Sivut

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Amor Towles: Seuraelämän säännöt



Amor Towles: Seuraelämän säännöt
Rules of Civility, suom. Hanna Tarkka.
Wsoy 2012, Aikamme kertojia. 446 sivua.

Puuterimaisen lumen peittämä Washingtonin aukio näytti aivan ihanalta. Lumi oli kuorruttanut jokaisen puun ja portin. Parhaat päivänsä nähneet hiekkakivitalot, jotka kesäaikaan laskivat surkeina katseensa, vaipuivat joksikin aikaa hentomielisiin muistoihinsa. Numerossa 25 oli toisen kerroksen ikkunan verho vedetty sivuun, ja Edith Whartonin haamu kurkisti arasti ja hiukan kateellisena ulos. Tuo herttainen, paljon oivaltava, sukupuoleton olento seurasi meitä kolmea katseellaan ja mietti, milloin hänen niin ilmiömäisesti kuvittelemansa rakkaus rohkenisi tulla kolkuttelemaan hänenkin ovelleen. Milloin ja millaisena sopimattomana hetkenä se saapuisi, vaatisi päästä sisään, sujahtaisi hovimestarin ohi ja syöksyisi suoraan puritaaniseen portaikkoon toistellen itsepintaisesti hänen nimeään?


Kerroin taannoin Kirjallisia maisemia -haasteen yhteydessä, että rakastan New Yorkiin sijoittuvia kirjoja. En mitään Sinkkuelämää-opuksia tai muutakaan chicklitiä, vaan laaturomaaneja. Siteerasin postauksessa muun muassa William Styronin ja Siri Hustvedtin kirjoja, ja sittemmin olen lukenut kaksi ihanaa, New Yorkiin sijoittuvaa romaania lisää: Colm Toíbínin Brooklynin ja Edith Whartonin Viattomuuden ajan. Kun huomasin, että Wsoyn Aikamme kertojia -sarjassa ilmestyy 1930-luvun New Yorkin seurapiireihin sijoittuva romaani, mielenkiintoni heräsi. Kirja on manhattanilaisessa sijoitusyrityksessä työskentelevän Amor Towlesin esikoisromaani, ja lukemisesta teki erityisen kiehtovaa se, että kustantajan esittelyä lukuunottamatta en tiennyt kirjasta mitään.

Romaanin kertojapäähenkilö on kaksikymmentäkuusivuotias Katey Kontent, paljasjalkainen newyorkilainen alueelta, josta ei kannata hienommissa piireissä huudella. Katey työskentelee konekirjoittajana lakiasiaintoimistossa, asuu naisten täysihoitolassa ja seikkailee vapaa-aikanaan New Yorkin kaduilla ja ravintoloissa rikkaasta indianalaisperheestä lähtöisin olevan Even kanssa. Kohtalokkaana uudenvuodenyönä 1938 tytöt kohtaavat rikkaan ja komean nuorukaisen, Tinker Greyn, johon molemmat ihastuvat. Alkaa ystävyys ja peitellyn mustasukkaisuuden maustama kisailu, joka keskeytyy dramaattisesti niin, että "seuraelämän säännöt" menevät uusiksi:

Nyt ei ollut kyse siitä, kuka oli apustanut kenet tai kuka istunut elokuvissa kenenkin vieressä. Leikin luonne oli muuttunut, tai ei se oikeastaan edes enää ollut mitään leikkiä. Kysymys oli siitä, kuinka yhdestä yöstä selvittiin seuraavaan, mikä on usein vaikeampaa kuin miltä se kuulostaa ja aina erittäin yksilöllistä. 

Amor Towles onnistuu luomaan Seuraelämän sääntöihin heti ensi sivuilta jännitteen, joka pakottaa kääntämään seuraavan sivun. Samalla kirjaa haluaa lukea mahdollisimman hitaasti, nautiskellen. Näennäisesti ei tapahdu kovin paljon - Katey käy juhlissa ja raviradan harjoitusajoissa, naputtelee lausuntoja toimistossa ja hakeutuu magnolian varjoon lukiessaan Charles Dickensin Loistavaa tulevaisuutta Central Parkissa. Pidin erityisesti siitä, että kertoja-Katey ei paljasta kaikkia tunteitaan ja ajatuksiaan, vaan lukija saa tehdä omia päätelmiään hienovaraisista vihjeistä.

Romaanin kerronta on kuvailevaa, paikoin jopa runollista: Mutta perhosia löytyy kymmeniä tuhansia, Even kaltaisia miehiä ja naisia, joiden siivissä on kaksi dramaattisesti toisistaan poikkeavaa väriä - toinen vetää puoleensa ja toinen auttaa naamioitumaan - ja niitä voi vaihdella silmänräpäyksessä yhdellä siiveniskulla. Tarina ei kuitenkaan käy liian imeläksi, sillä lukija palautetaan silloin tällöin maanpinnalle jollakin ironisella lausahduksella. Seuraelämän säännöt on haikeankaunis mutta ei särötön, viihdyttävä mutta ei kuitenkaan kevyt romaani.

