Sivut

lauantai 12. toukokuuta 2012

Haruki Murakami: Kafka rannalla


Haruki Murakami: Kafka rannalla
Alkuteos Umibe no Kafuka (2002),
engl. käännöksestä Kafka on tue Shore suom. Juhani Lindholm.
Tammi 2011 (2. painos), Keltainen kirjasto 396. Sivuja 639.

Käyn usein pienellä pyöreällä aukiolla ja annan auringonvalon huuhtoa itseäni. Pidän silmät visusti kiinni, antaudun sen valtaan ja viritän korvani kuulemaan latvustossa viuhuvaa tuulta. Metsän syvään tuoksuun kääirytyneenä kuuntelen lintujen siivenläpsettä ja saniaisten suhinaa. Vapaudun painovoimasta, irtoan - ihan vähän vain - maanpinnasta ja leijailen ilmassa. Mutta tietenkään en voi pysyä ilmassa loputtomiin. Se on vain ohikiitävä aistimus - kun avaan silmäni, se on tiessään. Mutta valtava elämys silti. Että pystyy leijumaan ilmassa.

Kafka Tamura on 15-vuotias poika, joka karkaa isänsä luota - äiti ja adoptoitu isosisko ovat lähteneet jo vuosia aiemmin. Yksityisessä Komuran kirjastossa Kafka tapaa ystävällisen, itsekin erilaisuuden ja ulkopuolisuuden tuntojen kanssa elävän Oshiman sekä neiti Saekin, joka on menettänyt nuoruudenrakkautensa väkivaltaisesti opiskelijamellakoissa. Myös menehtynyttä nuorukaista kutsuttiin Kafkaksi, ja tämä Kafka esiintyy Tamuran kirjaston seinällä näkemässä taulussa sekä neiti Saekin vuosikymmeniä sitten säveltämässä menestyskappaleessa "Kafka rannalla". Kafka Tamura muuttaa asumaan kuolleen nuorukaisen entiseen huoneeseen ja hänestä tulee osa kirjastoa.

Kuutisenkymmentä vuotta aiemmin, toisen maailmansodan aikana, koulupoika Nakata joutui luookkatoeriensa kanssa erikoiseen joukkohypnoosiin tai mystiseen tajuttomuuden tilaan, joka muilla kesti vain hetken, mutta Nakatalla kaksi viikkoa. Herättyään Nakata ei ole entisensä, hän on kadottanut muistinsa ja lukutaitonsa. Romaanin nykyhetkessä Nakata on yksinkertainen vanhus, joka osaa puhua kissojen kanssa. Aburahan lisäksi hänen toimeentulonsa koostuu palkkioista, joita kadonneiden kissojen omistajat maksavat Nakatalle kissojen etsimisestä.

Kafka rannalla on kirja, jolle kannattaa antaa aikaa. Alkuun se on hämmentävä, hieman katkonainenkin, kun erilaisia aikajanoja ja tarinalinjoja hahmotellaan näkyviin mutta palaset eivät tunnu sopivan yhteen. Kerronnassa on yliluonnollisia elementtejä ja paikoin hyytäviäkin kohtauksia, mutta myös paljon kaunista ja koskettavaa. Sateenvarjo on tarpeen, jos taivaalta sataa sardiineja ja makrilleja. Kaikkea ei voi ymmärtää eikä tulkita, mutta, rekkakuski Hagitaa lainaten

Ihminen rakentaa tämmöisiä suhteita yhden toisensa perään, ja tuota pikaa on koossa merkitys. Mitä enemmän yhteyksiä, sitä syvempi on merkitys. Ihan sama, onko kysymys ankeriaasta, riisikulhosta tai grillatusta kalasta tai mistä tahansa muusta.

Pohjimmiltaan kirjassa on mielestäni kyse itsensä ymmärtämisestä, nuoren pojan kasvusta ja muistamisen kipeydestä. Painajaisunista ja unelmista, ehkä symbolisesta isänmurhasta, sodasta, väkivallasta, mielikuvituksettomista ihmisistä ja sitten niistä, jotka ymmärtävät ja rakastavat.

