Sivut

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo (suom. Kersti Juva)


Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo
Pride and Prejudice, suom. Kersti Juva.
Teos 2013, 504 sivua.

Huolimatta syvään juurtuneesta vastenmielisyydestään Elizabeth ei voinut olla ottamatta tällaisen miehen rakkautta kunnianosoituksena, ja vaikka hänen oma päätöksensä ei horjunut hetkeäkään, oli hän aluksi pahoillaan tuskasta, jota oli tuottava; kunnes kieli, jota mies sen jälkeen käytti, suututti hänet, ja hän kadotti kiukuissaan kaiken myötätunnon. Hän yritti kuitenkin rauhoittua ja vastata miehelle kärsivällisesti tään lopetettua. Mies päätti puheensa kuvaamalla hänelle vakavaa rakkauttaan, jota hänen kaikista yrityksistään huolimatta oli ollut mahdoton tukahduttaa; ja ilmaisi toiveen, että se palkittaisiin myöntävällä vastauksella kosintaan. Hän näki selvästi, ettei mies hetkeäkään epäillyt lopputulosta. Sanat puhuivat huolesta ja levottomuudesta, mutta ilme kertoi täydellisestä varmuudesta. Se oli omiaan ärsyttämään lisää, ja kun mies vaikeni, väri kohosi Elizabethin poskille ja hän sanoi: 

 »Tällaisissa tilanteissa lienee tapana ilmaista kiitollisuutta rakkaudentunnustuksesta riippumatta siitä, kuinka suurta vastakaikua se saa.On luonnollista tuntea kiitollisuutta, ja jos tosiaan voisin sitä tuntea, kiittäisin teitä nyt. Mutta en voi – en ole koskaan etsinyt suosiotanne, ja te suotte sen totisesti äärimmäisen vastentahtoisesti. Olen pahoillani, että olen aiheuttanut kenellekään tuskaa. Olen kuitenkin tehnyt sen täysin tahtomattani ja toivon, että se jää kestoltaan lyhyeksi. Niiden tuntemusten avulla jotka, kuten sanotte, ovat kauan estäneet teitä ilmaisemasta kiintymystänne, voitte varasti helposti voittaa sen tämän selityksen jälkeen.»

Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo -romaanin ilmestymisestä tuli vuonna 2013 kuluneeksi kaksisataa vuotta, ja sen kunniaksi Teos julkaisi kirjasta uuden, Kersti Juvan käsialaa olevan suomennoksen. Kauniskantinen kirja (graafinen suunnittelu Elina Warsta) ilmestyi parahiksi juuri joulun alla, joten sain viettää joulunpyhät yhden kaikkien aikojen lempikirjailijaninseurassa, lukien teosta, joka on yhtä aikaa tuttu ja kuitenkin uusi.

Oma Jane Austen -suhteeni alkoi samoin kuin monella muullakin nykyään, dramatisointien kautta. Olin otollisessa iässä, noin 12–13 -vuotias, kun Jane Austen -villitys levisi elokuvateattereissa ja televisiossa ja Austenin klassikoista otettiin uusia painoksia Suomessakin. Ihastuin BBC:n televisiosarjaan, joka esitettiin Ylellä 1996, ja sen innostamana luin kirjankin. BBC:n dramatisointi (jonka katsoi ties kuinka monennen kerran muutaman viime päivän aikana Yle Areenasta) on taiten tehty ja näyttelijäsuoritukset ovat valloittavia, mutta Jane Austenin kieli ei tietenkään pääse oikeuksiinsa muuta kuin jossain määrin dialogin osalta. Pidin Austenin kerronnasta lukiessani Sirkka-Liisa Norko-Turjan jo tuolloin hieman vanhentunutta suomennosta (1. painos Wsoy 1947), mutta vasta lukiessani Pride and Prejudicen alkukielellä, pääsin todella jyvälle Austenin lahjakkuudesta kielenkäyttäjänä ja siitä, kuinka rikasta ja vivahteikasta Austenin englanti on. Olen myös erityisen iloinen, että Kersti Juvan ansiosta saan lukea kirjaa nyt uudestaan äidinkielelläni, tarvitsematta arvailla joidenkin vanhentuneiden ilmausten merkityksiä. Juvan teksti on sujuvaa ja helppolukuista, mutta suomentaja onnistuu myös välittämään alkutekstin rikkaan kielenkäytön.

Suunnittelin vertaavani vanhaa ja uutta suomennosta toisiinsa – en arvottavassa mielessä, sillä Norko-Turjan käännös on syntynyt omassa ajassaan, silloisen kirjakielen puitteissa – mutta olinkin lainannut Wsoy:n Ylpeyden ja ennakkoluulon siskolleni (ja kirjaston kappaleetkin ovat kaikki lainassa!), eikä alkukielistä Penguin-pokkariakaan löytynyt. Uuden suomennoksen käännösprosessista kiinnostuneille suosittelen Kersti Juvan blogia Kotuksen sivuilla, erityisesti artikkeleja Sanastopulmia ja Herra Darcyn kosinta.


Ylpeyden ja ennakkoluulon viehätys perustuu tietenkin kielen ohella valloittavaan rakkaustarinaan ja 1800-luvun alun englantilaisen maalaisaatelin seurapiirien herkulliseen kuvaukseen. Ennen kaikkea sankaritar, Elizabeth, on elävästi kuvattu. Elizabethin mielenliikkeet – ja juonen kannalta erityisen tärkeät mielenmuutokset! – välittyvät lukijalle niin keskusteluissa kuin kertojan kuvaamina. Herra Darcy taas on virkistävä miespäähenkilö, sillä hän on kaikkea muuta kuin siloiteltu ja täydellinen. Lukija voi täysin eläytyä Elizabethin ennakkokäsityksiin Darcysta: tämä käyttäytyy todellakin epämiellyttävästi, ja mikä pahinta, ei osaa heti ensisilmäyksellä arvostaa Elizabethin kauneutta ja älykkyyttä. Sekä Elizabeth että Darcy ovat alkuun turhan ylpeitä ja ennakkoluuloisia suhteessa toisiinsa, mutta kylliksi älykkäitä, rehellisiä ja lopulta rakastuneitakin muuttaakseen käsityksiään.

Bennetin seitsenhenkinen perhe – hysteerisyyteen taipuva, typerä rouva Bennet, kuivaa huumoria viljelevä ja naisväen hupsutuksiin enemmän tai vähemmän kärsivällisesti suhtautuva herra Bennet sekä heidän viisi tytärtään, lempeä Jane, eloisa Elizabeth, kirjaviisasteleva moralisti Mary, hupsu Kitty ja huikentelevainen Lydia – on monella tavalla etuoikeutettu perhe, jonka joutilaan ja ylellisen elämäntavan perusta on Britannian siirtomaavallassa ja alempien luokkien raadannassa. Yläluokan piirissä he ovat kuitenkin vaatimatonta maalaisaatelia, ja rouva Bennetin sukulaiset ovat ammatinharjoittajia, kuten kauppiaita ja lakimiehiä. Bennetin tyttärien asemaa aikansa avioliittomarkkinoilla ja heidän tulevaisuudennäkymiään ylipäätään heikentää kuitenkin eniten se, että herra Bennetin isännöimä Netherfield on sääntöperintötila, joka siirtyy aina lähimmälle miespuoliselle sukulaiselle, tässä tapauksessa herra Bennetin serkulle. Kunkin tyttären tuleva perintöosuus on vain tuhat puntaa, eikä sillä juurikaan houkutella kosijoita.

Ylpeys ja ennakkoluulo ei kuitenkaan varmaan olisi saavuttanut klassikkoasemaansa ja yhä uusien lukijapolvien suosiota, ellei siinä kannatettaisi kaikkien taloudellisten ja käytännöllisten seikkojen uhallakin romanttisen rakkauden ideaalia ja puolisoiden keskinäistä yhteensopivuutta. Kirja on aito aikuisten satu siinä mielessä, että niin hyvä kuin pahakin saavat pitkälti palkkansa ja niille, jotka haluavat mennä naimisiin rakkaudesta ja rehellisin tarkoitusperin, annetaan avio-onnen lisäksi kaikki maallinenkin hyvä.

En voi kuin ihailla Jane Austenin kykyä kuljettaa juonta, jossa ei sadoista sivuista huolimatta ole lainkaan tyhjäkäyntiä vaan jonka rytmi on miellyttävä suvantoineen ja nopeampine virtauksineen. Lukijalle paljastetaan asioden kulusta sopivasti, ja tarinan jännite toimii silloinkin, kun lukija jo tietää lopputuloksen. Jane Austenillakin oli toki edeltäjänsä ja esikuvansa, kuten Frances Burney ja Ann Radcliffe (jonka Udolphoa Austen parodioi romaanissaan Neito vanhassa linnassa), mutta yhtä kaikki Austen oli aikanaan todellinen romaanikerronnan uranuurtaja, ja hänen romaaneistaan tehdään yhä uusia sovelluksia Helen Fieldingin Bridget Jonesista P. D. Jamesin Syystanssiaisiin. Mutta vaikka Austenin romaanien henkilöhahmoja ja juonenkäänteitä voidaan jäljitellä, ei hänen lämmintä mutta terävää kerrontaansa niin

24 kommenttia:

  1. Ai että. Tämä uusi painos on hurjan kaunis.
    Ylpeyden ja ennakkoluulon lukemisesta on minulla jo pieni ikuisuus, joten uusintaluku voisi hyvinkin olla paikallaan. Mielenkiintoisia nuo Juvan blogitekstit, kiitos linkeistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, eikö olekin – hienoa, että myös ulkoasuun on panostettu!