Lopuksi vielä kaikkien lukutoukkien mieltä hivelevä sitaatti (Katey on juuri muistellut isänsä lausahdusta, että tämä tiesi selvityvänsä niin kauan kuin hän aamulla iloiten odotti ensimmäistä kahvikupillistaan):

Nyt jälkeenpäin ajatellen minun aamukahvini on ollut Charles Dickensin tuotanto. Myönnän, että Dickensin sisukkaissa, kovaosaisissa lapsissa ja osuvin nimin kuvatuissa roistoissa on jotakin ärsyttävää. Mutta sen olen tajunnut, että vaikka elämä tuntuisi miten synkältä, niin jos yhden Dickensin luvun luettuani tunnen pakonomaista halua lukea eteenpäin, viis siitä vaikka oma kotiasemani ehtisi vilahtaa ohi, niin luultavasti kaikki tulee menemään hyvin. 

Haasteet: So American (Modern Men Writers)

20 kommenttia:

  1. Kirjan kansi ja nimi eivät minua houkuttaneet yhtään. Mutta nyt kuin tekstisi, niin tämähän saattaisi sittenkin olla krija minun makuuni. Tuo lopun sitaatti on loistava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elma Ilona, tiedän tunteen - minulle on käynyt muutaman kirjan kanssa samoin :). Tuon sitaatin jälkeen tulee semmoinen ironinen jatko, mutta en halunnut liian pitkää lainausta ja tuo on tuollaisenaan niin ihana romanttiseksi lukutoukalle <3

      Poista
  2. ja *kirja* (esikatselu olisi kätevä, jos viitsisin sitä käyttää :D)

    VastaaPoista
  3. Oi että, varovasti vain vilkuilin, sillä tämä on tuolla odottamassa. Hyvältä vaikuttaa!

    VastaaPoista
  4. Voi että, voi että!! Minullakin on Seuraelämän säännöt odottamassa, ja vaikuttaapas tämä ihan mahdottoman hyvältä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, tämä oli tosiaan vielä enemmän "minun kirjani" kun osasin odottaa - olen varma että sinäkin pidät!

      Poista
  5. Minä taas kiinnostuin jo kannesta ja kirjan nimestä, ja tekstisi sai minut suorastaan innostumaan. Kuulostaa juuri sellaiselta kirjalta josta voisin pitää. Näennäinen tapahtumattomuus, säröinen kauneus, ironian pilkahdukset - ihanaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, luulen tosiaan että pitäisit tästä - henkilöhahmot ja kirjan "ilmapiiri" ovat sellaiset.

      Poista
  6. Liisan tavoin minäkin kiinnostuin tästä alunperin kannen perusteella ja nyt tekstisi vain lisää kiinnostusta :) Vaikuttaa aika ihanalta kirjalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännä juttu, minulle tuo kansi ei oikein jäänyt mieleen ja tavallaan kesti hahmottaa, mitä siinä on, mutta onhan se tyylikäs. Olen melkoisen varma, että tämä on sinun kirjasi myös, Susa!

      Poista
  7. Wow, ehdottomasti lukulistalle tämä! Ra-kas-tan 1900-luvun alkupuoliskolle sijoittuvia tarinoita, olivat ne lähestulkoon millaisia tahansa. Ja tämä taitaa olla paremmasta päästä... Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suketus, minäkin tykkään tuosta aikakaudesta, ja New York -kuvauksissakin viehättävät ennen kaikkea ne, jotka sijoittuvat aikaan ennen toista maailmansotaa. Tämä on kyllä hyvä :).

      Poista
  8. Kirjan nimi ei houkutellut minua (jotenkin viihteellinen...) ja koko teos oli jäänyt kokonaan huomaamatta. Vasta nyt kun kirjotit kirjasta ja kun huomasin teoksen kuuluvan mainioon Aikamme kertojia-sarjaan, aloin innostua. Vaikuttaa sellaiselta romaanilta, joka voisi olla minunkin kirjani. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, tosiaan jos ihan juonikuvausta lukee tai nimeä miettii, tämä voisi olla paljon viihteellisempi. Tämä on viihdyttävä sellaisella älykkäällä tavalla kuin esim. Toibinin Brooklyn (jota tämä muistutti paitsi tapahtumapaikan, myös päähenkilön taustan ja elämäntilanteen, joskaan ei luonteen puolesta) tai Hustvedtin Kaikki mitä rakastin (vaikka tämä on "kevyempi" teemoiltaan). Olen melkoisen varma, että tykkäsit :).

      Poista
  9. Minun(kin) blogissani on sinulle kysymyksiä!

    VastaaPoista
  10. Olen odottanut tätä kirjaa kovasti ja sain sen haettua postista vasta tänään, kun lähipostimme on remontin vuoksi suljettu ja kauemmas oli olevinaan niin hankala lähteä.. Nyt lukujonossa on edellä jo muuta, mutta odotan edelleen tämän lukemista paljon, enkä siksi uskaltanut juuri lukea juttuasi. Ulkomailla tämä on kuitenkin ollut kehuttu ja kirjan alkuasetelmat kiinnostavat minua todella, joten toivottavasti se täyttää odotukset ja oli myös sinulle hyvä kokemus. :)

    VastaaPoista
  11. Karoliina, arvelinkin sinun lukevan tämän, kun sinulla on tuo Amerikka-haastekin ja tämä edustaa sinulle läheistä "älykkään lukuromaanin"
    genreä. Kirja oli, ainakin minulle, vielä parempi kuin osasin odottaa :).

    VastaaPoista