Sivut

torstai 11. huhtikuuta 2013

Maija Mäkinen: Rakkaus kuin vindaloo (Kide-novellihaaste)



Maija Mäkinen: "Rakkaus kuin vindaloo"
novelli, kuvitus Daniel Forsman.
Kulttuurivihkot 1/2013, sivut 53–57.

Sinä iltana me lakkasimme puhumasta suomea. Meri, joka oli välivuosina opiskellut Amerikassa ja nainut amerikkalaisen, oli yhtä laimentuneen suomalainen kuin minäkin ja piti enemmän amerikkalaisesta itsestään. Englanti oli kuin kaapu jonka suojissa kaikki oli luvallista. 

Kirjailija J. S. Meresmaa perusti Kide-haasteen "paikkaamaan yksittäisten novellien lukijapalautetta ja myös haastamaan ihmisiä lukemaan novelleja ja muita lyhyitä tekstejä enemmän". Olen osallistunut haasteeseen aiemminkin, mutta en yksittäisillä novelleilla vaan novellikokoelmilla, sillä luen tosi harvoin kokoelmien ulkopuolisia novelleja. Nyt esittelen kuitenkin Kulttuurivihkojen uusimmassa numerossa (1/2013) ilmestyneen Maija Mäkisen novellin "Rakkaus kuin vindaloo. (Samasta lehdestä löytyy myös nuorten fantasiatrilogian julkaiseen Hanna van der Steenin novelli "Meri minussa".)

Lehden mukaan Maija Mäkinen on Brooklynissä asuva kääntäjä ja kirjailija, joka kirjoittaa suomeksi ja englanniksi. Mäkisen romaanikäsikirjoitus Good Evening, My Name Is Anja Ortelin voitti viime vuonna Cambridgen yliopiston Lucy Cavendish College Fiction Prize -palkinnon.

Novellin "Rakkaus kuin vindaloo" alkua ja Daniel Forsmanin kuvitusta.
"Rakkaus kuin vindaloo" kertoo kahden nuoren naisen rakkaudesta kesäisessä New Yorkissa, sekä siitä, mitä tuon kesän jälkeen tapahtuu. Kertoja saa kouluaikaisen ystävänsä Merin luokseen vierailulle. Meri on vetänyt kertojaa puoleensa jo kauan sitten, mutta heidän välillään on ollut vain ystävyyttä, kunnes he tapaavat vuosien jälkeen uudelleen. Naiset viettävät ihanan kesän, tanssivat, vaeltelevat suurkaupungin kaduilla ja katselevat toisiaan silmiin maailmanpyörässä. Se aika oli ehkä lähempänä lapsuutta kuin mikään voi aikuisena olla. Kun kesä on ohi, Meri matkustaa takaisin Suomeen. Mutta hän palaa vielä kertojan luokse, ja tunteet polttavat kuin intialaisen ravintolan vindaloo-kana.

Mäkinen kirjoittaa kauniisti ja kuvaa hyvin voimakkaita tunteita, joita kertoja käy läpi. Novellin tarina rakkaudesta, johon toinen haluaisi asettua asumaan mutta jossa toinen on vain läpikulkumatkalla, on moneen kertaan kerrottu, mutta "Rakkaus kuin vindaloossa" on vahva tunnelma ja henkilöt, joiden mennesisyydestä ja motiiveista paljastetaan sopivasti mutta ei liikaa.
Daniel Forsmanin kuvitusta.


Rakastin häntä koska hänkin oli ollut siellä – koulussa, Suomessa, kiusattujen kaartissa, seitsemänkymmentäluvulla. Yhteinen tarina kannatti suuren maailman aalloilla, maahanmuuttajuuden tyhjiössä. Sanat vastasivat toisilleen.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti