Sivut

tiistai 7. helmikuuta 2012

David Nicholls: Sinä päivänä


David Nicholls: Sinä päivänä
One Day, suom. Sauli Sintikko.
Otava 2011. 505 sivua.

"Ei mistään erikoisesta syystä", Dex sanoi. "Haluan vain todella, todellakin antaa sinulle tippiä." Emma tunsi, kuinka taas uusi pala mureni hänen sielustaan. 

Parikymppiset Emma ja Dexter valvovat yhdessä kauniin kesäyön valmistujaispäivänsä jälkeen. Emma on  ihaillut komeaa Dexteriä kaukaa ja pitänyt tätä saavuttamattomana, ja vaikka Dexterkin tuntee pientä ihastusta Emmaa kohtaan, varsinaista suhdetta heidän välilleen ei tuolloin synny. Sen sijaan alkaa ystävyys, joka kestää vuodesta toiseen, ajoittaisista riidoista, kummankin seurustelusuhteista ja erilaisista elämänpoluista huolimatta.

Kirjan asetelma on klassinen, etten sanoisi kliseinen: rikas hulttiopoika ja köyhä älykkötyttö kohtaavat ja leikkivät kissaa ja hiirtä, vuoroin lähentyvät, vuoroin etääntyvät toisistaan. Varsinaista juonta ei ole, vaan kirjassa kuvataan kahden päähenkilön ajelehtimista, huumeiden käyttöä, biletystä ja urahaaveita. Henkilöhahmot eivät juuri kehity vaan pysyvät jokseenkin samanlaisina. Romaanin juju käy ilmi jo nimestä: Emman ja Dexterin elämää kuvataan "sinä päivänä", heinäkuun viidentenätoista, kahdenkymmenen vuoden ajan. Osan "vuosipäivistä" Emma ja Dexter viettävät yhdessä, toisinaan he kirjoittavat toisilleen kirjeitä, soittelevat puhelimella tai vain ajattelevat toisiaan. Pidin tästä ratkaisusta: keskittyminen vain yhteen päivään jätti tarinaan kutkuttavia aukkoja.

Kuvittelin kirjan jotenkin haikeansuloiseksi, mutta tyylilaji olikin rappioromanttinen, tai oikeastaan vain rappio-. Taidan olla liian romantikko nauttiakseni Sinä päivänä -romaanista. Tai liian tosikko. Tai liian Emma? Emmasta kertovat jaksot vielä menettelivät, mutta Dexter-jaksot olivat aina kertakaikkisia mahalaskuja. Luultavasti kaikki romaanin lukijat, olivat he sitten naisia tai miehiä, samastuvat lukiessaan Emmaan. Dexterin kaltaiset eivät lue kirjoja, vaikka Emma optimistisesti määrääkin Dexterin lukemaan milloin Forsterin Taloa jalavan varjossa tai Nabokovin Lolitaa. 


Tarinassa on "jännittäviä" kohtauksia, joissa esimerkiksi Dexter soittaa Emmalle juuri kun tämä on poistunut asunnostaan rappukäytävään (tämä siis ennen kännykkäaikaa). Toisenlaisessa tarinassa tällaiset "läheltä piti" tilanteet saattaisivat kirvellä herkän lukijan sydäntä, mutta kun kyse on vain Dexterin kännipuhelusta, lukija on vain helpottunut ja toivoo, että Emma pyyhkisi vastaajaviestit pois niitä kuuntelematta.

Masentavinta ja ärsyttävintä kirjassa olikin, että Dexter on niin kertakaikkisen typerä ja itsekeskeinen, vuodesta toiseen, sinä päivänä ja oletettavasti kaikkina muinakin päivinä. Toivoin koko ajan, että Emma pääsisi Dexteristä lopullisesti irti ja löytäisi mukavan, fiksun miehen (jonkun muun kuin koomikko-Ianin!) Kirjallisuudessa on kuvattu muutamia charmikkaita ja moniulotteisia hulttioita, mutta Dexter ei kuulu heihin.

Pienempiä ärsytyksenaiheita olivat jotkin kielen (käännöksen?) kömpelyydet ja muutamat huolimattomuusvirheet, esim. vuonna 1993 Emma toteaa, että "Onhan sentään jo vuosi 1995" tai puhutaan Ianista (Emman poikaystävä), kun tarkoitetaan Dexteriä, ja niin edelleen.

