Rakastin Rauha S. Virtasen 1950-60 -luvuilla julkaistua Selja-sarjaa lapsena, ja luin myös sarjassa 2000-luvulla ilmestyneet jatko-osat sydän pamppaillen. Selja-kirjoissa on ihanaa nostalgiaa, mutta teokset ovat kestäneet myös hyvin aikaa. Kris, Rita, Virva ja Dodo tuntuvat edelleen eläviltä hahmoilta, ja kaikissa sarjan kirjoissa tapahtuu jännittäviä, kiehtovia ja surullisiakin asioita niin, että kaiken taustalla on kuitenkin turvallinen arki.
Muita Virtasen nuortenkirjoja en sitten olekaan lukenut, vaikka useita olen aloittanut. Aion kyllä tarttua uudelleen ainakin nuortenromaaneihin Ruusunen ja Lintu pulpetissa, joista edellinen kuvaa abiturienttitytön ihastumista vanhempaan, varattuun mieheen, jälkimmäinen puolestaan koululaisten poliittista heräämistä. Nyt kuitenkin luin Kiurut laulavat, osittain kesän, osittain siskoskirjahaasteen innostamana. Siskoskirjoista minua olisi enemmän kiinnostanut Virtasen Tuletko sisarekseni, mutta sitä ei lähikirjastosta löytynyt ja Kiurut puolestaan on odottanut jo muutaman vuoden lukemistaan hyllyssä.
Jos olisin lukenut Kiurut laulavat kouluiässä, olisin varmaan pitänyt siitä aika paljon. Nyt kirja ei onnistunut koukuttamaan: henkilöt jäivät etäisiksi, ja tapahtumat tuntuivat kaavamaisilta: keskiössä on vastikään Pohjanmaan lakeuksille muuttanut kuusilapsinen Savelan perhe, jonka lapset leikkivät "reiluilla", itse piirtämillään paperinukeilla jännittäviä näytelmällisiä leikkejä ja palavat halusta tutustua uuteen naapuriinsa, kauniiseen Ruusuun, jonka äiti topakka opettajaäiti on hiljattain kuollut auto-onnettomuudessa ja jonka isä on "taivaanrannan maalari", toisin sanoen taiteilija, joka ei ole pitänyt yhtään näyttelyä tai myynyt teoksiaan. Boheemius ja jännitys on ulkoistettu Ruusun perheeseen, kun taas Saveloilla on ahkera, joskin ankara ja "liikaa" koulunkäyntiä vastustava isä ja puuhakas, lukemista rakastava ja lapsiaan hellivä äiti. Savelan lapsista lukutoukka Leena nousee ehkä hieman etualalle, lisäksi Suvista syntyy käsitys järkevänä toiminnan ihmisenä ja Anusta haaveilijana. Veljet keikkuvat kuvioissa mukana, mutta jäävät kuitenkin vähän syrjään.
Lasten leikkien, sisarus- ja ystävyyssuhteiden ja arkisten askareiden kuvaus tuo mieleen paitsi Seljan tytöt (jossa arjesta hieman vieraantunut taiteilija on tyttöjen oma isä, kirjailija Rikhard Selja), myös Anni Swanin nuortenromaanit, erityisesti kirjat Arnellin perhe, Pikkupappilassa ja Ulla ja Mark. Myös Louisa M. Alcottin Pikku naisia "Pickwick-kerhoineen" sekä erityisesti sen jatko-osa Pikku miehiä ja itsenäinen teos Sireenien alla ovat samanhenkisiä lapsuudenkuvauksia, joissa ei ole kovinkaan voimakasta yksittäistä juonta ja jossa leikit ja mielikuvitus ovat pääosassa. Unohtamatta L. M. Montgomeryn iki-ihania teoksia Sateenkaarinotko ja Sara tarinatyttö! Kiurut laulavat ei minulla nouse ihan edellä mainittujen klassikkojen tasolle (toisin kuin Selja-sarja), mutta viehttävä, turvallinen ja vanhanaikainen kesäkirja se on.
