Lapsille luettua

J. K. Rowling, Jack Thorne & John Tiffany: Harry Potter ja kirottu lapsi
Ursula le Guin: Maameren tarinat 1-3
Marjatta Kurenniemi: Putti Puuhkajasaarella
Hannele Lampela & Ninka Reittu: Prinsessa Pikkiriikki
D. D. Everest: Archie Greene ja taikurin salaisuus

Meillä luetaan lapsille paljon ääneen – pitkin päivää lyhyitä kuvakirjoja, vähän toki muusta päiväohjelmasta riippuen, ja joka ilta iltasatu, joka on yleensä jokin pidempi kirja, lastenromaani tai satukokoelma. Iltasadun lukee yleensä mieheni, ja näistä kirjoista en luonnollisestikaan tee blogiarviota. Myös suurin itse lapsille lukemistani kuvakirjoista palautuu kirjahyllyyn tai kirjastoon ilman, että kirjoitan niistä blogiin, eikä kaikista edes irtoaisi kovin paljoa sanottavaa. Olen kuitenkin jo pitkään ajatellut, että olisi hyvä merkitä muistiin edes kaikki lastenromaanit tai erityisen hyvät kuvakirjat, joita luemme lapsille. Päätinkin nyt tehdä blogiin oman alasivunsa lapsille luetuista kirjoista, johon kirjaan lapsille luettuja kirjoja ja kenties jotain lyhyitä kommentteja ja huomioita niistä. Toivon, että tästä olisi hyötyä myös teille blogin lukijoille, kun valitsette lapsillenne luettavaa!

Koska en muista kaikista kirjoista tarkkaa lukemisajankohtaa, päädyin järjestämään ja täydentämään tätä listaa tekijän nimen mukaan aakkosiin.



Tuula Kallioniemi: Karoliina ja noidutut tossut, Karoliina ja villit luistimet, Karoliina ja Baskeri-Villen koira. Kuvitus Marika Maijala. Otava. Kotimaisia lastenromaaneja.

Karoliina-kirjat ovat esi- ja alkuopetusikäisille suunnattuja lastenromaaneja, jotka kuvaavat reippaan Karoliina-tytön sekä hänen perheensä ja ystäviensä arkea. Realistista kerrontaa ryydittää Karoliinan vilkas mielikuvitus sekä tietysti huumori. Sarjan ensimmäinen osassa, Karoliina ja noidutut tossut, päähenkilö on esikoululainen, ja toisessa osassa Karoliina ja lentävä reppu (jota emme ole vielä lukeneet) hän menee ekalle. Seitsen- ja viisivuotiaat tytöt ovat kuunnelleet Karoliina-kirjoja ihan mielellään, mutta mitään suurimpia suosikkeja niistä ei ole muodostunut. Aion kuitenkin etsiä tai varata kirjastosta vielä lukematta olevat osat enkä pidä ihan mahdottomana sarjan keräämistä omaankin hyllyyn. Toiseksi vanhin lapsistamme on menossa syksyllä eskariin, jolloin ehkä luemme Noidutut tossut uudestaan.

Lisää Karoliina-kirjoista: Oota, mä luen tän eka loppuun, Lumiomena, Opuscolo.

Jon Klassen: Haluan hattuni takaisin. (I want my Hat back) Suom. Pirkko Harainen. Wsoy 2013, 23 sivua. Lasten kuvakirja.

Haluan hattuni takaisin -kuvakirjaa on kehuttu kovasti muutamassa blogissa, ja onnekkaasti se sattui löytymään kirjastosta heti tuoreeltaan. Tämä kirja luettiin meillä moneen kertaan ja monen toimesta: luin sen alle kouluikäisille esikoisen ollessa koulussa ja iltasatuaikaan tämän luki ensin ekaluokkalainen ääneen muille ja sitten mies vielä kerran ääneen. Useista lukukerroista huolimatta lapset eivät tainneet tajuta viitteellisesti kuvattua, varsin julmaa loppuratkaisua, mutta esikoinen hoksasi, että "teksti kun punaisella kun joku valehtelee". Oivaltava kirja, jossa teksti ja kuvat tukevat saumattomasti toisiaan.

Kirjasta lisää: Lastenkirjahylly, Sininen keskitie



Paula Moilanen: Keinuhevonen. Kuvittanut Kirsi Haapamäki. Lasten Keskus 2011, 86 sivua. Kotimainen, historiallinen lasten kertomus.

Iltasaduksi luetussa kirjassa kuvataan Suomen historiaa 1920–1945 käsin valmistetun joululahjan, keinuhevojen kautta.

Kirjasta lisää: A Writer's Blog

Sinikka ja Tiina Nopola: Risto Räppääjä ja nukkavieru Nelli

Tämä uusin (2012) Risto Räppääjä taisi olla ensimmäinen meidän lapsille luettu sarjan kirja. Itse olen kyllä lukenut Räppääjä-kirjoja, niitä ensimmäisiä, aiemminkin. Mies luki Nukkavierun Nellin lapsille iltasaduksi ja kuulosti siltä, että hauskaa oli niin lukijalla kuin kuuntelijoillakin! Esikoinen (7 v.) harmitteli kun kirja loppui, ja oli ilo kertoa, että kirjoja on paljon lisää.

Hetki lyö, Risto räppääjä

Lopusta alkuun – lapset pitivät uusimmasta Risto Räppääjästä niin paljon, että etsin kirjastosta ensimmäisen osan ja senkin mies ja lapset nauttivat iltasatuna. Luin itsekin kirjasta yhden luvun ja oli ihana havahtua yhtäkkiä erääseen hauskaan kohtaan, katsoa toisia ja rämähtää yhdessä nauruun.

Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset

Lisää Nopolan siskosten mainiota tekstiä! Viime syksynä luimme "päiväsatuna" sarjan uusimman kirjan, Heinähattu, Vilttitossu ja Kalju-Koponen, joka on aiemmista osista poiketen kuvakirja ja Salla Savolaisen kuvittama. Rubensin veljekset on vanhempaa tuotantoa eli lastenromaanimittainen ja Markus Majaluoman kuvittama. Mies lukee kirjaa iltasatuna ja naurunremahduksia ja kikatusta kuuluu lastenhuoneesta varsin taajaan. 

Jukka Parkkinen: Kalevi Korpin seikkailut. Sisältää kirjat Korppi ja kumppanit, Korppi ja korven veikot, Korppi ja Korpin poika sekä Korppi ja Pitkänen. Kuvittanut Jyrki Vuori. Wsoy 1999, 405 sivua. Yhteisnide kotimaisista saturomaaneista.

Isäni luki Jukka Parkkisen mainioita Korppi-kirjoja minulle ja sisaruksilleni ääneen kun olimme pieniä, ja taisimme kuunnella niitä äänikirjoinakin. Lainasin viime kesänä "Kootut Korpit" kirjastosta ja mies luki ne lapsille ääneen iltasatuna. Koko nelisataasivuinen, melko harvakseltaan mustavalkokuvitettu yhteisnide sujahti luetuksi varmaankin suunnilleen parin, kolme viikon aikana. Minäkin kuuntelin kirjaa aika paljon; oli hauska huomata esimerkiksi sellaisia intertekstuaalisia viitteitä ja huumoria, jota ei ollut lapsena tajunnut. Parkkisen kirjoissa, jos missä, on monia tasoja ja kerrassaan riemastuttavaa huumoria. Suosittelen lämpimästi!


Leena Parkkinen: Miss Milky Ray. Kuvitus Camilla Pentti. Teos 2011, 51 sivua. Kotimainen lastenkirja.

Nyt onkin jo uusi kirjailija-Parkkinen astunut kehiin: isä-Parkkinen jatkaa vielä täysillä kirjailijantyötään, mutta tytär-Parkkinenkin alkaa vakiinnuttaa asemaansa.

Kirja kertoo Mercedes-tytöstä, joka löytää Ayshire-rotuisen lehmän kotinsa kylpyammeesta. Lehmä, nimeltään Kevytmaito Tetra Rex Hytönen, haaveilee voittavansa lehmien kauneuskilpailun. Hulvattomien käänteiden lisäksi kirjassa on tummia sävyjä: Mercedes on aiemmin ollut auto-onnettomuudessa, josta on jäänyt niin fyysisiä kuin henkisiäkin arpia koko perheelle.

Kirjasta lisää: Koko lailla kirjallisesti, Kirjava kammari

Timo Parvela: Ella ja kadonnut karttakeppi. Kuvitus Tammi 2012, 132 sivua. Kannen kuva Mervi Lindman. Kotimainen lastenromaani.

Timo Parvelan kuvakirjoja, esimerkiksi Hilda-kirjoja, on luettu meillä paljon, mutta Ella-sarjan uusin kirja, Ella ja kadonnut karttakeppi, oli vasta toinen meillä luettu Ella-kirja. Ensimmäinen oli kolmesta lyhyehköstä tarinasta koostuva melko runsaasti värikuvitettu Ella ja kaverit juhlatuulella, jota luin esikoiselle viime syksynä. Ella-kirjat eivät mielestäni ole ihan parhaimmillaan ääneen luettuina, ja ne onkin kai ensisijaisesti tarkoitettu alakoululaisten itsensä lukemiksi. Kirjojen huumorikin on sellaista, että se avautuu vähän vanhemmille lapsille (ei siis juurikaan alle kouluikäisille) ja aikuisille parhaiten. Mies luki Kadonneen karttakepin ääneen iltasatuna, ja ainakin ekaluokkalainen kuunteli sujuvasti.

Kirjasta lisää: Lumiomena

Kaija Pispa: Silkkipytty. Sulon ja Tildan seikkailut Hiidenharjussa. Kuvittanut Salla Savolainen. Wsoy 2011, 184 sivua. Kotimainen lastenromaani.

Tämän nappasin kirjaston hyllystä Salla Savolaisen hienon kansikuvan perusteella. Kirjassa on myös Savolaisen mustavalkokuvitus. Kaija Pispan (Löytyn) tekstit olivat minulle entuudestaan tuttuja vain laulujen sanoituksista. Olisin mielelläni lukenut tämän lapsille itse, mutta iltasatupinoon tämäkin päätyi, kuten niin monet muut pidemmät kirjat – päivisin nuorimmaiset touhottavat niin tehokkaasti, että on hankala löytää säännöllistä rauhallista lukuhetkeä pidemmälle kirjalle.

Kirjan maailmassa, 1800-luvun Pirkkalassa, seikkailevat Harjun talon poika Sulo ja pikkupiika Tilda, jotka jäljittävät varastettua silkkipyttyä ja pelastavat siinä sivussa Hiidenharjun tulipalolta. Lastenromaani sopii ääneen luettavaksi noin 5–10 -vuotiaille, mutta varmasti myös sujuvan alakoululaisen itsensä luettavaksi.

Miehen mukaan kirja lähti hieman hitaasti liikkeelle, mutta tarinan vire parani kirjan edetessä ja huumori kolahti niin lapsiin kuin aikuiseenkin. Kuuntelin sivukorvalla miehen lukiessa tätä lapsille, ja mieleeni jäi kohta, jossa kirjan lapset myivät hevosenlantaa leivoksina! :)