      En edes muista varmasti, milloin luin Elizabethin ja Darcyn tarinan viimeksi – minulla on sellainen muistikuva, että esikoisen vauva-aikana luin kaikki Austenin romaanit englanniksi, mutta en ole ihan varma kuitenkaan, luinko kaikkia (uudelleen) silloin. Ainakaan suomennosta en ole lukenut yli kymmeneen vuoteen.

      Tuota Juvan blogia kannattaa kyllä seurata, viimeisin postaus käsitteli ensi keväänä suomeksi ilmestyvää Jayne Anne Phillipsin romaania!

      Poista
  2. Kiitos tästä! Hankin tämän itselleni ja bonuksena Elina Warstan kansi.Vuonna 2004 huhtikuussa kävin Bathissa ja Jane Austen museossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiina, voi että, olen ihan kateellinen tuosta Bathin-matkasta! Päästäpä Englantiin ja Jane Austenin jalanjäljille <3

      Poista
  3. Katsoin tätä painosta kirjakaupassa, mutta en tiennyt, että kyse on uudesta käännöksestä. Täytyy sanoa, että tuo lainaamasti kohta, joka varmaankin on Darcyn kosiessa Elisabethia, tuntui ensialkuun jotenkin vieraanoloiselta, kun on niin tottunut vanhaan. Sinänsä olisi kyllä mielenkiintoista lukea tämä uusi versio.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aino, vaikka luin Norko-Turjan suomennoksen aikanaan useita kertoja, siitä on niin kauan aikaa, ettäen enää muista sanamuotoja, paitsi sen kuuluisan alkulauseen, joka muuten Juvan suomennoksessa kuuluu näin: "On yleisesti tunnustettu totuus, että naimaton mies, jolla on huomattava omaisuus, on välttämättä vaimon tarpeessa." Mutta tunnistan kyllä tuon vierauden tunteen, tunsin itse samoin lukiessani Alcottin Pikku naisten uutta suomennosta.

      Poista
  4. En ole juurikaan lukenut Austenia -- en suomeksi enkä englanniksikaan, vaikka juuri elokuvien ja tv-sarjan myötä olen ollut niistä kiinnostunut. Joskus varhaisteininä koetin varmaan lukea vanhaa käännöstä eikä se napannut. Todennäköisesti pian ostan jonkin pokkarin englanniksi -- ensin luen kuitenkin Dickensin David Copperfieldin...

    VastaaPoista
  5. Ostin tämän itselleni joulukirjaksi, joskin odottaa vielä lukemistaan. Ihan huikean hieno ulkoasukin kirjassa ja kiva kuulla, että Juvan suomennos hyvä!

    VastaaPoista
  6. Sanna, onpa hauska kuulla, mitä pidät Austenista (jos siis päädyt lähiaikoina lukemaan jotain häneltä), etenkin, kun sinulla ei ole mitään "nuoruuden nostalgiapainolastia" kirjailijan tuotannon suhteen. Dickens on minulle vähän sellainen ikuisuusprojekti; jotain olen lukenut mutta esim. juurikin David Copperfield, Suuria odotuksia ja Kolea talo ikuisesti kesken tai kokonaan aloittamatta...

    VastaaPoista
  7. Susa, täydellinen valinta joulukirjaksi! Muistan "tyttövuosilta" kuinka onnellinen olin, kun sain kaksi minulta silloin vielä puuttuvaa Austenin kirjaa (Emma ja Kasvattitytön tarina) joululahjaksi ja sain viettää joulunpyhät Austenin maailmassa. Nyt sain kokea jotakin vastaavaa, kummasti vain lukuaikaa on vähemmän ja kaikkea muuta enemmän, mutta kuitenkin... <3

    VastaaPoista
  8. Olipa kiva lukea tämä postaus, sillä kirjoitin juuri pari päivää sitten kirjasta tiedät-kyllä-mihin. Ja onnistuin katsomaan viime viikolla tvstä juuri sen kohdan, missä mr Darcy nousee märkä paita päällänsä rinnettä ylös ja kohtaa täysin odottamatta Elisabethin... Jos joskus äänestetään tv-viihteen ikimuistettavimmista kohtauksista, olisi tuo omassa listassani korkealla.
    Minulle ei ole jäänyt mieleen suomennoksen vanhahtavuus, mutta lukemisesta onkin jo aikaa. Minäkin pidän Austenin englannista, se on todella vivahteikasta ja eläväistä.

