Sivut

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Tua Forsström: Lokakuun iltana soudin järvelle


Tua Forsström: Lokakuun iltana soudin järvelle
En kväll i oktober rodde jag ut på sjön, suom. Caj Westerberg.
Siltala 2013, 43 sivua.

Keltasaappainen tyttö juoksi pitkin tienreunaa, 
  peruutti sitten vetisiin jälkiinsä varovasti astuen.
Ehkä meissä on paikkoja, joissa emme ole käyneet?
Hän mumisi itsekseen, hän näytti niin onnelliselta,
  keskittyneeltä. Tunnemme vetoa kaikkeen
mikä kätkee salaisuuden, kerron sinulle sitten,
  kun tapaamme. Laskeutuu lempeä valaistus

–katkelma runosta (Keltasaappainen tyttö)

Tua Forsströmin uusin runokokoelma Lokakuun iltana soudin järvelle on ihana. Kirja on, Anders Carpelanin suunnittelemaa ulkoasuaan myöten, pieni helmi. Ei ole vielä lokakuu, mutta elokuun viilenevät illat ja sateiset päivät sopivat myös hyvin kirjan tunnelmiin. Lokakuun illan tunnelmat ovat haikeita mutta kodikkaita, vähän surumielisiä mutta kuitenkin toiveikkaita.

Kokoelman romanttiselta kuulostava nimi viittaa siihen, kuinka runon puhuja soutaa järvelle upottamaan torilta kompostia varten haalimiaan, pakkasessa odottaneita kalanperkeitä. Tiiviissä, vain nelisenkymmentä sivua käsittävässä kokoelmassa ollaan ikään kuin risteyskohdassa, jossa tarkastellaan suhdetta elämään ja läheisiin. Samaan aikaan sävy on kuitenkin seesteinen kuin järven pinta utuisena syysiltana.

Pidän Tua Forsströmin runoista, sillä niiden kuvat ovat konkreettisia olematta liian arkisia tai yksitulkintaisia. Forsströminin säkeet eivät muodosta korkeaa kynnystä niillekään, jotka eivät lue runoja kovin usein, ja kuitenkin niiden takaa avautuu monia merkityksiä. Ihaninta runoissa on kuitenkin se rauha, mitä ne hengittävät.

Suosittelen kirjaa syksyn sateisiin iltoihin. Suloista sunnuntai-iltaa kaikille!

11 kommenttia:

  1. Tämän haluan ehdottomasti lukea! Jo tuo kokoelman nimi on pysäyttävä, kun ajattelee lokakuista järveä, joka voi jäätyä millä hetkellä hyvänsä.

    Miten joku osaa kirjoittaa tavallisista jutuista niin merkityksellisiä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erja, sinäpä sen sanoit – ehkä parasta kirjallisuutta (niin lyriikassa kuin proosassakin) on sellainen, joka avaa merkityksiä arkisiin asioihin!

      Poista
  2. Oijoi, minäkin ihastuin jo pelkkään nimeen ja kanteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sannabanana, niinpä, ne ovat ihanat ja kuvastavat sisältöä niin hyvin.

      Poista
  3. Samaa mieltä kuin Erja ja sannabanana, että aivan ihana nimi tällä kokoelmalla. Runoista lukisin mielelläni enemmänkin blogeissa, joten kiitos tästä esittelystä(itselläni Saarikoski on ollut koko kesän avaamattomana pöydällä, mutta jospa nyt syksyn tullen...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjanainen, runoista olisi tosiaan mukava lukea enemmän postauksia; täytyypä itsekin karistaa mielestä se epävarmuus, ettei osaa sanoa niistä mitään, ja huokailla vain ihastuksesta silloin kun siltä tuntuu. Tänään kirjastosta tarttui mukaan Helena Anhavan ja Pertti Niemisen runoja, niistä haluan ehdottomasti kirjoittaa blogiin myös.

      Poista
    2. Minusta esittelevät ja fiilistelevät runopostaukset ovat juuri hyviä: ne ainakin ymmärtää helposti. :)

      Poista
  4. Kiitos Maria! Aiheutit juuri akuutin kirjatarpeen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö, Jenni, ajattelin sinua kun luin tätä kirjaa – tämä kokoelma on niin sinua luontotunnelmineen kaikkineen.

      Poista
    2. Onpa hauskaa! :) Ja nyt kun luin tuon kommenttisi, niin päätin, että kirja _kuuluu_ minulle. Mulla on lokakuussa synttärit ja aion antaa tämän kirjan itse itselleni lahjaksi!

      Poista
    3. Hyvä idea, Jenni!

      T. Toinen lokakuussa syntynyt :)

      Poista