Ihanaa kesäistä sunnutaita kaikille lukijoille!
Lue Montgomeryn Pat - Vanhan kartanon valtiatar. Sekä Sisko Ylimartimon Anna ja muut ystävämme. Kun luin viime mainitun koko Montgomeryn tuotanto aukeni minulle aivan uudella tavalla. Hän kirjoitti itseään eniten Patiin ja Pat sai myös kantaa hänen elämänpettymyksensä. Annan jäähyväiset on myös aivan ehdoton juttu.
VastaaPoistaSara tarinatyttö tuli minulle, mutta laitoin sen edelleen tyttökirjoihin erikoistuneelle Saralle. Se on esitelty hänen blogissaan.
Virtaselta minulla on tässä pöydällä Kiurut laulavat, Seljan tytöt sekä Luumupuu kukkii. Näitä en ole lukenut kuin lapsena, mutta mistan, että Luumupuu kukkii oli oma suosikkini.
***
Siskokirjojen kunkkuja ovat minulle Pikkunaisia, jonka juuri ostin DVD:nä sekä Fletcherin Meriharakat.
Minäkin rakastin Selja-sarjaa lapsena, ehkä enemmän kuin yhtäkään toista tyttökirjasarjaa. Luin kirjat moneen kertaan ja aloin sitten kirjoittaa omaa versiotani Seljoista (arvatenkin päästäkseni takaisin siihen maailmaan). Muistan, että omassa versiossani Krisin nimi oli Tittefrid, Virvan Ursula ja Dodon Lotta, Margaritan nimeä en muista. Tekstiä syntyi kahden paksun vihkollisen verran, ja muistan myös leikkineeni luomiani hahmoja muutaman kaverin kanssa koulun välitunneilla :)
VastaaPoistaMuita Virtasen kirjoja en ole lukenut, vaikka muistan kyllä selanneeni Lintua pulpetissa serkkuni huoneessa (hänellä oli se).
Oletko lukenut (niitä alkuperäisiä) Seljoja aikuisena? Minun tekisi toisaalta mieli lukea, mutta toisaalta en ole uskaltanut; pelkään "lumouksen haihtumista".
Kiitos ihanista kommenteista, Leena ja Lumikko!
VastaaPoistaLeena, olen lukenut mainitsemasi Pat-kirjan mutta en sitä edeltävää osaa, se odottaa vielä hyllyssäni. Pat ei minulla nouse ihan Annan ja Emilian tasolle, mutta hurmaava se on! Ylimartimon kirja löytyy hyllystäni ja on elämys, kuten sanoit, avaa hyvin Montgomeryn tuotannon ja elämän suhdetta. Annan jäähyväisistä on kesken minulla; olen lukenut kehystekstit, runot ja osan novelleista (novellit olen lukenut aiemmin englanniksi "tynkäkirjasta" Road to Yesterday). Postaukseni Sara tarinatyttö -kohtaa klikkaamalla pääsee juurikin Saran ihanaan postaukseen hänelle antamastasi kirjasta <3
Luumupuu kukkii -kirjaa en ole lukenut, mutta jo sen nimi on niin hurmaava, että pitää ehdottomasti tutustua, kiitos kun mainitsit sen!
Lumikko, osa Selja-kirjojen viehätystä on ehkä siinä, että ne ovat suomalaisia ja niin lähellä omaa aikaamme, ja kuitenkin niissä on paljon samaa kuin Alcottissa ja Montgomeryssa ym. Ihana tuo sinun oma tarinasi ja sen hahmojen leikkiminen kavereiden kanssa!
En ole ihan varma, olenko lukenut Seljoja aikuisena... Kun nuo kaksi viimeistä osaa ilmestyivät, oli tarkoitus lukea koko sarja järjestyksessä, mutta luinkin vain nuo uudet. Luulen, että voisin lukea lähiaikoina uudestaan VIrva Seljan yksityisasian, koska siinä on mielenkiintoisin juoni. Olen kyllä selaillut Seljoja ja lukenut pätkiä; sen perusteella lumous tuntuisi säilyneen, aika ei vain tahdo riittää uudelleen lukemiseen.
