininenlinna.blogspot.com/2011/06/maria-gripe-josefin.html
Hui, tuosta kansikuvasta tuli jokin todella outo deja-vu -fiilis. Juoniselostuksen perusteella en muista lukeneeni kirjaa, mutta tuo kuva on todella vahvasti piirtynyt muistiini. Ehkä olen kuunnellut tämän joskus lapsena äänikirjana, ja jos tarina ei ole ihan auennut, olen varmaankin vain keskittynyt kansikuvan fiilistelyyn. Pakko saada lukea tämä joskus!!
VastaaPoista