Sivut

maanantai 17. syyskuuta 2012

Anna Kortelainen kertoo romaanistaan Ei kenenkään maassa (Marmeladia ja proosaa)

Minulla oli lauantaina ilo osallistua Tammen järjestämään Marmeladia ja proosaa -tapahtumaan, jossa tietokirjailija Anna Kortelainen kertoi esikoisromaanistaan Ei kenenkään maassa. Tunnelma oli lämmin: Kortelainen osasi ottaa yleisönsä, puhui eloisasti ja värikkäästi. Itselleni tämä aamiainen oli tilaisuus, joka kohotti hetkeksi arjen yläpuolelle, herätti ajatuksia ja inspiroi.

Ei kenenkään maassa on elämäkertaromaani Annan Kortelaisen äidinisästä, Reino Peltosesta. Muusikko Reino Peltonen oli ateisti, kommunisti ja pasifisti - sekä pienen tytön yksinhuoltajaisä 1930-luvun Suomessa. Myöhemmin tytär joutui kasvatiksi - ironista kyllä - hyvin oikeistolaisen kirkkoherran perheeseen. Isoisältä jääneet valokuvat, käsikirjoitukset ja nuotit mahtuivat pieneen omenalaatikkoon ja hänestä tiedetyt faktat saattoi tiivistää yhteen liuskaan, mutta Kortelaisen eläytyessä Reino Peltosen elämään siitä syntyi yli kuusisataasivuinen romaani.

Reino Peltonen kuoli yksin Tukholmassa ainoan tyttärensä ollessa niin pitkällä raskaana, että hänen ei katsottu voivan matkustaa hautajaisiin. Anna Kortelainen syntyi muutamaa kuukautta myöhemmin, näkemättä koskaan äidinisäänsä. Kortelaisen lapsuudenperheessä äidin vaatimattomasta, punaisia sävyjä sisältävästä taustasta oli pitkälti vaiettu mielenkiinnon kohdistuessa isän akateemiseen, porvarilliseen sukuun. Aikuisiällä, kuultuaan äitinsä kertovan isästään Kortelainen alkoi kaivata syvästi ihmistä, jota ei ollut koskaan tavannut.

Kortelainen uskoo, että meillä kaikilla on joku ihminen, jonka olemme menettäneet, joka on vienyt tarinansa mukanaan. Kuvittelemalla, sepittämällä ja kertomalla voimme lähestyä tuota ihmistä. Anna Kortelaisen mielikuvitusta kiehtoivat Reino Peltosen ottamat valokuvat ja monet historialiset dokumentit. Eräältä vintiltä löytyivät isoisän kirjat, vielä hennosti tupakalta tuoksuvina: Marxia, Darwinia, ranskalaista kaunokirjallisuutta. Kirjoissa oli Reinon alleviivauksia ja ironisia reunahuomautuksia.

Vaikka romaani kertoo äidinisästä ja vähän äidistäkin, on siinä mukana myös Kortelaisen isältä tulleita vaikutteita - kirjassa näkyy muun muassa isän kiinnostus sotahistoriaan. Kirjaa voikin luonnehtia eräänlaiseksi synteesiksi kahdesta hyvin erilaisia arvoja edustavista suvuista - kuten Kortelainen totesi, me kaikki olemme eräänlaisia vaikutteiden ja taustojen sekoituksia, jo geeniemme tasolla. Vaikka romaanissa käsitellään arkojakin asioita, se on saanut Kortelaisen äidin täyden hyväksynnän.

Kortelainen kertoi, että esikoisromaanin julkaiseminen hirvittää häntä, sillä siinä on liossa perhehistoria, äidin tausta ja elämäntarina. Juuri siksikin oli tärkeää kirjoittaa tämä kirja, sillä Kortelaisen mukaan on tärkeä kirjoittaa muustakin kuin paraatipuolesta: kipeistä, noloistakin asioista. Juuri siitä, mistä ajattelee, että "tästä en ikinä kerro kenellekään", täytyy kirjoittaa.
"Tässä romaanissa nimeltä mainitut henkilöt ovat todellisia, asiakirjat ja niiden sitaatit ovat tosia ja olemassa olevia, samoin äitini muistamat seikat oikeasti kuultuja. Kaikki muu on kuviteltua." 
Ei kenenkään maassa ilmestyy 18.9. Tunnelmiaan Marmeladia ja proosaa -tapahtumasta ovat kirjoittaneet myös Liisa ja Linnea.

25 kommenttia:

  1. Jopas on mielenkiintoisen kuuloinen kirja ja tapahtuma. Kiitos postauksesta!

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa kivalta! Samoin kuin tuo edellisen postauksen Oittaan-metsä!

    Blogissani lisäksi sulle tunnustus.

    VastaaPoista
  3. Ihana omistuskirjoitus! Hitsi, nyt taas harmittaa, etten ehtinyt jonottaa itselleni omistusta.

    VastaaPoista
  4. Kuten jo Liisalle kommentoin, odotan tämän kirjan lukemista. Aihe liippaa läheltä omaa tutkimustani aatehistoriallisessa mielessä ja pidän Kortelaisen tavasta kirjoittaa. Mua niin harmittaa, kun en pääse näihin mielenkiintoisiin tapahtumiin ;(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on tosiaan paljon sinulle, Jaana. Tosiaan harmi, että olet yleensä siellä "toisen tähden alla", olisi kiva tavata - ja varmasti vielä tapaammekin :)

      Poista
  5. Vaikuttaa ihanalta konseptilta tämä Marmeladia ja proosaa:) Kirjakin kuulostaa mielenkiintoiselta. En ole Kortelaiselta mitään lukenut, vaikka mielessä on kyllä ollut.

    Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tintti, tämä on :). Suosittelen Virginie! -teosta ensimmäiseksi Kortelaiseksi, L. Onervasta kertova Naisen tie kiinnosti ehkä aiheeltaan minua eniten.

      Poista
  6. Kuulostaapa mielenkiintoiselta kirjalta! Täytyy laittaa lukulistalle, sen verran nousi sydän kurkkuun tuosta kohdasta, jossa kerroit Reinon kuolleen tyttärensä ollessa sen verran tukevasti raskaana, ettei tämä päässyt osallistumaan hautajaisiin. Oma isäni kuoli viikko ennen tyttäreni syntymää, ja synnytys lopulta käynnistettiin, jotta pääsisin hautajaisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tii, tässä oli minullekin paljon henkilökohtaisesti koskettavaa. Sinulla ovat ilo ja suru, syntymä ja kuolema tulleet tosiaan samaa aikaa vastaan, onneksi pääsit kuitenkin hautajaisiin.

      Poista
  7. Olisipa ollut hienoa olla mukana. Kirja kiinnostaa minua kovasti ja olen varma, että tulen sen syksyn mittaan lukemaan.

    Ihanan omistuskirjoituksen sait! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, tämä oli kyllä hieno tilaisuus - ja nyt saa sitten lukea kirjaa, hyvä että sinäkin luet sen.

      Minustakin tuo on ihana :)

      Poista
  8. Kuulostaa todella mielenkiintoiselta kirjalta. Vaikka en olekaan ollut aiemmin kovin innostunut Kortelaisesta kirjoittajana (jätin kesken Virginien), niin taidan kuitenkin tämän kirjan lukea, sillä kirjan aihepiiri kiinnostaa todella paljon. Pitäähän kirjailijalle aina antaa toinen mahdollisuus, koska lukemistilannekin on voinut vaikuttaa siihen, ettei kirjalle ole syttynyt. Esiintyjänä Anna Kortelainen sen sijaan on todella karismaattinen. Kuulin häntä kerran Joensuun kirjallisuustapahtumassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna Elina, olen lukenut kirjaa noin sata sivua ja voin sanoa, että (mikro)historiasta kiinnostuneelle tässä on paljon.

      Poista
  9. Olipa mukava päästä tapahtumaan näin sinun sanojesi myötä, kiitos :) Kortelaisen tuotantoon en ole aiemmin tutustunut, mutta nyt kiinnostukseni heräsi ja nimenomaan tätä esikoisromaania kohtaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villasukka, ole hyvä :). Ja mahtavaa, että kiinnostus kirjaa kohtaan heräsi!

      Poista
  10. Luen parhaillaan ja olen niin mykistynyt siitä, miten upea teos se on! Minulle viipurilaisen tyttärenä jokaisen kerran kun mainitaan Papula, Neitsytniemi tai muut Viipurin paikat... Liikutuin. Oma taustani innottaa samanlaiseen tarinan luomiseen... Miten tärkeä kirja! Sääli, että oma äitini ei ehtinyt ikinä lukea tätä. Paljon tärkeämpi teos monelle kuin Puhdistus. Ainakin meille evakoiden jälkeläisille

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, kiitos kommentistasi! Voin vain kuvitella, miten koskettava Kortelaisen romaani on henkilölle, joka on itse elänyt Viipurissa. Minustakin tämä on tärkeä kirja, ja kannustan kaikkia, joilla on tarinoita omasta ja sukunsa historiasta (ja kaikillahan on!) kirjoittamaan niistä, se on merkityksellistä. Itsekin olen evakoiden jälkeläinen.

      Poista
  11. Todella hieno yhteenveto Marmeladia ja proosaa-tilaisuudesta. Olin paikalla myös ja vaikutuin suuresti. Anna Kortelaisen kirja täydentää ajankuvaa Viipurista ja kertoo mielenkiintoisesta henkilöstä. Varmaan myös kirjan avoimuus lisää sen antia.
    Kirjallisuuspiiriterveisin Kirsi

    VastaaPoista
  12. Kiitos! En ole vielä lukenut kirjaa kokonaan, mutta olen samaa mieltä siitä, että avoimuus, rohkeus kertoa, on yksi kirjan suurimmista vahvuuksista.

    VastaaPoista
  13. "Vaikka romaani kertoo äidinisästä ja vähän äidistäkin, on siinä mukana myös Kortelaisen isältä tulleita vaikutteita - kirjassa näkyy muun muassa isän kiinnostus sotahistoriaan." Olen kirjan lukenut (erittäin kiinnostava) mutta en sieltä mitään "kiinnostusta sotahistoriaan" löytänyt. Reino "vietti" sotavuodet työvelvollisena Nokian Siurossa ja Petroskoissa, pakkotöissä, jotka rassasivat sairasta soittajaa. Ainakin näkökulma sotaan ja sotahistoriaan on Kortelaisella ihan omansa. Työvelvollisten (pakkotyön, ei talkoiden) historiaa ei ole tainnut vielä historiantutkija peukaloida ja tuskinpa sitä on romaaneissakaan aiemmin käsitelty, ei ainakaan tässä laajuudessa. Tai jos on niin olisin kiinnostunut kuulemaan (lukemaan) asiasta lisää.

    VastaaPoista
  14. Todella mielenkiintoinen kirja,imaisi mukaansa.Luin melkein yhdeltä istumalta.Kirjan tunnelma oli jotenkin tuttua.Kiitos kirjasta.

    VastaaPoista
  15. sain juuri luettua tämän vangitsevan kirjan. Ihailen A. Kortelaisen kirjoitustyyliä ja historian tuntemusta! Suosittelen joululukemiseksi.

    VastaaPoista