Sivut

maanantai 14. lokakuuta 2013

Sara Kokkonen: Rasavillejä ja romantikkoja. Rakkaat suomalaiset tyttökirjat


Sara Kokkonen: Rasavillejä ja romantikkoja. Rakkaat suomalaiset tyttökirjat
Avain 2013, sivua.

Sara Kokkonen ja Alcottin Tytöistä parhain v. 1890.
Tutkija Sara Kokkosen tietokirja Rasavillejä ja romantikkoja. Rakkaat suomalaiset tyttökirjat johdattaa kotimaisten tyttökirjojen ihanaan ja nostalgiseen maailmaan kirjailijaelämäkertojen, teosesittelyjen ja lukijoiden muistojen kautta. Kirjassa esitellään tarkemmin kymmenen suomalaista kirjailijaa, kronologisessa järjestyksessä Anni Swanista Tuija Lehtiseen.

Kokkonen keräsi kirjaansa aineistoa kirjoituskutsulla, jossa kyseltiin muun muassa kotimaista tyttökirjasuosikkia ja samastumiskohteita. Kaikkiaan 83 vastaajaa kirjoitti lukukokemuksistaan ja -muistoistaan tyttökirjojen parissa. Vastasin itsekin kyselyyn ja löysin kirjasta omia sitaattejani, samoin kuin muutaman muun tutun kirjabloggaajaan kirjoituksia. Kokkonen mainitsee inspiraation lähteekseen Suvi Aholan ja Satu Koskimiehen toimittaman Uuden kuun ja Vihervaaran tytöt -antologian, jossa suomalaislukijat kertovat suhteestaan kanadalaisen L. M. Montgomeryn klassisiin tyttöromaaneihin.

Lukukokemukset tuovat Rasavillejä ja romantikkoja -kirjan tyyliin ja rakenteeseen virkistävää vaihtelua, kun lukijan subjektiivisuus vuorottelee tutkijan objektiivisen tekstin kanssa. Lukumuistojaan jakavat kirjoittajat kertovat suoraan, mistä ovat pitäneet ja mistä eivät – esimerkiksi Rauha S. Virtasen rakastetun Selja-sarjan 2000-luvulla ilmestyneet, osittain 1970-luvun Chilen tapahtumiin kytkeytyvät kaksi viimeistä osaa saavat lukijoilta moitteita liian surullisista tapahtumista ja liiallisesta poliittisuudesta. Aikuislukijat ovat saattaneet myös lukea uudestaan lapsuutensa suosikkeja ja ihmetellä, mikä jossakin hyvinkin opettavaisessa ja yksioikoisessa tyttöromaanissa on aikanaan kiehtonut. Parhaimmillaan suosikkikirjojen lumo on kuitenkin säilynyt.

Rasavillejä ja romantikkoja, Uuden kuun ja Vihervaaran tyttöjä.
Erityisen antoisaa oli lukea itselleni vähän tuntemattomanpien kirjailijoiden elämäkertoja ja lukijoiden muistoja sellaisista kirjoista, joita en itse ole lukenut. Haluan ehdottomasti viimeinkin lukea Rebekka Räsäsen Juoniemi-sarjan, josta kiinnostuin jo Illuusioita-blogin kirsimarian kirjoitettua siitä Tuntemattomat tyttökirjat -haasteen aikana. Lukulistalle päätyi muutama muukin kirja, esimerkiksi Annikki Sankarin Tuomirannan kesä ja Merja Otavan tuntemattomampi tuotanto. Toisaalta oli mielenkiintoista lukea, mitä muut lukijat sanovat omista tyttökirjasuosikeistani, kuten jo mainitusta Selja-sarjasta, Anni Swanin nuortenkirjoista ja Mary Marckin koululaisromaaneista. Ilokseni muutama muukin muistaa vielä myös muutaman melkein unohduksiin painuneen vanhan kirjan, kuten Helga Nuorpuun Ruusulan tytöt -sarjan, Marjatta Kurennniemen Kesälinnun ja Merja Otavan Priskan.

