Sivut

perjantai 25. marraskuuta 2011

Kurkistus Gummeruksen kevääseen

Kannessa poseeraa nuori kirjailija.
Olin eilen kuuntelemassa Gummeruksen kevään kirjailijoiden haastatteluja ja kirjojen esittelyä. Oli mukava kuulla kirjailijoiden kertovan kirjansa syntyprosessista, kirjan nimen keksimisestä ja inspiraation lähteistään.

Kevään kaunokirjoista minua kiinnostaa erityisesti Turkka Hautalan Kansalliskirja, joka Gummeruksen katalogin mukaan "sisältää sivun, parin mittaisia tuokiokuvia, jotka avautuvat kokonaisiksi elämäkerroiksi". Hautalan palkittu esikoisromaani Salo ja blogeissa tänä vuonna kovasti hehkutettu Paluukin ovat minulta vielä lukematta, ehkä voisin aloittaa niistä.

Toinen kotimainen kaunokirjatärppini on Satu Mannisen runokirja Pikseliaurinko, sillä pidin kovasti kirjailijan esikoisteoksesta Sateeseen unohdettu saari. Esikoiskokoelmassa käydään keskusteluja Virginia Woolfin kanssa, maaliskuussa ilmestyvässä kolmannessa kokoelmassa "kitschistä, muovista ja pikseleistä rakentuu kollaasianimaatio, joka vie lukijan romanttiselle matkalle wunderbaummetsiin ja polyesterpuutarhoihin". Kirjassa on herkullinen ananaskansi.

Mieleen jäivät myös Irina Javnen runoteos Euroopan kylmin talvi, Milla Keräsen 1200-luvun Sisiliaan sijoittuva romanttinen esikoisromaani Sisilian ruusu sekä nuoren Matias Riikosen debyytti Nelisiipinen lokki. Käännöskirjasatoakin tilaisuudessa sivuttiin; ainakin Elif Safakin ja Linda Olssonin ystäville on keväällä luvassa lisää luettavaa!

Gummeruksen kevään tietokirjoista aion lukea ainakin Eino Leinon Kirjailijoiden Helsingin, jossa kuljetaan muun muassa Maila Talvion, Juhani Ahon, Mika Waltarin, Saima Harmajan sekä kirjailijan kuuluisan runoilijakaiman jalanjäljissä.

Lastenkirjoja ei Gummeruksen tilaisuudessa esitelty, mutta katalogista bongasin lasten tietokirjan Tieteen tarina, joka kertoo muun muassa mustista aukoista, DNA:sta ja magnetismista.

Sitten ei muuta kun odottelemaan kevättä ;). Kiitos Gummerukselle mukavasta illasta ja kirjabloggaajakollegoille ja kustantamon väelle hyvästä seurasta!

13 kommenttia:

  1. Olen armoton Turkka Hautala -fani, ja tuntuu kummalliselta, että ennakkotiedot uudesta kirjasta ovat jotenkin pelottavia. Pelottaa, että ei ehkä tällä kertaa pidäkään. Mitä sitten tapahtuu? Sama juttu on esim. Hotakaisen kanssa. En ole vieläkään uskaltanut tarttua Jumalan sanaan, koska olen niin Ihmisen osan pauloissa.

    VastaaPoista
  2. Lasten tietokirja painettu mieleen, kiitos Maria. :)

    Minullakin on Hautalat vielä lukematta vaikka Salo odottaa hyllyssä. Jospa..

    VastaaPoista
  3. Minäkin olen suuri Turkka Hautala-fani ja dotan tosi innoissani tätä uutta kirjaa! Suosittelen kyllä lukemaan sekä Salon että Paluun :)

    VastaaPoista
  4. Kirsi ja Sanna: niin moni on kehunut Turkka Hautalan kirjoja, että pakkohan niitä on lukea! Jotenkin olen vain pelännyt esim. tuon Paluun lukemista sen rankkojen aiheiden vuoksi.

    Linnea: Tieteen tarina sopiikin hyvin Evoluutio-kirjan jatkolukemiseksi :)

    VastaaPoista
  5. Minäkin odotan innolla Kansalliskirjaa. Samoin Kirjailijoiden Helsinki vaikuttaa kiinnostavalta. Gummeruksen ulkomaisista odotan ehkä eniten Rosamund Luptonin Sisarta, josta olen kuullut paljon hyvää.

    Paluu ei ole rankka kirja lukea, vaikka sen teemat ovatkin aika hurjia. Hautala kirjoittaa sellaisella lämmöllä ja tarkkuudella, että Paluun lukeminen oli suuri ilo.

    Kiitos vielä seurasta, oli mukava ilta.

    VastaaPoista
  6. Katja, nyt vasta tajusin, että tuo Luptonin kirja on se, josta ainakin anni.m on kirjoittanut. Kiinnostavaa!

    Kiitos rohkaisusta Paluun suhteen, ja kiitos myös mukavasta seurasta!

    VastaaPoista
  7. Kiitos seurasta minunkin puolestani!

    Minua kiinnostavat Gummeruksen keväästä eniten Shafakin ja Luptonin teokset, sekä tuo Kirjailijoiden Helsinki. Matias Riikonen oli hauska esiintyjä, mutta vähän luulen, että kirja jää minulla muiden jalkoihin, vaikka aina olisi kiva lukea esikoisia.

    VastaaPoista
  8. Kiitos Karoliina :). Olitko lukenut Safakin Rakkauden aikakirjan? Minä en, ja tuntuu, että se olisi aiheensa puolesta kuitenkin enemmän minun kirjani kuin tuo uutuus. Saas kattoo...

    Riikosen kirjasta olen varovaisen kiinnostunut; ei ihan minun mukavuusalueeni proosaa mutta uteliaisuutta herättävää.

    VastaaPoista
  9. En ole vielä lukenut, vaikka olen suunnitellut sitä koko vuoden. :) Aion lukea Rakkauden aikakirjan vielä tänä vuonna ja sitten tuon uutuuden. Olen jo päättänyt pitää vähintään jommastakummasta kirjasta. Ne tosiaan kuulostavat aika erilaisilta keskenään.

    VastaaPoista
  10. Kiitos, kiinnostavaa, etenkin Kirjailijoiden Helsinki, se pitää ilman muuta lukea. Hatarasti muistelen, eikös joku entinenkin tämäntyyppinen ole olemassa, mutta vanha - enkä tarkoita nyt Hagelstamien kuvakirjaa. Olisiko ollut jokin kokoomateos? Ainakin L Onerva kertoi ihmisistä Helsingissä, se on mahtava kirja, mutta ei kuulemma enää saatavissa mistään paitsi kirjastosta.

    VastaaPoista
  11. Arja, minustakin tuon kirjan idea tuntuu etäisesti tutulta, mutta en saanut mieleeni muuta kuin SKS:n sarja, jossa oli esim. Tartto, kirjailijan kaupunki jne.

    Nostin tähän tosiaan vain muutaman tärpin, mutta kiva että löysit kiinnostavaa näistä poiminnoistani!

    VastaaPoista
  12. Jee, kiitos Hautala-uutisesta! Mahtavaa, että mies julkaisee kirjoja näin usein. Salo ja Paluu osuivat molemmat niin lähelle napakymppiä, että uusikaan ei voi olla mitään muuta kuin loistava.

    VastaaPoista