Minä taas kuulun niihin, jotka ovat lukeneet kaikki (!) Rauha S. Virtasen kirjat lapsena, uudelleen teininä ja muutamaan kertaan aikuisenakin. Vain kaikkein uusinta Selja-kirjaa en ole lukenut. Rakastin juuri Seljoja, totta kai, sekä Tuletko sisarekseni-kirjaa sekä hieman pienemmille kirjoitettua Luumupuu kukkii-romaania. Kiurut laulavat luin myös moneen kertaan, vaikka jostain syystä tämän kirjan perustunnelma on mielestäni aina ollut hivenen synkkä. Minkä vuoksi? Siihen en osaa vastata. Luen yleensä ainakin yhden kotimaisen nuortenkirjaklassikon kesässä ja mietin juuri, että olisiko nyt tämän aika. Ehkä kuitenkin luen jonkun muun. :)
VastaaPoistaSisarussuhteita pohtivista kotimaisista nuortenkirjaklassikoista yksi nousee mielessäni Seljojen tasolle. Se on Marjatta Kurenniemen Kesälintu. Onko se sinulle tuttu? Kirjoitin siitä lyhyesti viime kesänä
http://luminenomena.blogspot.com/2010/07/marjatta-kurenniemi-kesalintu.html
Yhdyn Katjaa kaikessa muussa paitsi että pidin tästäkin nuorena:D ja luen edelleen Seljoja (varsinkin Tapaamme Seljalla)kesäisin ja Tuletko sisarekseni on aarteeni.Meillä kuopuskin aloitti tänä keväänä ekan kerran tutustumisen Seljoihin ja muihin mamman hyllyn aarteisiin.Kiitos hyvästä postauksestasi!
VastaaPoistaKatja, kiitos <3 kun mainitsit Kurenniemen Kesälinnun; kävin lukemassa postauksesi siitä ja vaikuttaa siltä, että se olisi ihan minun kirjani! Nyt vain metsästämään kirjaa jostain... En edes tiennyt, että Kurenniemi on kirjoittanut myös nuortenkirjoja, tiesin vain Onnelit, Annelit, Putit, Puuhiset, Kuinka kummat ym. sadut/saturomaanit.
VastaaPoistaHienoa, että olet lukenut melkein kaikki Virtaset! Lue vielä Seljan Tuli ja Lumi, olisi upeaa lukea postauksesi siitä. Kirja on vähän valoisampi kuin Seljalta maailman ääriin. Ja kyllähän tässä Kiurut laulavat kirjassa on synkkiä sävyjä; Ruusun äidittömyys ja "Tuonelan virta", toisaalta myös Savelan isän ankaruus. Lapsena nuo ikävät asiat koskettavat varmaan enemmän, nyt en aivan pystynyt eläytymään ja samastumaan hahmoihin.
Toivottavasti postaat kotimaisesta nuortenkirjaklassikostasi, minkä sitten valitsetkin :).
Ihana kuulla, Maria! Minun tyttöni ovat vielä alle kouluikäisiä, mutta toivon että hekin aikanaan innostuvat tyttökirjakokoelmastani :).
VastaaPoistaMuita Virtasen kirjoja kuin Seljoja on harmittavan huonosti saatavilla; ei tahdo kirjastostakaan löytyä.