Vaikka en aivan kirjaan ihastunutkaan ja paikoin jopa pitkästyin sen parissa (tiivistämisen varaa olisi ollut), oli tarinassa oma viehätyksensä, joka perustui pääosin huumoriin ja sanaleikkeihin. Jos henkilöt olisivat olleet sellaisia, joiden olisin toivonut päätyvän yhteen, tarinassa olisi ollut myös vanhanaikaista, romanttista jännitystä. Kenties Nicholls pyrkii ironisoimaan romanttisen viihteen konventioita, mutta minulta ironia meni ohi. Ehkä pitäisin tästä enemmän elokuvana?

Todella moni on kuitenkin pitänyt kirjasta paljon, eivät toki kaikki - kurkkaa, mitä esimerkiksi KatriIlse, Margit, Katja, Noora ja anniM kirjoittivat tästä. Sinä päivänä menestyi myös kirjabloggajien äänestyksessä vuoden 2011 parhaasta käännöskirjasta.

31 kommenttia:

  1. Minuun tämä kyllä upposi aika lailla täysin, mutta hauska lukea myös erilaista näkökulmaa kirjaan ;)

    Minä en tiedä, miten kestän katsoa leffan (haluan siis kyllä), kun Emmaa esittää...Anne Hathaway, joka olisi kyllä minusta viimeisin valinta Emmaksi!! No, ehkä hän yllättää..

    VastaaPoista
  2. Luin vähän silmäillen koska tämä odottaa (edelleen) yöpöydällä alkukielellä. Kiinnotuksella kyllä odotan mutta hyvä vähän toppuutellen lähteä kelkkaan. Itse painiskelen nyt Totan kanssa, aikamoinen siirtymä Murakamin maagisesta maailmasta.. Asianvierestä nyt höpisen, kiitos arviosta siis. :)

    VastaaPoista
  3. Susa, minäkin luulin, että olisin tykännyt (ajattelin, että tämä olisi jotenkin samantyyppinen kirja kuin Foenkinosin Nainen, jonka nimi oli Nathalie), mutta Dexter pilasi lukukokemukseni siinä missä monet Emman elämän hetketkin :/.

    Katsoin äsken tuon trailerin, ja minunkin mielikuvissani Emma on vähän erityyppinen, jotenkin "rauhallisempi", ei niin näpsäkkä.

    VastaaPoista
  4. Linnea, minunkin on tarkoitus lukea Totta lähiaikoina :). Toivottavasti tykkäät One Daysta; alkukielinen on aina alkukielinen.

    VastaaPoista
  5. Voi ei! Onpa hassua, että koit kirjan näin. Tavallaan tajuan, että kirjan voi lukea näinkin, mutta SILTI minuun tämä upposi ja kovaa. Dexter oli kamala, mutta minua kyllästyttää kun kaikki hahmot ovat kirjoissa usein niin kilttejä ja/tai siloteltuja. Ja kyllähän he muuttuvat, eikö? Minusta tarina tuntui tavallaan jopa ihan mahdolliselta.

    VastaaPoista
  6. anni.M, minusta Dexter oli vain LIIAN kamala :/. Esim. tuo alun tippilainaus, vierailu sairaan äidin luona aineissa jne... Mutta tosikko mikä tosikko olen :).

    VastaaPoista
  7. Minuunkin kirja teki sellaisen vaikutuksen, että se jäi mieleen yhtenä viime vuoden rakkaimmista kirjoista. :) Ja allekirjoitan täysin sen, että Dexter oli välillä (usein) suorastaan raivostuttava, mutta silti koin miehen osittain myös samalla tavalla rakastettavaksi rentuksi kuin Rimakauhua ja rakkautta -sarjan Adamin. Oma tekstini on vielä kirjoittamatta, mutta en malttanut olla lukematta arviotasi. :)

    Haluaisin myös katsoa elokuvan, mutta minunkin on vaikeaa kuvitella Hathaway Emmaksi. Hän on jotenkin liian nätti ja "epänörtti". :)

    VastaaPoista
  8. En usko, että pitäisit enemmän elokuvana, minä en ainakaan pitänyt. Tai siis en ole kirjaa lukenut, mutta elokuvan perusteella en kyllä halunnutkaan lukea - pitkälti samasta syystä, jota tässä kuvailit: toivoin koko ajan, että Emma tulisi järkiinsä ja lakkaisi haikailemasta Dexterin perään.

    Lopun olisi kaiketi pitänyt tuntua koskettavalta, mutta ei se ainakaan elokuvassa tuntunut. Varmaan juuri siksi, ettei tämä oikeastaan ollut sellainen romanttinen rakkaustarina, jonka päättyminen surettaa.