Monien vanhempien vastaajien kirjamuistoja tai varhaisimpien tyttökirjailijoidemme elämäkertoja lukiessa ajattelin jälleen kerran (kuten myös lasten- ja nuortenkirjailijoiden lapsuuden lukukokemuksia luotaavan Miten minusta tuli lukija -teoksen kohdalla) millaisen kirjojen yltäkylläisyyden keskellä elämmekään. Vielä muutama vuosikymmen sitten harvassa suomalaiskodissa oli kovinkaan paljon kaunokirjallisuutta hyllyssä ja yleisten kirjastojen lainausmäärät saattoivat olla rajoitettuja. Nykyään uutta nuortenkirjallisuutta, kotimaisia ja käännettyjä nimikkeitä, ilmestyy enemmän kuin juuri kukaan ehtii lukea, ja kirjoja (niitä uusimpia, vanhemmat valitettavasti usein makuloidaan mutta sittenkin niitä onneksi löytyy antikvariaateista ja kirjastoista) on jokaisen ulottuvilla. Silti, tässä uusien kirjojen tulvassakin, vanhat tyttökirjat säilyttävät paikkansa lukijoiden sydämissä.

Rakkaita suomalaisia tyttökirjoja.
Sara Kokkonen valmistelee suomalaisesta tyttökirjaillisuudesta myös väitöskirjaa Turun yliopiston kasvatustieteen laitokselle, mutta Rasavillejä ja romantikkoja on kirjoitettu yleistajuisesti ja suosittelen sitä kaikille tyttökirjojen ja kotimaisen nuorisokirjallisuuden ystäville. Kirjassa ei sivuta genren teoreettisia kysymyksiä, mutta Kokkosen käsitys tyttökirjallisuudesta muuttuvana ja elinvoimaisena kirjaillisuudenlajina tulee kirjan sivuilta ilmi. Lajityypin reunamille sijoittuvat Marjatta Kurenniemen Onneli ja Anneli -saturomaanit ja Merja Jalon hevoskirjat tulevat Rasavilleissä ja romantikoissa esitellyiksi, mutta historialliset nuortenromaanit sekä uusimmat tyttökirjaperinteen jatkajat, vahvoihin tyttöpäähenkiöihin nojaavat dystopiat ja fantasiakirjat on jätetty kirjan ulkopuolelle.

Rasavillejä ja romantikkoja on kuvitettu mustavalkoisin kirjailija- ja kansikuvin. Olen erityisen iloinen, että kauneutta ja suloisuutta henkivistä tyttökirjoista kertova tietokirja on saanut arvoisensa ulkoasun, kauniit kannet ja viehättävän typografian.

Tutustu myös kirjan facebook-sivuun ja kirjailijan Saran kirjat -blogiin.

19 kommenttia:

  1. Ihania kuvia Maria, vähän nauratti kuitenkin tuo Saran kuvan alla oleva kuvateksti. Hän on tytöistä parhain vuosimallia 1890. :) Mie olen lukenut vähemmän tyttökirjoja -- vaikkakin aimo annoksen Merja Jalon ja Tuija Lehtisen kirjoja -- joten uskon saavani teoksesta paljon uutta ja kiinnostavaa tietoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanna! :D Lyhensin tuota kuvatekstiä muokkausvaiheessa, kun se venyi liian pitkäksi ja rikkoi asettelua, mutta näköjään lyhensin piirun verran liikaa... Lisäsin sen puuttuvan, tuikitärkeän ja-sanan ;). Minulta taas ovat kaikki Merja Jalon kirjat lukematta ja Tuija Lehtisen laajasta tuotannosta olen lukenut vain kivan Laura-sarjan, senkin vasta parikymppisenä.

      Poista
    2. :D Mie en ole Laura-sarjaa lukenut, mutta haastan sinut lukemaan Nummelan ponitalli -sarjan kaikki kirjat!

      Poista
  2. Mietin, että kommentoinko ollenkaan sattuneista syistä, mutten malta olla kommentoimatta. <3 Tämän kirjan lukeminen on ollut yksi syksyni suurimmista iloista. Kotimaisten tyttökirjaklassikoiden maailmaan oli ihana kurkistaa. Olen lukenut tyttökirjoja "aina" (tai jostain 9-10-vuotiaasta saakka) ja nyt löysin monia sellaista, jotka olisivat lukemisen arvoisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, voin kuvitella :). Ja sama juttu, jotkut ihanuudet ovat vuosien tyttökirjaharrastuksesta huolimatta livahtaneet ohi silmien, mutta nyt varasin kirjastosta Juoniemi-sarjan ensimmäisen osan ja taidan muutenkin rentoutua syyslomalla tyttökirjojen parissa.

      Poista
  3. Kiitos esittelystä, tätä olen odottanut. Olin itse Seljan tytöt -fani. Aivan mahtava kulttuuriteko Saralta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjanainen, samaa mieltä – tämä kirja tallettaa hienosti kotimaista tyttökirjojen lukuperinnettä!

