Sivut

torstai 7. marraskuuta 2013

P. D. James: Valepotilas


P. D. James: Valepotilas
Shroud for a Nightingale, suom. Kristiina Savikurki.
Otava 2013, 397 sivua.

Olipa ihanaa lukea taas pitkästä aikaa Dalgliesh-dekkaria! P. D. James on yksi niistä harvoista dekkaristeista, joita luen, ja häneltäkin kelpuutan vain runoilija-rikostutkija Adam Dalglieshista kertovat kirjat (Syystanssiaiset aion kyllä vielä lukea; siinä ei ole Dalglieshia mutta sentään Fitzwilliam Darcy). Dalgliesh-romaanitkin, joita Phyllis Dorothy James julkaisi 1960-luvulta 2000-luvulle, ovat tasoltaan vähän epätasaisia, mutta jokseenkin muuttumattomana säilyvä päähenkilö on lukukokemuksen laadun tae ainakin minulle. Olen lukenut kirjat viimeisen kymmenen vuoden aikana, enkä osaa kovin hyvin verrata niitä toisiinsa, mutta niin sanotusti "keskimmäiset" Dalgliesh-romaanit ovat mielestäni ehkä keskimäärin parhaita. Viimeisimmät Dalgliesh-dekkarit (etenkin Yksityispotilas)ovat tuntuneet tiiliskivimäisyydessään pitkitetyiltä ja vähän laimeilta, kun taas varhaisimpien tyylissä ja kerronnassa on pientä hapuilevuutta.

Vastikään suomeksi julkaistu Valepotilas on ilmestynyt alunperin jo vuonna 1971, ja siinä on sellaista rosoisuutta, jota ei myöhemmissä, hiotuissa ja hillityissä Dalgliesh-romaaneissa ole. Yhtymäkohdat Agatha Christien tuotantoon näkyvät erityisen selvästi, ja teoksen arvomaailma vaikuttaa olevan lähes yhtä vanhakantainen kuin Christien kirjoissa. Valepotilassa on esimerkiksi parikin seksuaaliselta suuntautumiseltaan valtavirtasta poikkeava henkilöä, ja toinen heistä on tietysti (!) miesvihaaja ja toinen muuten vain onneton. Myöskään saksalaisia ei kuvata kovin mairittelevaan sävyyn, vaan kaksikymmentä vuotta ennen romaanin tapahtumapaikaa päättyyneen toisen maailmansodan perintö tuntuu yhä vahvasti mielikuvissa.

Romaanin ensimmäinen murha on varsin dramaattinen, ja kaiken kaikkiaan juoni on taitavasti punottu. Kuten Jamesilla yleensäkin, todellisten epäiltyjen joukko on varsin tarkkaan rajattu tiettyyn suljettuun yhteisöön. Tuo suljettu yhteisö saattaa olla joku oppilaitos, uskonnollinen yhteisö, saari, työyhteisö tai jonkilainen sairaala; kuten Valepotilaan nimikin vihjaa, kuuluu tämän romaanin tapahtumapaikka viimeisimpään kategoriaan. John Carpendarin sairaalan yhteydessä toimivassa sairaanhoitajakoulussa, Nightingale Housessa, murhataan yksi sairaanhoitajaopiskelijoista varsin poikkkeuksellisella tavalla. Poliisitutkinta käynnistyy aluksi paikallisin voimin, mutta kun tapahtuu toinenkin epäilyttävä kuolemantapaus, Dalgliesh saapuu paikalle Scotland Yardista ja ottaa ohjat käsiinsä.

Valepotilas on viihdyttävää, paikoin ajatuksia herättävää ja hieman jännittävääkin lukemista. Juoni pysyy pääosin varsin hyvin kassassa, mutta muutamat yhteisön ulkopuolella tapahtuvat kuulustelut ja juonenpätkät jäivät hieman irrallisiksi. Dalgliesh on oma ihana, moraalisesti selkärankainen mutta herkillekin tunteille altis itsensä.