Hei ja kiitos linkityksestä! Minä luin Seljat vasta aikuisena, ei niin kovin kauan sitten ja pidin kovasti sarjasta ja henkilöhahmot ja tapahtumat jäivät elävästi mieleeni. Olen myös tavannut Rauha Susanna Virtasen ja blogissani on siitä juttua. Kiurut laulavat jäi minulta kesken, en saanut siitä jotenkin kiinni, mutta olen aikeissa lukea noita muita mainittuja kirjoja, erityisesti Ruusunen ja Lintu pulpetissa kiinnostavat. Katjan suosittelema Kesälintukin on lukulistallani! :)
VastaaPoistaSara, minultakin Kiurut on jäänyt kesken useita kertoja, mutta nyt kesän ja siskoshaasteen kunniaksi vain luin sen loppuun - toisin kuin Seljat, tämä taitaa upota lähinnä kohderyhmänä olevaan ikäluokkaan (7-12v.?) ja onhan tämän kirjan maailma vanhanaikaisempi ja agraarimpi kuin Seljoissa. Pikkusiskoni luki tämän n.11-vuotiaana, tai isäni luki sen hänelle ja parille muulle, vielä nuoremmalle sisarukselleni ääneen, en muista nyt varmasti miten se oli, ja he taisivat tykätä.
VastaaPoistaKävinkin jo verkkokaupassasi etsimässä Kesälintua; jos saat sen käsiisi etkä halua lukemisen jälkeen pitää omassa hyllyssä, niin täältä löytyy innokas ostaja ;)
En muista, olisinko lukenut Selja-sarjaa lapsuudessa, en sitten varmaankaan, sillä kai ne olisivat mieleen jääneet? Monet tuntuvat rakastavan Seljoja.
VastaaPoistaSen sijaan olen aikuisiällä lukenut Rauha S. Virtasen Ruususen, ja siitä pidin hyvin paljon! Lintu pulpetissa odottaa lukemistaan. Löysin sen kirjaston poistoista, samoin kuin Selja-sarjan uudemman osan: Seljalta maailman ääriin. Siitä tuskin kannattaa kuitenkaan aloittaa. Selja-sarja on varmastikin sellainen, että se pitää lukea järjestyksessä.
Minäkin rakastin aikoinani Seljan tyttöjä ja kirjat ovat edelleen hyllyssäni. En tiedä, vieläkö uskaltaisin ne lukea. Jotenkin aina pelottaa, että joku oma nuoruuden illuusio särkyy, jos kirjat eivät enää kolahdakaan. Omalle tyttärelleni kyllä tulevaisuudessa kirjoja ajattelin tarjota, joten ehkä silloin tartun Seljoihin sitten itsekin uudestaan.
VastaaPoistaKiitos, että muistutit! : )
Jonna: minäkin aion lukea Ruususen pian! Juu, älä lue niitä 2000-luvun Seljoja ensin tai pilaat itseltäsi aiempien osien idyllin; kaksi viimeistä osaa ovat vakavammista aiheista ja niissä on traagisempia tapahtumia, joita ei halua tietää, kun lukee tyttöjen lapsuudesta ja nuoruudesta! Neljän ensimmäisen osan lukujärjestyksellä ei ole niin paljon väliä, itse taisin aikanaan lukea ensin kakkosen ja sen jälkeen järjestyksessä, eikä juuri haitannut. Toki aina parempi lukea ihan järjestyksessä :).
VastaaPoistaJoana, näihin tyttöajan suosikkeihin on ihana palata, vaikka sitten vain muistoissa tai toisten blogipostauksia lukien :). Kuten Lumikolle jo totesin, niin minä kyllä uskon Seljan tyttöjen charmin kantavan vielä aikuisiälläkin. Klassikoissa lumo yleensä säilyy, ehkä jossain määrin muuttaa muotoaan.
Kuvittelin, että tähän postaukseen ei juuri kommentteja tule, kun kyseessä on vanha, suht tuntematon nuortenkirja, mutta ilmeisesti Virtasen nimi houkutteli paikalle kaltaisiani tyttökirjanostalgikkoja ja ihan uusiakin kommentoijia, tervetuloa mukaan, Jonna ja Joana! Joanan Hiirenkorvat ovatkin minulle tuttuja, Jonnan kommentin ansiosta löysin Harjun huminan, jossa tuntui heti kotoisalta :).