      Poista
  4. Minäkin kirjoitin tästä tänään. Ja luulen myös tunnistaneeni sinun (ja muutaman muun blogaajan) tekstejä kirjasta. :)

    Aivan ihana kirja, ainakin tällaiselle tyttökirjojen vannoutuneelle ystävälle. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, kiva jos tunnistit – kyselyyn oli vastannut useampikin Maria, mutta varmaan iän perusteella tunnistit oikean :). Oli hauska, kun tuttujen vastauksissa oli joitain tuttuja juttuja, joista on ollut jo puhetta blogeissa tai muualla, mutta myös ihan uusia asioita.

      Kyllä, olen vieläkin ihan fiiliksissä kirjasta ja koluan nettiä uusvanhojen tyttökirja-aarteiden toivossa <3

      Poista
  5. Kiitos Maria! Palataan väitöskirjassa enemmän teoreettiseen puoleen, mutta toki tästä kirjasta jo löytyy kannanottoni perinteiseen ja moderniin tyttöromaaniin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, alan jo odottaa väitöskirjaasi (ei mitään paineita! ;) )! Toivottavasti tulkitsin suunnilleen oikein, vähän rivein välistäkin, että mielestäsi tyttökirjagenre on pitkälti muuttunut sitten Anni Swanin päivien, mutta elää kuitenkin nuortenromaanin yhtenä alalajina esim. juuri joissakin dystopiaromaaneissa :).

      Poista
  6. Luin tyttökirjoja aikanaan tosi paljon, kirjastokassi pullisteli kirjoista :) Tämä täytyy lukea, kiva lukea myös kirjoista, jotka jäi lukematta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johanna, sama juttu, tosin kirjastokassi pullistelee edelleen kirjoista ;) (tänäänkin oli viisi lasta mukana valitsemassa omia suosikkejaan...)

      Poista
  7. Tämä kiinnostaa kovasti! Kuulostaa todellakin kulttuuriteolta ja hienoa, että ahkerat lukijatkin saavat äänensä kuuluviin. Minulta on mono tyttökirja jäänyt Viisikkojen jalkoihin, mutta ainakin Nummelan ponitallia luin. Ehkä voisin aloittaa nyt tyttökirjojen lukemisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, tyttökirjoja voi vallan hyvin lukea aikuisenakin, ensimmäistä tai tuhannetta kertaa :) On ollut hauska lukea joistakin blogeista (ainakin Lukuisasta ja Sonjan lukuhetkistä) kuinka bloggaaja on aikuisena ensi kertaa tutustunut vaikkapa Montgomeryn Anna-sarjaan ja ollut aivan ihastuksissaan! Jos et ole lukenut Montgomeryn Runotyttö-trilogiaa, niin lue se!

      Viisikot ja muut Blytonit, niitä oli kanssa niin mukava ahmia!

      Poista
  8. Oi ja voi! Tämä olisi kiva lukea! Samalla saisi hyvän katsauksen kotimaisiin tyttökirjoihin, sillä ne ovat jääneet minulla aika vähälle ja ulkomaisten varjoon. Kenties voisin saada hyviä lukuvinkkejä?

    Tiina-kirjoista minulla on jäänyt pienet tylsyystraumat, kun luin niitä jossain vaiheessa aivan ahmien ihan vain siitä syystä, etten keksinyt kirjastosta muutakaan luettavaa. Jotenkin ainoa mitä muistan niistä, on että ne olivat vähän tylsiä ja niissä syötiin hernekeittoa (en tiedä, syötiinkö sitä usein vai ainoastaan kerran, mutta se hernekeitto on vain jäänyt mieleen kenties siitä syystä, että itse inhosin itse hernekeittoa sydämeni kyllyydestä.) Niin ja ainiin, se Tiina asui kerrostalossa! Mielestäni kukaan kunnon kirjasankaritar ei voi missään nimessä asua kerrostalossa!

    Haluaisinkin muuten mennä kuuntelemaan Saran väitöstä, kun sen aika koittaa. Voitaisiinkin kenties tehdä kirjabloggareiden suuri invaasio Saran väitöstilaisuuteen? :)

    Tuo kirjan kansi on muuten oikein onnistunut ja herkullinen, nimi myös! :)

    VastaaPoista
  9. Ihanan näköinen kirja!
    Ja toki kiinnostava. Pitää kyllä lukea tämä Saran kirja, jahka ehtii. Kuulostaa kivalta.

    VastaaPoista