    VastaaPoista
  9. Voi miten piristävän hauska arvio kirjasta! Huomaa, että et todellakaan kokenut kirjaa omaksesi ;)

    VastaaPoista
  10. Hyvin kyllä pohdit, miksi et kirjasta pitänyt. Minäkin olen ehdottomasti Emma enkä erityisemmin pitänyt Dexteristä, mutta pidin kirjasta kokonaisuutena. Tosin olen sellainen, että pidän melkein kaikesta brittiläisestä (poislukien jalkapallohuliganismi ja Emmerdale ;-)). Sekin ehkä vaikutti pitämiseeni, että luin kirjan heinäkuussa. Silloin kaipasinkin jotain tällaista.

    Minä en halua nähdä tätä elokuvana. Olen lukenut arvioita, joiden mukaan leffa on suoraan sanottuna kehnonpuoleinen.

    Nichollsia haluan lukea lisää, vaikkei hän ihan sinne huippusuosikkeni joukkoon ylläkään.

    VastaaPoista
  11. Sara, olisipa tosiaan ollut kiva tykätä tästä, sillä odotin tästä sellaista ihanaa "kevennystä" Pamukin ja Ahon jälkeen. Ehkä tässä on vähän kyse myös siitä, kuinka brittifani on tai millä vuosikymmenellä on syntynyt?

    Lumikko, tässä se "unohda se ääliö" -efekti tuli tosiaankin erityisen voimakkaana, johtuen ehkä pitkästä aikajaksosta. Minäkään en kaivannut nenäliinaa, vaikka jotkut miehetkin ovat sanoneet kyynelehtineensä tarinan äärellä.

    Jaana, niinhän se vähän on, että negatiiviset arviot ovat jotenkin "hauskempia" tai mielenkiintoisempia lukea :). Olisin kyllä tosiaan halunnut pitää, eikä tämä _huono_ kirja ollut, ainoastaan tunnelmaltaan ja tyyliltään jotenkin vieras minulle.

    VastaaPoista
  12. Hauskaa lukea kirjasta tällainenkin arvio, koska ainakin minun silmiini on sattunut melkein pelkästään niitä ihastuneita juttuja. Itse en ole kirjaa vielä lukenut, vaikka se on usein houkutellutkin. Oikeastaan tämä sinun arviosi sai minut pitkästä aikaa innostumaan tämän lukemisesta: nyt alkoi oikein kiinnostaa, kuinka ärsyttävä se Dexter mahtaakaan olla :)

    VastaaPoista
  13. Katja, kommenttisi tuli juuri kun kirjoitin Saralle tuosta brittifaniudesta - ei tosiaan tule mieleen yhtään todellista anglofiilia, joka ei olisi tästä tykännyt. Minäkin kaipasin jotain kevyttä luettavaa, kaikkien ihanien, mutta vähän synkkien kirjojen (esim. Bargum) jälkeen, Sinä päivänä ei ollutkaan kovin kepeä - toki viihteellinen, mutta myös sellainen "vaaleanpunaiset lasit pois silmiltä" -tyyppinen :).

    Odotan mielenkiinnolla arvioita muista Nichollsin kirjoista; toisentyyppisellä tarinalla ja henkilöhahmoilla saattaisin tykätä, sillä kirjailijan tyyli oli ihan hauska (käsikirjoittajatausta näkyi hyvässä ja pahassa).

    VastaaPoista
  14. Liisa, enpä minäkään juuri löytänyt tästä kirjasta kielteisiä tai edes laimeita arvioita, paitsi Margitin, joka tuli juuri pari päivää sitten. Ja pari tiedän, jotka eivät ole tykänneet ollenkaan ja ovat siksi jättäneet kesken/ jättäneet arvion kirjoittamatta. Toivottavasti löydät kirjan jostain ja pääset "tutustumaan" Dexteriin :D.

    VastaaPoista
  15. Kiva tosiaan lukea kirjasta hieman erilainen mielipide. Itse tykkäsin tästä kovasti ja haluan nähdä elokuvankin jossain vaiheessa:)

    VastaaPoista
  16. "Taidan olla liian romantikko nauttiakseni Sinä päivänä -romaanista. Tai liian tosikko."

    Täysin samat fiilikset täällä kirjan luettuani. Muutenkin oon tosi samoilla linjoilla kanssasi. Hahmot olivat jotenkin tosi tympeitä, en tykännyt yhtään ja tiivistää olisi saanut ja paljon.