    VastaaPoista
  9. Äsken joulunaikaan esitetty Death Comes to Pemberley- minisarja oli juuri sopivaa viihdettä välipäiville, tosin eihän sillä Jane Austenin kanssa mitään tekemistä ole, vaikka hahmot on häneltä lainattu.

    VastaaPoista
  10. Minäkin liityn ulkoasun kehujien joukkoon! Upea kansi.

    Uusi suomennos kuulostaa soljuvalta ja voiko muuta odottaakaan kääntäjämestari Juvalta. Voisinpa tätä joskus kokeilla. Viimeksi olen lukenut kirjan englanniksi ja koska tämä kirja todellakin kestää ja suorastaan ansaitsee useita lukukertoja, tuore suomennos olisi passelia luettavaa.

    VastaaPoista
  11. Huomasin juuri muutama päivä sitten tämän kirjakaupassa - tosiaan upea kirja ulkoasultaan. Ehkä pakko raivata tälle painokselle tilaa kirjahyllystä.

    VastaaPoista
  12. Olen lukenut Ylpeyden ja ennakkoluulon vanhan suomennoksen juuri joulun aikoihin ja miten se sopiikin siihen niin hyvin! Uusi Juvan suomennos kiinnostaa, mutta ensin haluaisin lukea Austenin teoksia, jotka on jäänyt lukematta, kuten Kasvattitytön tarinan (hyllyssä odottelee...).

    Hyvää uutta vuotta Maria!

    VastaaPoista
  13. Olen aikas suuri Austen-fani (ja tehnyt myös pyhiinvaellusmatkani Bathiin), joten olen odottanut tätä uutta suomennosta suurella mielenkiinnolla. En vain ole vielä raaskinut ostaa, mutta nyt onneksi joulupukki toi kirjakaupan lahjakortin - jee! Kiitos postauksesta ja linkistä kääntäjän blogiin! Olen jotain sieltä lukenut, mutta en ole seurannut säännöllisesti. Taidan lisätä sen kirjanmerkkeihin. Hyvää Uutta Vuotta!

    VastaaPoista
  14. Mainio kirjoitus. Tämä on ehkä yksi lempikirjojani ikinä, mutta tunnustan etten ole koskaan lukenun suomennosta. Sen sijaan hyllyssä on eräs vanha, kommentoitu englanninkielinen pokkariversio. Se on kiva, kun kommentit selvittävät sanastoa ja aikakautta.

    VastaaPoista
  15. Aivan ihana tuo kirjan ulkoasu. Ajatella, että jo 200 vuotta! Kiva postaus, kiitos tästä!

    VastaaPoista
  16. Kirjalla on vallan upea ulkoasu! Uusi suomennoskin kiinnostaisi...

    VastaaPoista
  17. Mietin, että tämä pitää hankkia omaan hyllyyn. Luin töiden puolesta erittäin hyvää tekstiä, joka käsittelee mm. tätä kirjaa ja siinä oli jo Kersti Juvan suomennoslainauksia mukana. :) Ihastuttavaa kieltä! Ja kirja on kauniskin.

    VastaaPoista
  18. Nyt uskalsin lukea juttusi kun sain omani osapuilleen valmiiksi... kiva että otit tuon lainauksen. :-) Olen samaa mieltä siitä, että Darcyn käytöksen epämiellyttävyys tulee tässä hyvin esiin.

    VastaaPoista
  19. Tämän minäkin haluan omaan hyllyyni, ja uusi suomennos kiinnostaa kovasti. Uuden painoksen ulkoasu on jotenkin hurmaava, oi että. <3

    VastaaPoista
  20. Voi kiitos Maria! Enpä tiennytkään, että tästä on uusi suomennos! Tuo kansi on muuten aivan ihana! <3 Olen jo jonkin aikaa haaveillut Ylpeyden ja ennakkoluulon uusintakierroksesta. Olisikin kiva, jos jostakin saisin tämän uuden käännöksen käsiini.

    Tarina on todellakin valloittava ja Austenin kieli kruunaa kaiken! :)

    VastaaPoista
  21. Kirjasta jääneet jälkisanat löytyvät osoitteesta http://turanko.net/wordpress2/?page_id=199

    VastaaPoista