Sivut

maanantai 8. elokuuta 2011

Katri Sarmavuori: Opi ja ohjaa lukemista


Katri Sarmavuori: Opi ja ohjaa lukemista. Avain 2011. 390s.

Muutaman viikon takaisesta Opettaja-lehdestä bongasin kiinnostavan uutuuden, Katri Sarmavuoren Opi ja ohjaa lukemista. Gradua vaille valmiina äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana olin innoissani kirjasta, joka käsittelee hieman oikeakielisyys- kirjoitus- ja mediataitojen katveeseen jäänyttä äidinkielen opetustieteen osa-aluetta. Äidinkielen didaktiikan professori Sarmavuori on aiemmin julkaissut muun muassa kirjan Opi ja ohjaa kirjoittamista (Avain 2010).

Sarmavuoren teos on varsinainen runsaudensarvi, sillä se sivuaa kansallista lukutaitoa, kirjan historiaa, PISA-mittauksia, lukemisen fysiologiaa, lapsen kielen kehitystä, lukemaan opettamisen menetelmiä, lukuharrastusta ja -piirejä sekä erikseen lyriikan, sanomalehtien, lastenkirjallisuuden ja kanonisoitujen klassikoiden lukemista. Joitain aihepiirejä olisi ehkä voinut jättää pois tai ainakin nivoa kattavampien lukujen alle. Myös kirjan jakaminen osioihin olisi auttanut kokonaisuden hahmottamisessa, nyt sisällysluettelo on lista otsikoita, joiden suhde toisiinsa on epäselvä. Sarmavuoren teos on käsikirjatyyppinen opas tai oppikirja, josta voi poimia kiinnostavia aihepiirejä tai suunnitella opetusta lukemistehtävien tai satu- tai klassikkolistojen pohjalta.

Minulle tämäntyyppiset kirjat toimivat inspiraation lähteenä, jotka saavat pohtimaan esiteltyjä ilmiöitä ja tarttumaan muihin teoksiin, joihin kirjassa viitataan. Sarmavuoren kirjassa referoidaan ja siteerataan muun muassa Harold Bloomin lukemisen yksityistä, esteettistä nautintoja ja klassikoiden lukemisen tärketyttä korostavaa Lukemisen ylistystä, jonka haluaisin nyt lukea uudelleen monen vuoden jälkeen. Samaten sain kimmokkeen etsiä käsiini Maurice Blanchotin teoksen Kirjallinen avaruus, jossa sanotaan

Se on hiljainen kutsu, joka hiljentää yleisen metelin, kutsu jonka lukija kuulee vain vastaamalla siihen, joka kääntää lukijan pois hänen tavallisista suhteistaan ja kääntää hänet kohti avaruutta, jossa viivyttäessä lukeminen muuttuu lähestymiseksi -- -- .


Poimin Sarmavuoren teoksesta muutaman kiinnostavan teeman, joita käsittelen tässä enemmän. Sarmavuori tarjoaa kiinnostavaa tietoa myös kirjan historiasta, mutta siitä en kirjoita nyt enempää, sillä sivusin aihetta Kirja kotona -arvioni yhteydessä.

Literacy-taito ja lukutaidon ulottuvuudet


Englannin kielen sana literacy tarkoittaa luku- ja kirjoitustaitoa, joka on sosiaalista toimintaa. Pienen lapsen lukutaidon kehittyminen alkaa jo siitä, kun aikuinen lukee hänelle sadun tai loruilee lapsen kanssa. Kaikista kielellisistä tapahtumista syntyy lapselle yksilöllinen, mutta samalla sosiaalinen literacy-historia.

Suomessa käytännössä kaikki (yli seitsenvuotiaat) osaavat lukea ja kirjoittaa, mutta lukutaidossa ja -harrastuksessa on suuria eroja: Sarmavuoren esittelemän tutkimuksen mukaan 15% suomalaisista ei lue lainkaan, jos ei ole pakko, ja toisaalta kolmasosa tutkimukseen osallistuneista ilmoitti harrastavansa lukemista. Innokkaimmat lukijat lukevat kirjan päivässä ja usein lukemisharrastus ulottuu erilaisiin kanaviin: tekstejä luetaan kirjoista, sanoma- ja aikakauslehdistä ja tietokoneen ruudulta.

