Sivut

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Kukanpäivän kirjamaistiaisia Gummerukselta



Vietin tänään mukavan illan Gummeruksen Kukanpäivän kutsuilla, joilla esiteltiin kesän ja syksyn aikana ilmestyviä kotimaisia kirjoja. Olin jo aiemmin selaillut kustantamon nettisivuilta löytyvää katalogia ja pannut merkille erityisesti kotimaisen esikoisteoksen, Pauliina Rauhalan Taivaslaulun sekä uudet teokset Päivi Alasalmelta, Joenjoen laulun ja satukokoelman Kultainen kissanpentu. 

Päivi Alasalmi ei yllättäen päässytkään tilaisuuteen, mutta kirjayleisölle kirjoittamassaan viestissä hän kertoi kolmessa aikatasossa kulkevan Joenjoen laulun saaneen alkunsa kiinnostuksesta Alasalmen omien lasten saamelaisia sukujuuria kohtaan. Kirjassa kerrotaan 1500-luvulla elävästä saamelaistyttö Soruiasta, 1800-luvun saarnaajasta Lars Levi Laestadiuksesta (joka oli puoliksi saamelainen, puoliksi ruotsalainen) sekä nykysaamelaisten Samin ja Inarin rakkaudesta ja taistelusta inarinsaamen kielen puolesta.

Odotan tosiaan kovasti myös Kultainen kissanpentu -satukokoelmaa, josta ei tilaisuudessa ollut puhetta – koko meidän perhe on tykännyt Alasalmen aiemmista satukokoelmista Turhamainen aasi sekä Sinnikäs meripoika. Alasalmen sadut ovat muodoltaan ja kuvastoltaan perinteisiä mutta maailmankuvaltaan moderneja; prinsessakin voi olla rohkea sankari.

Pauliina Rauhalan kertoi, että vaikka hänen taustansa on lestadiolaisyhteisössä, ei tarina kahden uskovaisen nuoren, Viljan ja Aleksin rakastumisesta ja perhe-elämästä ole omaelämäkerrallinen eikä perustu kenenkään muunkaan yksittäisen henkilön kokemuksiin. Rauhala on halunnut kuvata uskonnollista yhteisöä ihannoimatta mutta kuitenkin arkisten asioiden, ei yksittäisten epäkohtien kautta. Taivaslaulu kertoo Rauhalan mukaan muun muassa siitä, miten vanhoillislestadiolainen nainen elää uskoaan todeksi omassa kehossaan. Kirja on rakkaustarina, mutta se poikkeaa nykykirjallisuuden rakkaustarinoiden valtavirrasta. Kirjan kieli on kustantamon väen mukaan todella kaunista.

Oli hauska nähdä lavalla myös "blogista tuttu" kirjailija Vera Vala, jonka painotuore Kosto ikuisessa kaupungissa löytyi suureksi riemukseni tilaisuudesta mukaan annetusta goodie-bagista. Vera kertoi, että Kuolema sypressin varjossa -esikoisdekkarista tutuksi tulleen Arianna de Bellisin uusista tutkimuksista ja yksityiselämänkin käänteistä kertova Kosto sisältää hieman enemmän jännitystä kuin Sypressi, mutta mitään toimintajännäriä tai verta ja suolenpätkiä ei tälläkään kertaa ole tiedossa. Sen sijaan Vera Valan uutuus tarjoaa jälleen kerran arjesta irrottavan nojatuolimatkan Italian tuoksuihin ja makuihin.



Näiden ja muutaman muun kirjailijahaastattelun jälkeen vuorossa oli ruokailua, jonka ohessa keskityin juoruamaan kirjabloggaajakollegoiden kanssa tehden siinä sivussa "täsmähyökkäyksiä" kiskoen hihasta muun muassa Vera Valaa sekä kirja-alan ihmisiä, joiden kanssa olen istunut samoilla kirjallisuudenkursseilla joskus, kröhöm, jokunen vuosi sitten. Kiitos Gummerukselle mukavasta illasta!

