Sivut

maanantai 12. maaliskuuta 2012

Joyce Carol Oates: Putous


Joyce Carol Oates: Putous
The Falls. Suom. Kaijamari Sivill.
Otava 2006. Otavan kirjasto 182.
Sivuja 565.

Putouksen kaukainen pauhu. Heidän verensä pauhu.


Joyce Carol Oatesin Putouksen alkuasetelma muistuttaa Ian McEwanin Rannalla-romaanin asetelmaa: kaksi ajalleen tyypillisen (Oatesin romaanin alussa eletään vuotta 1950 ja McEwanin kirjassa vuotta 1962) häveliään ja estoisen kasvatuksen saanutta nuorta ihmistä viettää hääyötään, joka muuttuu katastrofiksi. Oatesin romaanissa seuraukset ovat näkyvän dramaattiset: sulhanen heittäytyy Niagaran putouksiin kuuluvaan Hevosenkenkäputoukseen varhain ensimmäisenä hääpäivän jälkeisenä aamuna, ja leskimorsian viettää viikon putousten liepeillä odottaen, että sulhasen mädäntynyt ruumis nousee pintaan.

Oates kuvaa vaikuttavasti naisen, Ariahin, tunteita miehen itsemurhan jälkeen: ahdistusta ja häpeää, pettymystä, vihaa ja tunnetta siitä, että on kirottu. Ariah ei kuitenkaan kaipaa miestään, sillä rakkautta pariskunnan välillä ei ollut, ainoastaan halua paeta jotakin kestämätöntä omassa tilanteessaan. Myös aviomiehen, fossiileista kiinnostuneen papin, tunteita ja ajatuksia seurataan hyppäämistä edeltäneinä minuutteina. Pelkkä Putous-romaanin ensimmäinen osa, Kuherruskuukausi, voisi olla kokonainen romaani - mutta se on vasta alkusoitto Ariahin tarinalle, jota seurataan vuosia ja joka jatkuu seuraavaan sukupolveen.

Paikallinen asianajaja Dirk Barnaby rakastuu kalpeakasvoiseen, miehensä löytymistä odottavaan naiseen, huolehtii hänestä painajaismaisen viikon ajan ja pian ruumiin löytymisen jälkeen etsii kotiseudulleen palanneen Ariahin ja kosii tätä.


Kyllä. Ariah sanoi kyllä. Kyllä koko innokkaalla jäntevällä pikku vartalollaan, joka mukautui mieheen kuin säikky kissa. Kyllä miehen isoille, komeille kasvoille, jotka olivat kuin kuu. Kyllä hänen hämmästyneille nappisilmilleen. Kyllä hänen äänelleen, syvälle, vaivattomalle baritonille. Kyllä sille, minkä Ariah nokkelasti tajusi miehen hyvyydeksi, kunnollisuudeksi. Kyllä miehen suulle, jota Ariahin varomaton sana saattaisi loukata. Kyllä miehen urheudelle. Hänen julkeudelleen. Ariah oli sentään ollut toisen miehen morsian, jollei ihan toisen miehen vaimo. Toinen mies oli vienyt hänet vihille, vaikkei ollut rakastanut. 


Oates kuvaa Ariahin ja Dirkin intohimoista rakastumista hengästyttävästi ja pakahduttavasti, mutta rakkauttakin vahvempana kuuluu putousten jyly. Dirkin isoisä on vuosikymmeniä aiemmin pudonnut Niagaraan yrittäessään tasapainoilla sen yli bambukepin varassa, ja Ariah on yhä varma kirouksestaan, siitä, että hän saa nauttia onnestaan vain rajallisen ajan.

Lukukokemus oli niin väkevä, että minun piti pitää välillä taukoa Putouksesta ja lukea muuta. Jokainen sana kirjassa on niin latautunut, jokainen kohtaus täynnä tunnetta. Intensiivisyyttä selittää ehkä osittain se, että osia kirjasta on alunperin julkaistu erillisinä teksteinä lehdissä tai erillispainoksina. Aluksi tarinan fokus on Ariahissa ja Dirkissä, mutta kirjan edetessä henkilögalleria laajenee ja näkökulmat monipuolistuvat. Minulle Putous on kuitenkin ennen muuta Ariahin tarina.

Haasteet: So American
Kirjasta ovat kirjoittaneet myös ainakin Tuulia, Liisa, Mari A. ja Norkku.

16 kommenttia:

  1. Olen niin Oatesin lumoissa Blondin, Kosto: Rakkaustarinan sekä Haudankaivajan tyttären myötä, että tämänkin aion kyllä vielä lukea, ja muitakin hänen teoksiin.

    VastaaPoista
  2. Tämä on tosiaan hengästyttävä ja pakahduttava kirja. Minullekin Putous oli nimenomaan Ariahin tarina: sen huomaa siitäkin, että nyt yli puoli vuotta kirjan lukemisen jälkeen muistan kirjasta parhaiten juuri Ariahin, joka oli minusta erinomainen henkilöhahmo kaikessa ristiriitaisuudessaan.

    Ariahin lisäksi muistan kirjan oudon, hiukan mystisen tunnelman.

    VastaaPoista
  3. Susa, minulla on Kostokin lainassa, mutta en tiedä luenko... Blondikin kiinnostaisi, mutta on vähän turhan mittava nyt tähän rakoon. Haudankaivajan tytär voisi olla seuraava Oatesin, ja sinä et varmasti pety Putoukseen!