Nykyään puhutaan medialukutaidosta, joka tarkoittaa mekaanisen lukutaidon ylittävää kykyä valikoida luettavaa ja informaation lähteitä yhä kasvavasta joukosta painettuja ja verkkotekstejä, soveltaa lukutapa tekstin mukaan ja arvoida, pohtia ja hyödyntää lukemaansa. Pari sataa vuotta sitten Suomessa oli niitä, jotka osasivat lukea js kirjoittaa, ja sitten paljon niitä, jotka eivät osanneet - onko samantapainen osaamisen jakautuminen syntynyt tai syntymässä niiden välille, jotka kuluttavat ja tuottavat runsaasti erilaisia tekstejä, ja niiden välille, jotka saavuttavat mekaanisen lukutaidon mutta eivät juuri kehitä taitoaan ja jäävät joidenkin tekstilajien tai kirjoittamisen käytänteiden suhteen "lukutaidottomiksi"?
Frederick Warren Freer: Mother and Child Reading. Kuva täältä.

Lukijatyypit


Sarmavuori sivuaa lukijatypologioita eli lukijoiden tyypittelyä ja lukijapersoonallisuuksien tutkimusta. Eräs teoria jakaa lukijat neljään tyyppiin: Romanttinen lukija nauttii saduista ja seikkailuista; älylliset ja moraaliset aiheet kiinnostavat vähemmän. Realistinen lukija haluaa lukea todenmukaisia kirjoja; Intellektuaalinen lukija janoaa tietoa tai käytännön hyotyä. Esteettinen lukija puolestaan nauttii sanoista, rytmistä ja teoksen muodosta. Tällaiset tyypittelyt ovat luonnollisesti keinotekoisia, mutta aivan varmasti eri ihmiset hakevat lukemiselta eri asioita, eri ikäkausina ja eri elämänvaiheissa. Itsessäni tunnistan sellaista vaihtelevuutta lukijana, että joskus haluan lukea juonivetoista kirjallisuutta, joskus idyllistä kirjallisuutta, jonka nautittavuus syntyy kauniista luonnon, kotoisen elämän ja verkkaisten tapahtuminen kuvauksesta, joskus nautin omaperäisistä rakenneratkaisuista tai kauniista kielestä.

Kaanon


Vaikka en usko "nämä kirjat kaikkien tulisi lukea" -listoihin, nautin tällaisten listojen lukemisesta (etenkin jos niihin liitetään perustelut, miksi jokin kirja on tärkeä) ja niiden vertaamisesta omaan lukuhistoriaani ja arvostuksiini. Sarmavuori esittelee muutaman kaanonin ja listan suosituimmista yläluokilla ja lukiossa luetuista kirjoista Suomessa, joihin kuuluvat tietenkin Kalevala, Kiven Seitsemän veljestä ja Linnan Tuntematon sotilas mutta myös Anna-Leena Härkösen Häräntappoase ja William Goldingin Kärpästen herra. 

Sarmavuori tekee myös oman listauksensa kirjoista, joita hänen mielestään olisi hyvä lukea ja käsitellä suomalaisissa kouluissa. Näiden klassikoiden (joukossa mm. Ibseniä, Steinbeckiä, Canthia, Waltaria ja Tove Janssonia) lukemisen ja opetuksen tueksi Sarmavuori tarjoaa näkökulmia, pohdittavia kysymyksiä ja lisäkirjallisuutta.

13 kommenttia:

  1. Kiitos vinkistä! Tämä olisi varmasti hyödyllistä luettavaa tulevaa työtä ajatelleen:)

    VastaaPoista
  2. Kiinnostava kirjavinkki ja minäkin taidan ottaa tämän lukulistalleni! Oletko lukenut Ekholmin ja Repon toimittama Kirja tienhaarassa vuonna 2020? He pohtivat myös lukemisen tulevaisuutta. He pitävät medialukutaitoa tasavertaisena perinteisen lukemisen rinnalla ja nykyään voidaan puhua selailusta (viewing), joka on verkolle ominainen lukutapa. Eli juuri internet ja sosiaalinen media muuttavat meidän ihmisten luku- ja kirjoitustottumuksia.