16 kommenttia:

  1. Kiitos, kun tulit kiskomaan :) Minä puhuin jatkuvasti niin, että huomasin vasta tilaisuuden lopuksi, etten ollut ehtinyt edes syödä :D lörppö mikä lörppö :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vera, no lörpöttelyhän on tärkeää, vaikka oli siellä ihanat tarjoilutkin! :D Oli kiva moikata!

      Poista
    2. Voi harmi, ettet Vera ehtinyt syödä! Tarjoilu oli oikein makoisaa. Aloittelin jo sänkyyn päästyäni tuota painolämmintä uutuuttakin :)

      Poista
  2. Tuon Pauliina Rauhalan esikoiskirjan laitoin varaukseen ihan vain tämän bloggauksen takia, joten onnistuit herättämään suuren mielenkiinnon pienellä selostuksella. :)

    Odotan sormet syyhyten sitä, että pääsen lukemaan Kosto ikuisessa kaupungissa. Juuri valitin blogissani, että luen liian vähän dekkareita. Lähiaikoina luen ainakin tuon Valan dekkarin, vaikka onhan se dekkareissa viihteellisimmästä päästä, mikä ei minusta ole mitenkään huono juttu. Varsinkin kun kohta alkaa loma ja lomaan sopivat hyvin (ainakin minun mielestäni) viihdekirjat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annami, kiva kuulla, että postaukseni sai sinut kiinnostumaan Rauhalan kirjasta! Odotan sen ilmestymistä kovasti.

      Kosto ikuisessa kaupungissa on varmasti täydellinen kesäkirja. Nappasin kijastosta tänään lainaan myös niin ikään juonivetoisen ja viihdyttävän Mitä ilman ei voi olla -romaanin Annamari Marttiselta.

      Poista
  3. Oli kiva ilta, ja oli hauska nähdä. Minäkin odotan innolla Pauliina Rauhalan kirjaa ja aion totta kai lukea Vera Valan toisen dekkarin. :)

    VastaaPoista
  4. Mukava kuulla, että juhlat tekivät vaikutuksen ja teillä oli hauskaa. Ei sitten muuta kun arvostelemaan goodie-bagin kirjoja..

    VastaaPoista
  5. Kiva kuulla, millainen tilaisuus tämä oli! :)
    Minäkin odotan molempia Alasalmen kirjoja sekä Rauhalan kirjaa - sekä pitkää liutaa muitakin, sillä minusta Gummerukselta on tulossa harvinaisen paljon hyviä kirjoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, niin on – tässä postauksessa mainittujen lisäksi minua kiinnostaa Zinaida Lindenin romaani Monta maata sitten.

      Poista
  6. Kiitos, uskon viihtyväni Vera Valan kirjan parissa ja olisin lukenut sen joka tapauksessa :D. Itse et varmaan ehdi lukea ollenkaan, jos aiot läettää palautetta myös kaikille lehtitoimittajille, jotka arvioivat kirjan O:)

    VastaaPoista
  7. Oi että, pienten lasten väsynyt äiti odottaa hullun kiilto (unisissa) silmissään tuota Rauhalan kirjaa! :) Varmasti iskee! Eräs lähisukulaisemme on lestadiolainen, ei kuitenkaan vanhoillinen, eli kaksi syytä teosta odottaa.

    Ja odotan minä tietysti Veraakin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odottaa, odottaa, odottaa... Kävi ainakin ilmi, että minä odotan :)

      Poista
    2. Annika, ei tosiaan malttaisi odottaa tuota Rauhalan kirjaa! <3

      Poista
  8. Mukava bloggaus! Minäkin kävin varaamaan Rauhalan kirjaa tämän perusteella ja taidanpa tarttua Joenjoen lauluun ja Valan dekkareihinkin.

    VastaaPoista