10 kommenttia:

  1. Tämähän kuulostaa aika hyvältä. Dalgliesh on parhaimmillaan aika hyvä, mutta viimeisimmät Dalgliesh-kirjat ovat olleet aika pitkäveteisiä. Sen vuoksi en ole tätäkään tarkemmin vilkaissut, vaikka ainakin kerran olen nähnyt kirjaston uutuushyllyssä. :) Mutta seuraavalla kerralla voisi ehkä harkita lainausta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marika, niinpä, etenkin tuo mainitsemani Yksityispotilas oli aika puuduttuva ja luinkin se vähän hyppien – vähät murhamysteeristä, mutta pitihän minun saada tietää, miten Adamille ja Emmalle käy :) Tämä Valepotilas on tosiaan rouvan vanhempaa tuotantoa, jo yli neljänkymmenen vuoden takaa (!), tässä ei vielä jaaritella niin paljon ja juoni on oikeasti (minun jänishousuasteikollani! ;) ) ihan jännä.

      Poista
  2. "Yhtymäkohdat Agatha Christien tuotantoon näkyvät selvästi.." Myyty! Miten mie olenkin ollut niin hutturapäinen, etten ole näitäkään kirjoja lukenut ja oikein aiemmin kiinnittänytkään huomiota. Etsin uusia, hyviä sarjoja, joten mietin, että pitääkö aloittaa alusta vai parhaasta kirjasta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei pitäisi olla kysymysmerkkiä, mutta koska se ehti siihen jääd, kun painoin niin nopeasti Julkaise-nappia, joten voinhan siis sulta asiaa kysyäkin. :)

      Poista
    2. Hanna, tavallaan ois varmaan antoisaa lukea kronologisessa järjestyksessä (lista löytyy esim. Wikipediasta, Sally rukka on ensimmäinen mutta muistaakseni jotenkin hassu, ei niin hyvä, mutta seuraava, Murhaajan mieli jo parempi ja siitä ne vain paranevat kunnes tullaan 1990-2000 -luvulle), koska sitten voi seurata Dalglieshin yksityiselämän muutoksia (joista tosin kerrotaan todella vähän, mutta jotain kuitenkin...) ja pysyy kärryillä avustavien tutkijoiden vaihdoksista jne. Muuten järjestyksellä ei ole väliä. Mutta ei tylsää Yksityispotilasta ekaksi!

      Nuo Christie-yhtäläisyydet ovat tosiaan vahvimmillaan näissä varhaisemmissa kirjoissa: suljettu mysteeri, lukijan hämääminen, moralistisuus ja Dalglieshin ylivoimaisuus arvoituksen ratkaisijana. Myöhemmissä painottuu yhteiskunnallisuus ja tutkijoiden tiimityö.



      Poista
  3. Olen tainnut tutustua tähän kirjailijaan tv-sarjan kautta. Dalgliesh-sarjaa on esitetty Suomessakin ainakin pariin otteeseen. Kirjoista en oikein tiedä, pidänkö vai en. Jonkin olen jopa jättänyt kesken, mutta taas toiset ovat uponneet hyvinkin. Jaan siis näkemyksen tuosta epätasaisesta laadusta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirsi, tuo tv-sarja on mennyt minulta kokonaan ohi, mutta jos se tulisi taas uusintana niin voisin vaikka katsoakin, etenkin kun olen jo unohtanut useimpien murhamysteerien juonenkulun ja ratkaisut! Yksityispotilas meinasi jäädä kesken minultakin, muut olen lukenut ajoittaisesta pitkäpiimäisyydestä huolimatta hyvillä mielin, sillä on mukava lukea kuinka Dalglies kaataa itselleen lasillisen punaviiniä ja laittaa levyn klassista musiikkia soimaan, tai kuinka Kate jauhaa itselleen kahvia pavuista Thamesin rannalla sijaitsevassa asunnossaan :D

      Poista
  4. Minä muistan Dalglieshin vain tv-sarjasta joka oli aikoinaan yksi suosikeistani englantilaisista dekkarisarjoista. Kirjoja en ole lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aino, olisipa kiva, jos tuo sarja tulisi uusintana (tai löytäisin sen jostain dvd:nä), se alkoi nyt kiinnostaa kovasti! Kunhan pääosan esittäjä on oikeanlainen, täytyypä googlettaa :)

      Poista
  5. Kiitos vinkistä, nyt on ensimmäistä kertaa P. D. James kirjastosta lainassa.

    VastaaPoista