Sivut

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Haruki Murakami: Norwegian Wood

i

Haruki Murakami: Norwegian Wood.
Japaninkielinen alkuteos Noruwei no mori 1987.
Englanninkielisestä käännöksestä suomentanut Aleksi Milonof.
Tammi 2012, Keltainen kirjasto 429. 326 sivua.

Lauantai-iltaisin istuin aulassa puhelimen ääressä ja odotin Naokon soittoa. Useimmat muut olivat ulkona lauantai-iltaisin, joten aula oli yleensä tyhjä. Istuin hiljaisessa aulassa, tuijotin sisään siivilöityviä valonsäteitä ja yritin tutkiskella sydäntäni. Mitä minä halusin? Mitä muut haluasivat minusta? En löytänyt vastauksia. Yritin tavoitella valonsäteitä, mutta käteni haroivat tyhjää. 

Romaanin kertoja on keski-ikäistyvä Toru Watanabe, jonka Beatlesin Norwegian Wood saa suunniltaan surusta vielä vuosia niiden tapahtumien jälkeen, joihin kappale kiinteästi liittyy. Watanabe kertoo 1960-luvun nuoruusvuosistaan lukiossa, jossa hän vietti aikaa harmonisessa ystävyyssuhteessa Kizukin ja tämän tyttöystävän Naokon kanssa. Kaikki särkyy, kun Kizuki tekee yllättäen itsemurhan viestiä jättämättä.

Sinä iltana kun Kizuki kuoli, en enää pystynyt suhtautumaan kuolemaan (ja elämään) niin yksioikoisesti. Kuolema ei ollutkaan elämän vastakohta vaan se oli läsnä elämässä, minussa itsessäni. Se oli aina ollut läsnä, enkä voisi ikinä unohtaa sitä, vaikka kuinka yrittäisin. Kun kuolema kohtasi seitsemäntoistavuotiaan Kizukin sinä toukokuisena iltana, se kohtasi myös minut.

Aluksi tuntuu, että Torulla ja Naokolla ei ole mitään yhteistä ilman keskusteluja kannatellutta Kizukia, mutta vuoden päästä tragediasta he kohtaavat sattumalta uudelleen ja käyvät pitkillä kävelyretkillä ja juttelevat, rakastuvatkin, kunnes Naoko häviää ja muuttaa asumaan erikoiseen parantolaan, jossa mielenterveyspotilaat "auttavat itseään ja toisiaan" hoitamalla kasvimaata ja kanoja, opiskelemalla musiikkia ja kieliä ja pysyttelemällä parantolan ulkomaailmasta eristävien muurien sisäpuolella. Toru haluaa uskoa, että Naoko toipuu ja muuttaa asumaan hänen luokseen, mutta tytön haavat ovat syvällä.

Toru käy muutaman kerran tapaamassa Naokoa parantolassa ja tutustuu siellä myös itseään parikymmentä vuotta vanhempaan, entiseen pianistilupaukseen Reikoon, jolla on oma rankka tarinansa kerrottavana. Tokiolaisessa opiskelija-asuntolassa Toru pesee pyykkiä sunnutaisin, käy tunnollisesti teatteritieteen luennoilla, lukee Kultahattua kerran toisensa jälkeen sekä tapailee eläväistä ja ronskeja puhuvaa Midoria. Aina ystävällistä ja kohteliasta Torua käy ajoittain sääliksi, sillä kaikki tuntuvat haluavan häneltä jotain: kauniita sanoja, kuuntelevaa korvaa tai läheisyyttä.

Miespuolisia ystäviä Toru Watanabella on menetetyn Kizukin jälkeen kaksi: Kamikaze-pilkkanimeä kantava huonetoveri, joka voimistelee radion tahdissa joka aamu, pitää huoneen tahrattoman siistinä ja antaa Wanatabelle lahjaksi himmeän tulikärpäsen juuri ennen kuin katoaa salaperäisesti, sekä menestyvä Nagasawa, joka houkuttelee Wanataben iskemään tyttöjä, selviytyy tilanteesta kuin tilanteesta eikä välitä siitä, mitä muut hänestä ajattelevat. Toru tutustuu myös Nagasawan tyttöystävään Hatsumiin, näkee tämän ainutlaatuisuuden ja herkkyyden, toivoo Hatsumin kaltaista siskoa ja neuvoo tyttöä jättämään itsekkään, sitoutumista välttävän Nagasawin.

Norwegian Woodissa kuvataan paljon surua ja masennusta, mutta silti se on valoisa, lempeän humoristinen ja haikeankirpeä romaani. Kirja on myös nuoren miehen kasvukertomus, 1960- ja -70-lukujen taitteen Japanin kuvaus ja runollinen kertomus ystävyydestä, rakkaudesta, musiikista ja kuolemasta. Murakamin romaaneille tyypillisiä, realismin rajoja rikkovia tapahtumia ei kirjassa ole, mutta tunnelma on kuitenkin hieman epätodellinen, kuin katsoisi todellisuutta utuisen lasin läpi.

Muita arvioita: Liisa oli varma, että tulisi rakastamaan tätä kirjaa eikä joutunut pettymään, Katja ei ollut Norwegian Woodin luettuaan mitään vailla, Mari A. ihastui kirjan nuoriin, syvästi tunteviin henkilöhahmoihin, Minna pettyi vähän kun lukukokemus ei vastannut Kafkaa rannalla, Sara oli kirjasta haltioissaan ja Arja,  Peikkoneito ja Murakamia paljon lukenut Tessakin tykkäsivät.