Romaanin laaja suosio on helppo ymmärtää, sillä Kafka rannalla on sekä korkeakirjallinen aitoon Keltaisen kirjaston tyyliin että mukaansatempaavasti kirjoitettu. Kaikkia viittauksia antiikin myytteihin, länsimaiseen kirjallisuuteen ja Japanin kulttuuriin ei ole tarpeen ymmärtää, jotta voisi nauttia kiehtovasta tarinasta ja kiintyä henkilöhahmoihin.

Kafkaa rannalla suositteli minulle ensimmäisenä, noin vuosi sitten, tuolloin 18-vuotias pikkuveljeni. Sittemmin kirjaa on hehkutettu myös monessa seuraamassani kirjablogissa. Kun vielä ihastuin Murakamin varhaisempaan, mutta vasta tänä vuonna suomennettuun romaaniin Norwegian Wood, maltoin pysähtyä Kafkan kanssa rannalle.


Muita blogiarvioita: Booksylle viisikymmentä ensimmäistä sivua olivat tervanjuontia, mutta sitten se oli menoa, Linneasta kirja oli kuin matka tai maalaus, Katja analysoi kirjaa hienosti mutta kehoitti jokaista kokemaan sen itse, Ilse on antanut kirjasta ihanuusvaroituksen, Marjis luki tämän tiiliskiven päivässä (!) ja myös Zephyr, Jenni ja Tessa ovat tykänneet.

18 kommenttia:

  1. Kiintoisa kirja. Luin ja bloggaan ensi viikolla paremmalla ajalla Kafkan Oikeusjutusta. Kafka jo nimenä on varsin myyttinen (mystinenkin!)

    VastaaPoista
  2. Jokke, luin Oikeusjutun, ja muutakin Kafkaa, joskus lukiossa - en voi sanoa _pitäneeni_, mutta hieno kirjailijahan hän on :). Murakami viittaa Franz Kafkaan tässä jonkinverran (K. Tamura mm. pitää Rangaistussiirtolassa -novellista), varmaan en edes tunnistanut kaikkia alluusioita :).

    VastaaPoista
  3. "Oikeasta" Kafkasta tykkään kauheasti, mutta jostain syystä en ole päässyt Murakameihin mukaan. Harmittaa, kun lähes kaikki niistä näyttävät tykkäävän. Edessä on kunnon yritys tänä vuonna, kun Murakami löytyy TBR-listalta, ja kun aikaa lukemiseen on muutenkin enemmän.

    VastaaPoista
  4. Sannabanana, mitä Murakameja olet lukenut/koettanut lukea? Norwegian Wood oli minusta ihana, ja koska siinä ei ole varsinaisia yliluonnollisia elementtejä eikä muitakaan "kummallisuuksia" ;D, siihen oli helppo päästä sisään. Kafka rannalla oli minulle vaativampi, mutta palkitsi lopulta. Seuraavaksi haluaisin lukea ehkä Sputnik, rakastettuni -romaanin tai "muistelmateoksen" Mistä puhumme kun puhumme juoksemisesta, jota taannoin jo aloittelinkin.

    Murakamin tyyli on kyllä sellainen, että ei varmasti uppoakaan kaikkiin, ja itsekin olen ennakkoluuloinen hänen kaikkein "scifeimpiä" romaanejaan kohtaan :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri noita kahta: Kafka rannalla ja Norwegian Wood yritin, enkä päässyt alkua pidemmälle. Toisaalta silloin oli elämäntilannekin sellainen, etten oikein voinut lukea mitään, eli mielenkiinnolla odotan, kuinka kirjat (toivottavasti) aukeavat, kun oma pää on nyt 100% mukana.

      Kirjainten virrassa -Hannan arvostelun jälkeen todellakin haluan lukea Mistä puhumme kun puhumme juoksemisesta.