    Toisaalta jos 15% ei lue, tarkoittaako se tutkimuksessa nyt tätä perinteistä kirjojen lukemista, mutta entä jos he lukevatkin tietokoneen ruudulta verkkotekstejä? Ekholm ym. esittävätkin että suomalaisten nuorten lukeminen on jopa lisääntynyt nimenomaan verkkotekstien tultua, mutta tästä ei ole tehty vielä tutkimuksia. Mielenkiintoinen aihe!

    VastaaPoista
  3. Susa, tästä on varmasti hyötyä äidinkielen- ja luokanopettajille (ja miksei muillekin opettajille). Kannattaa etsiä käsiin jossain vaiheessa. Itsekin olisin saanut tästä vielä enemmän irti, jos olisin nyt opettamassa/ opetusharjoittelussa, ja uskon palaavani tähän kun/jos opettajantyöhön lähden.

    Sara, selasin mainitsemaasi kirjaa viime pääkirjastoreissulla, mutta jätin vielä hyllyyn kun löysin niin paljon muuta... Täytyy lukea joskus. Tuo 15% taisi viitata lähinnä kirjojen lukemiseen. Tuossa Kirja kotona -kirjassa käsiteltiin myös aihetta ja siinä todettiin, että verkkotekstejä lukevat lähinnä ne, jotka lukevat/lukisivat painettuakin, ja osa tietokoneen suurkuluttajista pelaa pelejä ym. mihin ei liity varsinaista lukemista. Minulla, himolukijalla, netti on vähentänyt lähinnä painettujen aikakauslehtien lukemista, sitä korvaavat nykyään blogit.

    Tuo selailulukeminen on tosiaan totta; verkkotekstiä on mielestäni nopeampikin selailla kuin kirjaa/lehteä, varsinkin kosketusnäytöllä - eli selailussa ei ole kyse vain siitä, että netissä on paljon kilpailevia tekstejä vain klikkauksen/kosketuksen päässä.

    VastaaPoista
  4. Täällä toinen gradua vaille valmis - perustetaanko gradupiiri ;)

    Yritin miettiä, mihin lukijatyyppiin itse samastuisin, mutta olen kyllä sekoitus kaikkia. Nuorempana painottui tuo romanttinen, sittemmin ehkä enemmän realistinen ja intellektuaalinen. Esteettinen olen selvästi vähiten; en yleensä tykkää kovin koukeroisesta kielestä.

    William Goldingin Kärpästen herra teki minuun valtavan vaikutuksen, kun yläasteen äidinkielenopettajamme luetutti sen meillä kasilla tai ysillä.

    VastaaPoista
  5. Lumikko, kohtalotoveri! :) Jotenkin olin saanut sellaisen käsityksen, että olit jo valmistunut.

    Minäkään en tykkää koukeroisesta kielestä tai ns. "kikkailusta kielellä", mutta koen silti olevani esteettinen(kin) lukija, esim. hyvin yksinkertainen kieli a la Hyry voi olla esteettinen elämys.

    Ina Westman kirjoitti taannoin mainiosti (vanhassa) Inahdus-blogissaan, että Rimmisen Nenäpäivää (jota en aio lukea) on kehuttu kielen uudistajana, mutta että pitäisi huomata Olli Jalosen ansiot kielen vanhentajana Poikakirjassa (jonka aion ehdottomasti lukea). Tämän mielipiteen hehkuttaminen kertoo jotain esteettisistä mieltymyksistäni :).

    VastaaPoista
  6. No kandiksi olen. Enkä ole opiskellut vuosikausiin, joten en siinä mielessä koe opintojen olevan kesken. Toisaalta aikomukseni oli vakityöstä poisjäämisen jälkeen tehdä gradu valmiiksi. Toistaiseksi ei ole ollut riittävästi aikaa/energiaa/intoa (pitäisi varmaan bloggailla vähemmän, siis se gradukin voisi valmistua!).

    No jaa, tuolla tavalla hahmotettuna minäkin taidan sitten kuitenkin olla myös esteettinen lukija, ainakin vähän. Ja tykkäänhän minä sitä paitsi runoista. Eniten tosin melko "proosallisista" runoista.