    Liisa, olen samaa mieltä Ariahin hahmosta, ja tuosta tunnelmasta. Putouksien lumo ja kammottavuus oli jotenkin käsinkosketeltavaa tässä.

    VastaaPoista
  4. Täällä myös yksi Oatesiin hurahtanut on tyytyväinen,että tämä on vielä lukematta, sillä arviostasi päätellen lukukokemus ei voi olla muuta kuin hyvä. Kesällä etsin tämän kirjastosta...

    VastaaPoista
  5. Yllätän itseni, kun sanon, että taisin kiinnostua tästä.

    VastaaPoista
  6. Jaana, toistan mitä totesin Susalle: Et voi pettyä ;)

    Kostoa olen lukenut muutaman sivun ja se on kyllä aika eri tyylinen, väkevä kirja varmasti myös. Olisi kiinnostava tietää, ovatko Oatesin (suomennetut) tiiliskivet hyvinkin samantyylisiä, ehkä tosiaan kokeilen Haudankaivajan tytärtä seuraavaksi (ei kuitenkaan heti Putouksen jälkihehkussa!).

    Johanna, kannattaa kokeilla! :)

    VastaaPoista
  7. Viimeistään tämä kirja sai minut ihastumaan Oatesiin! Putous koukutti minut ihan täysin, Oates on aivan uskomaton tarinankertoja!

    VastaaPoista
  8. Minullakin on tämä lukulistalla ja etenkin Haudankaivajan tytär oli niin hyvä, että luulen pitäväni tästäkin:)

    VastaaPoista
  9. En ole vielä kehuttua Oatesia lukenut, mutta Haudankaivajan tytär odottaa sopivaa hetkeä hyllyssäni. Koston annoin pois, koska en halunnut lukea sitä.

    VastaaPoista
  10. Hienosti kuvaat Putousta. Kirjan alkuasetelman vertaaminen Rannalla-kirjaan on oivaltava.

    Minä muistan myös parhaiten tuon alun, mutta toki pätkiä muualtakin kirjasta. Kirjassa tosiaan on paljon elementteja ja hienoa juonen kehittelyä. Putous on hieno kirja, mutta minulle Haudankaivajan tytär oli sitäkin vahvemoi ja merkittävämpi lukukokemus. Kosto: rakkaustarina oli tiiviimpi ja latautuneempi kuin nuo kaksi muuta, ja samalla myös hyvin rankka kirja. Mutta upea kirja sekin on. Muuta en toistaiseki ole Oatesilta lukenutkaan, mutta jo noiden luettujen kirjojen perusteella lukeuduin hänen vankumattomiin ihailijoihin.

    VastaaPoista
  11. Norkku, niin on! Minulle tämä oli tosiaan ensimmäinen Oates, odotan mielenkiinnolla seuraavia Oates-kokemuksiani.

    Sanna, pidät varmasti :)

    Sara, lainasin Koston kirjastosta samalla kertaa kuin Putouksen mutta saattaa jäädä minultakin tällä erää lukematta... Aihe niin rankka kuitenkin enkä oikein tiedä, mitä enää osaisin blogiin sanoa kirjasta, kun siitä on kirjoitettu niin paljon. Tämä ajattelutapa ei minulla koske kaikkia paljon blogattuja kirjoja, mutta Kostossa on niin vahva aihe, josta on tosiaan keskusteltu jo paljon.

    Anna Elina, minäkin odotan Haudankaivajan tyttäreltä paljon, sitten kun joskus siihen tartun. Kosto taitaa jäädä tällä erää lukematta (ks. vastaukseni Saralle), mutta Blondi kiinnostaa sitten, kun on aikaa syventyä tiiliskiveen. Oates tosiaan vakuuttaa jo heti kättelyssä, ei ole niitä kirjailijoita, joista sanotaan "en nyt niin kauheasti tykännyt tästä, mutta voisin lukea joskus lisää Kirjailija K.:ta" :D

    VastaaPoista
  12. Kiitos Maria! Nyt se lopullinen koukku tuli sinulta eli tilaan tämän kirjastosta. Uutuudet odottakoon.

    Rannalla on hämmentävän upea kirja ja voin vain kuvitella, miten Oates tämän käsittelee...

    VastaaPoista
  13. Leena, hyvä päätös - tämä on aivan sinun kirjasi!

    Putous on tyyliltään hyvin erilainen kuin Rannalla, niin kuin molempien kirjailijoiden tyylin tuntien arvaat, mutta alkuasetelma oli hyvin samankaltainen, tukahdutettua seksuaalisuutta jne.

    VastaaPoista
  14. Minä olin jo vähän unohtanut tämän kirjan olemassaolon, vaikka Haudankaivajan tyttären ja Koston luettuani aioin palata Oatesin pariin pian. Onneksi hyvä kirjallisuus jaksaa odottaa.

    Kirjoitit hienosti. Oates on kyllä upea kirjailija.

    VastaaPoista
  15. Katja, Putous onkin ollut yllättävän vähän esillä blogeissa verrattuna Kostoon ja Haudankaivajan tyttäreen (onhan sen ilmestymisestä toki vähän enemmän aikaakin). Sinulla on kiehtova lukukokemus edessäsi!

    VastaaPoista
  16. Wau. Luen tämän ehdottomasti. Väkevä arvio selvästi vaikuttavasta kirjasta. Tämä joutuu kyllä hetken odottamaan, sillä Haudankaivajan tytär saa vuoronsa ensin, mutta sitten kyllä...

    VastaaPoista