      Poista
  5. Olen niin iloinen, että luit tämän. Kafka rannalla oli ensikosketukseni Murakamin tuotantoon ja pidän tätä kirjaa hienompana kuin tammikuussa lukemaani Norwegian Woodia, mutta Norwegian Woodia rakastan enemmän. Minun seuraava Murakamini tulee olemaan Suuri lammasseikkailu, jonka aion ottaa helatorstaiviikonlopun lukemistokseni Savoon. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, näen nämä kaksi lukemaani Murakamin romaania aika samalla tavalla: Kafka rannalla on hienompi, NW ihanampi (Kafkassakin on paljon ihanaa, mutta myös rumaa ja outoa). Norwegian Woodista oli helpompi aloittaa. Hauskaa lammasseikkailua!

      Poista
    2. Piti vielä lisätä, että tosiaan Murakamin kerronta on kehittynyt tuosta varhaisteoksesta ja oma tyyli on tunnistettavampi Kafkassa kuin NW:ssa, joka on loppujen lopuksi aika "tavallinen" (ja sellaisenaan upea ja koskettava) romaani.

      Poista
  6. Ihanaa Maria että luit ja pidit! Kafka rannalla oli mielestäni mieletön kokemus ja siinä on juuri se, että sitä voi kokea ja tulkita vähän omasta näkökulmastaan eikä se viittausten epätajuamattomuuskaan haittaa. Mukavaa muistella tätä kirjaa taas <3 (ja jos tykkäsit tästä niin uskaltaisin suositella myös 1Q84ää!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, 1Q84 kuulostaa vähän turhan matemaattiselta minun aivoilleni ja englanniksi varmaan turhan vaativa, mutta jos se suomennetaan, harkitsen uudelleen :). Kafka rannalla on nimenomaan _kokemus_, aivan kuin tuo leijuminen postauksen alkuun nappaamassani sitaatissa.

      Poista
    2. Maria, ei se oikeasti ole matemaattinen vaan koodi viittaa vuosilukuun. :) Toivon todella että se suomennetaan, koska se on hieno tarina. Pitäisikin lukea taas Murakamia.

      Poista
    3. Linnea, kiva kun kerroit - nyt voin suhtautua kirjaan ennakkoluulottomammin :).

      Poista
  7. Melkoinen kokemus tämä kirja tosiaan! Uskon, että Murakamilta tulee lähivuosina luettua kaikki mitä löytyy... Minulla on nyt lainassa Norwegian, saas nähdä koska siihen asti pääsen, mutta en odota siltä yhtä paljon kuin Kafkalta; sellaisia jysäreitä ei montaa vuodessa tule. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Booksy, varmaan ihan hyvä varautua siihen, että NW ei ole Kafkan jälkeen ihan samanlainen elämys (ks. Katjan ja minun kommentit yllä) - uskon, että pidät kuitenkin. :)

      Poista
  8. Minä haluan kyllä lukea tämänkin kohta, mutta ennen tätä luen Norwegian Woodin ja varmaan myös Sputnikin. Murakamilta olen lukenut vasta Mistä puhun kun puhun juoksemisesta, mutta sekin oli ihan huippu! :)

    VastaaPoista
  9. Sanna, sinulla on hienot Murakami-lukusuunnitelmat :). Tulen mielenkiinnolla lukemaan juttusi sitten, etenkin tuosta Sputnikista, joka on ollut vähemmän blogeissa esillä (meinasin jo tilata kirjan itselleni verkkokaupasta, mutta se on
    "tilapäisesti loppu", höh).

    VastaaPoista
  10. Ostin tämän Hulluilta päiviltä, ja nyt odottelen juuri sellaista sopivaa hetkeä, että voisin antaa kirjalle aikaa. Kesälukemiseksi olen Kafkaa vähän suunnitellut.

    Tuo alussa lainaamasi kohta ainakin lupailee hyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, nuo kohdat, joissa ollaan Kafka Tamuran tunnelmissa (esim. hänen ollessaan yksin mökillä metsässä) olivat minulle kirjan parasta ja kauneinta antia. Tulet varmasti tykkäämään, muistan kuinka ihastunut olit Norwegian Woodiin ja tässä on jonkin verran samaa tematiikkaa, nuoruuden etsintää ja kipuilua.

      Poista