    VastaaPoista
  7. Tosiaan nuo lukijatyypit eivät sulje toisiaan pois. Itse olen eniten realistis-intellektuaalinen lukija, myös kielen merkitys lukumieltymyksissä on viime aikoina selvästi noussut ja varsinkin tuo mitä sanoit kommentissasi Lumikolle yksinkertaisen kielen esteettisyydestä miellyttää myös minua. Romanttinen lukija on kauimpana nykyisestä lukijuudestani.

    VastaaPoista
  8. Lumikko, jos bloggaamiseen käytetyn ajan tai blogia varten kirjoitetut tekstit voisi suoraan siirtää graduun, niin varmaan se olisi jo valmis ;). Gradu vaatii vain hieman parempaa keskittymistä ja syventymistä kuin blogipostaukset :/. Ehkä meidän pitää perustaa se gradupiiri... :)

    Jaana, tiedätkö miksi kielen merkitys lukemisessa on kasvanut sinulla viime aikoina? Liittyykö ehkä siihen, että olet ylipäänsä alkanut lukea enemmän kaunokirjallisuutta? Lukijatyyppisi ei ole yllätys, kun tiesin että pidät Suomen lähihistoriaa kuvaavista romaaneista, Linnasta ja Kähkösestä :).

    VastaaPoista
  9. Tämä kirja menee kyllä minunkin luku- tai selailulistalleni. En harmillisesti ehdi nyt kommentoida enempää, mutta kiinnitin minäkin huomiota tuohon lukijatyyppiin. Olen varmasti sekoitus noita kaikkia. Mieliala, vuodenaika ja puhdas sattuma ohjailevat lukuvalintojani.

    Olen Sarmavuoren kanssa samaa mieltä siitä, että jonkinlainen, vaikka vain ohjaava, kirjallisuuden kaanon on hyvä olla. Olen kuullut lukion äidinkielen opettajista, jotka luetuttavat oppilaillaan vain minimin. Se on on surullista. Oma opettajani, jo liki 20 vuoden takaa (iiks), oli myös kirjailija ja hän osasi innostaa meitä lukemaan kaikenlaista ja piti yllä vireää kirjakeskustelua. Olen siitä ikuisesti kiitollinen.

    Lukutaitoa on hyvä kehittää jatkuvasti.

    Sinun tuleva ammattisi on muuten se, jota omassa pahassa urakriisissäni mietin itsellenikin. :)

    VastaaPoista
  10. Kyllä kiinnostaisi lukea Sarmavuoren teoksia. Olen itse Sarmavuoren opeissa istunut ja siksi kiinnostaisi verrata kirjallista työtä muihin oppeihin...

    VastaaPoista
  11. Katja, tulin uteliaaksi siitä, kuka sinun äidinkielenopettajasi oli :).

    Minustakin on hyvä, että on kaanoneita (nimenomaan monikossa), listoja teoksista, joiden puhuttelevuus on kestänyt vuosikymmenten, vuosisatojen, jopa -tuhansien kulumisen - jotka kertovat jotain perimmäistä meistä ihmisistä.

    Pitää kyllä olla aika pahassa urakriisissä, että kyseistä ammattia harkitsee, heh heh... :). Ei vaan, hieno ammatti, mutta onko se juuri minua varten, en tiedä...

    Mari A., minua taas kirjan lukeneena kiinnostaisi kuulla Sarmavuoren luentoja; jotenkin kirjasta sai kuvan että luennointiyylikin saattaisi olla aika assoisoiva ja laajasta tietämyksestä ja lukeneisuudesta ammentava.

    VastaaPoista
  12. Hei Maria tulin vielä kommentoimaan tuohon painettujen lehtien lukemiseen, että minullakin on vähentynyt ne tosi paljon viime vuosina. Luen nykyään verkosta lehtiä, artikkeleita ja sitten luen blogeja niin paljon. Tämä olisi kanssa kiinnostava tutkimusaihe!

    VastaaPoista
  13. Sara, niin olisi! Ja ainakin minulla vain tiettyjen tekstityyppien lukeminen on siirtynyt verkkoon, kokonaista kaunokirjallista teosta en vielä ole ruudulta lukenut.

    VastaaPoista