Elina Tanskanen: Jetlagissa

Elina Tanskanen: Jetlagissa. Yhdellä kädellä kirjoitettu opas vauvavuoteen. 
Helsinki-kirjat 2011. 157 sivua.

Ja jos et usko sanaakaan siitä, mitä olen kirjoittanut, usko edes tämä: mikään vauva-aikaan liittyvä ongelma ei kestä koko elämää. Meni vauvavuosi sitten miten tahansa, olet jo tottunut aikaeroon etkä hätkähdä outoja tapoja. Vauvavuoden lopussa olette lähdössä kokeneempina matkalle kohti taapero-maata, jossa puhutaan eri kieltä, syödään eri ruokia ja käyttäydytään eri tavalla. 


Näin kuuluu toimittaja Elina Tanskasen teoksen Jetlagissa - yhdellä kädellä kirjoitettu opas vauvavuoteen loppukaneetti. Jos ei yövalvomisten ja koliikin aiheuttamassa horroksessa jaksa lukea koko kirjaa, kannattaa lukea nuo yllä lainatut lauseet. Tanskasen teos ei ole itselleni ajankohtainen, sillä neljäskin vauvani on jo  puolitoistavuotias, mutta olisinpa lukenut kirjan esikoista odottaessani tai ensimmäisinä viikkoina synnytyksen jälkeen. Jetlagin tärkeintä antia tuoreelle vanhemmalle eivät ole niinkään käytännön vinkit kuin kirjasta huokuva asenne: sinä selviät kyllä! Toinen tärkeä yleisneuvo, joka kirjasta jäi mieleeni, on hitaasti eteneminen: vauvakinoon ei tarvitse rynnätä viikon kuluttua synnytyksestä ja jos lapsi ei opi kaikkea käyrien mukaan, kyse ei välttämättä ole sen vakavammasta diagnoosista kuin "omaan tahtiinsa kehittyvä lapsi".

Koulutustaustastaan huolimatta - Tanskanen on yhteiskuntatieteiden maisteri, logoterapeutti ja seksuaalineuvoja - Tanskanen kirjoittaa "äitinä äidille", omista kokemuksistaan ammentaen ja tuoden esille oman ajoittaisen epävarmuutensa. Toki tekstissä on melko opettavainen sävy, mutta Tanskanen taittaa kärjen tyyliin liittyvältä kritiikiltä toteamalla alkuun, että "Vaikka vieroksunkin ehdottomuutta, käytän kielen sujuvuuden vuoksi monin paikoin käskymuotoa." Ilmaisun ekologisuutta on sekin, että mitään aihetta ei käsitellä kovinkaan laajasti pohdiskellen, vaan väsyneille ja täystyöllistetyille vanhemmille sopivassa napakassa muodossa.

Viime vuosina on ilmestynyt useita vauvavuoden "täsmäoppaita", joissa neuvotaan nimenomaan imetystä, kantamista (kantoliinoilla ja -repuilla) tai kestovaippailua. Näissä oppaissa on usein melko voimakas "luomuvanhemmuus"- tai kiintymysvanhemmuusideologia, mikä saattaa vieraannuttaa joitakin vanhempia, jotka kokevat vaunut, tuttelit ja pampersit sittenkin parhaina vaihtoehtoina itselleen ja lapselleen. Jokaisella vanhemmalla on omat arvonsa ja ihmiskuvansa - Tanskanen käsitteleekin aihetta imetyksen yhteydessä - joiden perusteella hän teke valintoja myös vauvavuoden aikana. Jetlagissa ei kuitenkaan liputa minkään tietyn vauvanhoitotavan puolesta vaan on enemmänkin yleinen käsikirja kenelle tahansa äidille tai isälle. Rivien välistä kuitenkin luen, että Tanskanen itse on enemmän kiintymysvanhemmuuteen kuin tiukkoihin rutiineihin kallellaan. Tanskanen puhuu muun muassa perhepedin ja imetyksen puolesta lämpimästi.

Pienenä varoituksen sanana vielä mainitsen, että Jetlagin lukeminen saattaa laittaa raskauden jäljiltä vielä ruosteessa olevat vatsalihakset tiukille, sillä sävy on usein lämpimän humoristinen: Ensimmäistä lastaan odottavat vannovat usein, etteivät koskaan puhu lapsensa ulosteista tai kirjoita Facebookiin yhtäkään kakkastatusta. Kellossa saattaa olla eri ääni sinä päivänä, kun itkuinen kupeiden hedelmä vääntää vihreää, limaista kiisseliä. Mikään kepeä huumoriopas kirja ei kuitenkaan ole, vaan Tanskanen käsittelee kipeitäkin aiheita asiallisesti, muistuttaen avun hakemisen tärkeydestä silloin, kun omat konstit ja voimat eivät tahdo riittää.