Sivut

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Colm Tóibín: Nora Webster



Colm Tóibín: Nora Webster
suom. Kaijamari Sivill.
Keltainen kirjasto 471.
Tammi 2016, 410 sivua.

Colm Tóibín on minulle tärkeä kirjailija – hänen romaaninsa, novellinsa ja esseensä koskettavat syvästi ja jättävät jälkeensä tunteen, että sain jo paljon, mutta vielä joskus ymmärrän tästä tarinasta ja näistä henkilöistä tai vaikkapa Tóibínin kirjallisuuskäsityksestä enemmänkin. Ensikosketukseni irlantilaiskirjailijan tuotantoon oli haikensuloinen siirtolaistytön tarina Brooklynja tein gradunikin romaanin nostalgiasta. Palkitsin itseni gradu-urakasta viime keväänä ostamalla Tóibín uutuuden alkukielellä, mutta niin siinä vain sitten kävi, että hankin ja luin toukokuunkeltaisen suomennoksenkin Nora Websteristä.

Siinä missä Brooklyn on nuoren tytön kasvutarina, kertoo Nora Webster keski-ikäisestä naisesta, jonka elämän perustukset ovat mullistuneet aviomiehen kuoleman myötä. Aikuistuvat tyttäret ovat jo omillaan, mutta kouluikäiset pojat asuvat yhä kotona. Pahimmasta järkytyksestä selvittyään Nora herää huomaamaan lastensa oireilun. Koko elämä on kuin pahaa unta, mutta siitä on herättävä, jatkettava eteenpäin, hapuiltava jonkinlainen ote.

Tóibínia ei suotta verrata Alice Munroon. Molemmat kirjailijat osaavat kuvata arkea, ihmistä, elämää. Molempien tarinoissa suuret asiat tapahtuvat pienisssä hetkissä, pinnan alla, merkitykset siinä mitä ei sanota. Molempien tuotannossa ajankuva  Munrolla usein 1900-luvun alkuvuosikymmenet, Tóibínin Nora Websterissä 1960-luku – piirtyy esiin konstailemattomasti mutta tarkasti. Molempien teksti kertoo enemmän kuin sanoo suoraan. Sanat saattavat tuudittaa suloiseen uneen, mutta äkkiä ne vetävät maton jalkojen alta tai paiskaavat räpiköimään viileään veteen.

Hän sulki silmät ja ui ponnistelematta, hiljakseen ohi siitä missä aallot murtuivat. Hän huomasi, miten aurinko alkoi lämmittää kun hän kääntyi selälleen ja kellui. Hänellä oli laiska ja väsynyt olo, mutta aamulla herännyt tarmo oli edelleen tallella. Hän viipyisi vedessä niin kauan kuin suinkin, hän ajatteli, käyttäisi kaikki voimansa. Hän tiesi, ettei ihan pian saisi nauttia tällaisesta aamusta, kun varhainen valo oli niin kaunis ja rauhallinen, meri niin kutsuva ja edessä niin lupaava pitkä päivä ja ilta, jonka hän saisi viettää taas yksinään ja kenenkään häiritsemättä, saisi nukkua.




Kun aloittelin Nora Websterin lukemista, oli maisema vielä tällainen – kieltämättä enemmän kirjan haikeaan tunnelmaan sopiva, vaikka tämänhetken heleä toukoukuu hivelee silmää.
Muissa blogeissa sanottua: Leena Lumi, Omppu, Kirjapolkuni, Tuijata, Ullan luetut kirjat, Kulttuuri kukoistaa.

15 kommenttia:

  1. Luulin Nora Websteriä kirjailijan nimeksi ja Toibin Colmia teoksen nimeksi. Kiitos kivasta postauksesta, joka valitti minuakin aiheesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Serentis, tuo on yleinen väärinkäsitys silloin, kun romaanin nimenä on (kokonainen) henkilönnimi :) Toivottavasti sinulla heräsi mielenkiinto lukea Tóibínia!

      Poista
  2. Just niin kun sanot. Itsekin kiinnitin huomiota juuri tuohon, että Toibin sanoo hirvittän paljon asioita sanomatta niitä suoraan. Se on hänen vahvuutensa (yksi niistä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, Omppu! Vähäeleisyys on usein voimakkaampaa kuin runsaus ja painokkuus, vaikka niilläkin on paikkansa.

      Poista
  3. Luen just tätä ja hyvältä vaikuttaa. Ohitin jo sen yhteyden mikä kirjalla on Brooklyniin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, kävin lukemassa postauksesi ja olen ihan samaa mieltä siitä, että kunpa saisimme kuulla Eilisin vaiheista vielä lisää!

      Poista
  4. Oi, Brooklyn vakuutti ja tämä on ehdottomasti lukulistalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Brooklynista minunkin Tóibín-rakkauteni sai alkunsa, Jonna, ja sillä on vieläkin ihan erityinen paikka sydämessäni, vaikka Nora Webster on tavallaan "parempi" kaunokirjallisena teoksena.

      Poista
  5. Maria, blogissani on sulle haaste.

    Niin ja aion kyllä ja ehdottamasti tämänkin kirjan lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mustikkakummun Anna, tämäkin tietokirjahaaste on ihan minulle ja yhdistän sen Katjan antamaan 12 kirjaa riippukeinuun -haasteeseen ♥︎

      Poista
  6. Säästelen tätä kirjaa kesälomamatkalle. Mutta sitä tulin kertomaan, että minäkin muistin sinua pienellä haasteella.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos haasteesta Katja, se on kuin minulle tehty ja aloittelinkin jo 12 tietokirjaa riippukeinuun -postausta vähän ♥︎

      Poista
  7. Leena Lumi kommentoi (26.5.) näin:

    "Tóibín ei alleviivaa, hän luottaa lukijan kykyyn ymmärtää.

    Pakko myöntää, että rakastuin tähän kirjaan."

    Ensiksikin pyydän anteeksi kaikilta kommentoineilta, että kommentteihin vastaaminen on viivästynyt työkiireiden takia. Erityispahoittelut Leena Lumille, jonka kommentin vahingossa poistin sähköpostissa, kun sormi lipsahti kosketusnäytöllä kohdan "julkaise" sijasta kohtaan "poista". (Ihan hullua, että tuollaista toimintoa ei voi perua!) Mutta ihana Leena, vastaan sinulle, että olen ihan samaa mieltä kanssasi Tóibínin tavasta kirjoittaa! <3 ♥︎

    VastaaPoista