Sivut

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Boel Westin & Helen Svensson: Kirjeitä Tove Janssonilta

Kuva viime syksyltä, jolloin aloitin Toven kirjeiden lukemisen.


Boel Westin & Helen Svensson (toim.): Kirjeitä Tove Janssonilta.
Brev från Tove, suom. Jaana Nikula ja Tuula Kojo.
Schildts&Söderströms 2014, 491 sivua.

Tove Janssonista hienon elämäkerrankin (Sanat, kuvat, elämä) kirjoittanut kirjallisuudentutkija Boel Westin ja Janssonin kustannustoimittajana toiminut Helen Svensson ovat toimittaneet upean kokoelman Kirjeitä Tove Janssonilta. Valikoimassa on kirjeitä kuudelta vuosikymmeneltä, ja kirjeiden vastaanottajien joukossa on paitsi Toven vanhemmat ja sisarukset, myös monia ystäviä, rakastettuja sekä Toven pitkäaikainen elämänkumppani, kuvataiteilija Tuulikki Pietilä. Se on ulkoasultaankin esteettinen teos, kauniisti taitettu ja valokuvin sekä Toven piirroksin kuvitettu. 

Koska olen lukenut sekä Westinin Jansson-elämäkerran että Tuula Karjalaisen reilu vuosi sitten ilmestyneen upean Tove Jansson – tee työtä ja rakasta -teoksen, oli Toven kirjeiden maailmaan helppo sukeltaa. Ystävät olivat tuttuja hahmoja, niin poliitikko ja filosofi Atos Wirtanen (Piisamirotta!) kuin teatterijohtaja Vivica Bandler (Viuhti!). Viime kesän lopulla kävin katsomassa myös Ateneumin Tove 100 -juhlanäyttelyn, joka palautui ihanasti mieleeni tätä teosta lukiessa. Ehkä kiinnostavimmiksi koin ne kirjeet, joissa Tove kuvaa taideopintojaan tai luovaa työtään, mutta kirjeiden yksityisyys toi luonnollisesti lukemiseen oman sävynsä. 

Vuodet 1932 ja 1988, joiden väliseltä ajanjaksolta teoksen kirjeet ovat, ei enää ollut varsinaista kirjeiden kirjoittamisen kulta-aikaa, mutta on varsin luonnollista, että kirjailija on ollut ahkera kirjeenkirjoittaja. Tove on kirjoittanut läheisilleen muun muassa opiskellessaan taidekouluissa Tukholmassa ja Pariisissa tai kun ystävät puolestaan olivat maailmalla – esimerkiksi juutalainen Eva Konikoff muutti toisen maailmansodan aikana Yhdysvaltoihin. 

Tuulikki Pietilälle Tove kirjoitti silloin, kun toinen heistä oli Helsingissä esimerkiksi työasioissa ja toinen rakkaalla Klovharun luodolla. Ulkomailla kirjoitetut kirjeet ovat kiehtovia ja niitä on hauska mielessään verrata aiemman sukupolven suomalaistaiteilijoiden tai -kirjailijoiden Pariisin-kirjeisiin. Jotenkin ihanimpia olivat kuitenkin saaristosta, esimerkiksi Bredskäristä tai Klovharulta kirjoitetut kirjeet, niissä Tove tuntui olevan elementissään ja niiden luonto- ja säätilakuvauksista tulivat mieleen Kesäkirja ja Muumipappa ja meri

"Faffan ei pelaa lainkaan pasianssia vaan on innostunut kalastamisesta ja vetää merestä niin paljon kalaa, että joudumme jakamaan saaliin lokkien kanssa. Faffanin lemmikkilokki on nimeltään Pelle, se kirkuu ilosta nähdessään hänet ja istuu koko päivän samalla paikalla odottamassa. Ja Ham ruokkii västäräkkejä verannanpöydältä, jonka ääressä näen koko perheen touhuissaan piirtäessäni."

Toven kirjeet on teoksessa jaoteltu kronologisesti ja vastaanottajan mukaan. Pidin ratkaisusta, sillä toisaalta oli kiinnostavaa nähdä Toven "kehityskaari" ihmisenä, taiteilijana ja kirjeenkirjoittajana, ja toisaalta oli mukavaa, että ei tarvinnut koko ajan tulkita esimerkiksi erilaisista lempinimistä, kuka on vastaanottaja. Toven kirjeenvaihtokumppaneista on liitetty teokseen myös pienet esittelyt, mikä oli etenkin tuntemattomampien henkilöiden kohdalla tarpeen. Luonnollisesti sävy vaihtelee sen mukaan, kenelle kirje on osoitettu, mutta usein mukana on tummaa huumoria ja Toven vanhetessa yhä enemmän lempeää leikillisyyttä.

15.6.1988 [Klovharu] 

"Please, älä nyt sovi mitään, työn pitää saada viedä oma aikansa jotta siitä tulisi hyvä. Olen ajatellut, että siitä tulisi joka tapauksessa iloinen ja onnellinen kirja. Hyvää kesää ja halaus meiltä – "

Tove ja Tuuti

(Katkelma kirjeestä Bonniersin johtajalle Åke Runnquistille.)

4 kommenttia:

  1. Tämä on odottanut minua ruotsinkielisenä versiona jo joulusta, milloinkohan ehdin syventyä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin tämä oli tosiaan kesken jo syksystä asti, en edes yrittänyt lukea intensiivisesti alusta loppuun kun oli se iso projekti... Harmittaa, kun oma ruotsini on niin haparoivaa, että en viitsi lukea sillä "huvin vuoksi", pitäisi sitäkin petrata – esim. juuri lukemalla ruotsiksi huvin vuoksi :)

      Poista
  2. Tässä oli kyllä hieno kokoelma kirjeitä, vaikka välillä tulikin olo kuin tirkistelisi. Upea kirja, jonka itse luin melkein yhtä kyytiä viime jouluna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, tämä on näköjään ollut suosittu joululahja (vrt. Sannan kommentti), ja tähän olisikin ollut ihana uppoutua esim. pitkinä joulunpyhinä. Itse luin kirjeet pitkän ajan kuluessa, ja kyllähän se vähän haittasi kokonaisuuden ja kaaren hahmottamista vaikka kirjeet muuten sopivatkin tosi hyvin luettaviksi lyhyempinä lukuhetkinä.

      Poista