14 kommenttia:

  1. Teos on kyllä tämän vuoden parhaimpia lukukokemuksia, josta vain Haahtela voi kunnolla kisata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oletkin tehnyt kaksi hienoa kirjailijalöytöä tänä vuonna :). Minullekin tämä oli ensimmäinen Murakami, enkä ole ihan varma, pidänkö muista kirjoista yhtä paljon, sillä NW on kai "realistisuudessaan" poikkeuksellinen hänen tuotannossaan, mutta ainakin Kafkan rannalla suhteen odotukset ovat korkealla.

      Poista
  2. Voisinpa toistaa sanasta sanaan Mari A:n ajatukset. :) Minulla Ishiguro tavoittelee vielä samaa.

    Kahden lukemani Murakamin kirjan jälkeen olen jo täysiverinen fani, onneksi Suuri lammasseikkailu odottaa kirjahyllyssäni.

    VastaaPoista
  3. Minustakin tuli vähän fani tämän kirjan myötä, mutta saa nähdä, miten Kafkan kanssa käy ja haluanko sitten vielä kokoa Lammasseikkailut ja Sputnikin sun muut :).

    VastaaPoista
  4. Tykkäsin tästä kirjasta hirmuisesti.ja kolmas tytär myös:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, Maria! Tämähän on tavallaan "nuortenkirja", siis maailmankirjallisuutta mutta koskettaa varmasti erityisesti nuoria.

      Poista
  5. Tuli aivan ikävä kirjan henkilöhahmoja kun luin tätä tekstiäsi. Poimit niin osuvasti heidän olennaisimpia piirteitään esiin. Kaikki nuo sivuhenkilötkin olivat niin mainioita :)

    Ja se kirjan tunnelma, "kuin katsoisi todellisuutta utuisen lasin läpi", todellakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, huomasin jälkeenpäin, että olin selostanut liiankin perusteellisesti henkilöitä, mutta ehkä minulla oli tarve kirjoittaa heitä auki itselleni :).

      Poista
  6. Luin tämän loppuun eilen illalla, aivan uskomattoman hyvä kirja. ♥

    Kafkasta pidin melkein yhtä paljon, ei senkään "epärealistisuutta" kannata yhtään pelätä. Tekisi mieli lukea lisää Murakamia saman tien, mutta yritän säästellä vähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että pidit tästä, ja Kafkasta melkein yhtä paljon :). Kafkaa ovat suositelleet niin monet, keskenään erilaiset lukijat, että sen on pakko olla hyvä!

      Poista
  7. Kuulostaa mahtavalta kirjalta. Pitääpä laittaanimi mieleen sille varalle, kun joskus maailmassa ennätän lukea muuta kuin tenttikirjoja ja iltasatuja =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on :). Minulla on opiskelut tauolla ja on kieltämättä ollut ihanaa, kun on saanut lukea kaikkea kivaa.

      Poista
  8. Kuten Pekkakin sanoo, Norwegian Wood on aivan uskomattoman hyvä kirja. <3 Luin sen itse ensin englanniksi, ja nyt nautiskelen jo uusintakierrosta suomenkielisen käännöksen parissa. Samalla luen myös kahta muuta Murakamia (ai miten niin levoton lukija? ;), ja voinkin todeta olevani pahasti sekaisin Murakamista. :)

    VastaaPoista
  9. Päädyin lukemaan tämän ihan sattumalta, silloin kun tämä oli uutuuskirja, se oli esillä kirjaston hyllyllä ja ihastuin kanteen, sen perusteella lainasin. Enkä joutunut pettymään, löysin uuden lempikirjailijan. Pian tämän luettuani ostin Ishiguron Ole aina luonani pokkarin kaupan hyllyltä kannen perusteella ja ihastuin täyttä päätäni siihen, vaikken ollut mikään scifimäisten kirjojen fani.
    Minusta näiden kirjojen tunnelmat muistuttivat tavallaan toisiaan, haikeutta, unenomaisuutta ja muistelua. Uskaltaudun suosittelemaan sinulle Ishiguron Ole aina luonani, sekin on kertomus kasvusta ja rakkaudesta. Jos pidit Norwegian woodia ja Sputnik-rakastettuni ihanina, niin kokeile ehdottomasti lukea se. Olen itsekin lukenut Ishiguron Pitkän päivän illan. Pidin paljon siitä, mutta mielestäni Ole aina luonani on kauniimpi ja tavallaan parempi. Anteeksi, poikkesin aiheesta. Piti puhua Norwegian woodista, en voi mitään sille, että Norwegian woodista tulee aina mieleen Ishiguron Ole aina luonani.

    Siis, piti puhumani, Norwegian wood iski minuun syvältä, sillä sen aihepiiri on läheinen minulle. Luin sen masennuskauteni syvimmissä vaiheissa ja sillä oli paljon vaikutusta minuun. Koin etten ollut yksin ja jopa kaukana olevassa Japanissakin tapahtui masennusta. Samastuin voimakkaasti Naokoon.

    Rakastin kirjan tunnelmaa, kaunista kieltä ja henkilöiden rehellisyyttä, että ei kaikilla tosiaankaan aina mene loistavasti.

    Olenpa kirjoitellut tänään paljon sinulle. Taisin vain haluta kirjoittaa toiselle Murakami-fanille ajatuksiani kirjoista.

    Haluan myös kysyä, että tiedätkö muita kirjoja, joissa olisi samanlaista kaunista kieltä ja unenomaista tunnelmaa kuten Norwegian woodissa ja Sputnikissa? Ishiguron Ole aina luonani ainakin minusta oli sellainen.

    VastaaPoista