    Vaikka ei tämä silti täysin huonokaan ollut!

    VastaaPoista
  17. Katri, kiitos kun vinkkasit - arviosi oli mennyt minulta ohi, mutta kävin nyt lukemassa ja linkitinkin, sillä halusin tuohon linkkivalikoimaani (kaikkia blogiarvioita en millään olisi jaksanut/ehtinyt linkittää, sillä tätä on luettu paljon) myös kriittisiä äänenpainoja. Aika samoilla linjoilla tosiaan oltiin, ja kuten totesit, ei huono kirja, mutta toisiin kolahtaa ja toisiin ei.

    VastaaPoista
  18. Minun tunnelmani kirjan äärellä olivat jokseenkin samat kuin sinun! Perusidea kiva, mutta... ja ne mutat olivat juuri nuo samat kuin sinulla :)

    VastaaPoista
  19. Kirsi, oletko kirjoittanut kirjasta lehteen vai lukenut muuten vain, kun en löydä blogiarviotasi? Kiva kuulla, että meillä on ollut samat "ärsytykset" :D

    VastaaPoista
  20. Oi voi, minulle tämä oli niin täydellinen! Dexter oli ärsyttävä, mutta niinhän kiehtovimmat miehet usein ovat. ;) Pidin tässä kirjassa hirveän monesta asiasta, mutta tietenkin tämä oli paksuudestaan huolimatta ns. välipalakirja.

    Minä muuten katsoin leffankin pian kirjan lukemisen jälkeen, ja se oli oikeastaan yllättävän hyvä. Tietenkin tuntui, että leffassa oli koko ajan kauhea kiire (niin kuin olikin), ja ettei kukaan kirjaa lukematon voi tajuta tästä mitään, mutta onhan kirja aika elokuvallinen ja siitä oli minun mielestäni saanut oikein kivan (välipala)leffan.

    VastaaPoista
  21. Luin myös tämän kirjan hiljattain, enkä myöskään tykännyt. Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että teos oli kliseinen ja muutenkaan se ei uponnut. Ei se ollut hauska niinkuin piti muka olla. Lähinnä ärsyttävä vaan.

    VastaaPoista
  22. Karoliina, välipalakirjana minäkin tämän otin lukuun, mutta ehkä tykkään välipaloina sellaisista hyvänmielenkirjoista tai sitten _kauniilla_ tavalla surullisista. Tässä kirjassa on ilmeisesti jotain (tai Dexterissä ;)) on jotain, mikä vetoaa tunnetasolla toisiin ja toisiin taas ei.

    Mielenkiintoista kuulla, että leffakin on varsin vauhdikas, eikä pelkästään tuo traileri :D.

    Jonna, kävin lukemassa arviosi ja olen samaa mieltä, että tuo "voi kun he nyt saisivat toisensa" -vihjailu ärsytti, kun eiväthän he oikeasti halunneet, saati ansainneet toisiaan! :) En lukiessani oikein aistinut sitä oletettua kipinää ja tiivistä sidettä heidän välillään.

    VastaaPoista
  23. Olen lukenut monia arvioita tästä kirjasta ja vaikka olen lukenut kirjan itsekkin ja tiedän millainen renttu Dexter on ihmettelen, miten lähes kukaan ei ole tykännyt hänestä. Itse pidin enemmän Dexteristä kuin Emmasta. Emma jotenkin ärsytti minua aivan hirveästi. Lisäksi yllätyin iloisesti siitä miten kirja eteni, koska itse jo uskottauduin siihen "ei ne toisiaan saa" ajatukseen joten kun asiat meni sitten toisin minusta se oli mukavaa (ikuinen romantikkoko?). Lisäksi se miten kirja lopulta loppui oli myös positiivinen, koska sekin tuli aivan kulmantakaa. Itse luin kirjan englanniksi, joten en kovinkaan huomannut kielen kömpelyyksiä. Myöskään huolimattomuusvirheitä ja Ianin ja Dexterin sekoittamisiakaan en huomannut pahemmin.

    Mutta niin itse pidin Dexteristä, koska hahmo oli jotenkin niin täysin hunningolla, että osasi odottaa hahmon vielä pääsevän jollain tasolla jaloilleen. Emma oli niin en tiedä negatiivisen oloinen ihminen, etten pitänyt hänestä.

    VastaaPoista
  24. Anonyymi, minä en oikein tykännyt Emmastakaan. Suurin syy ei ollut Emman näsäviisastelut Dexterille, vaan Emman oma, haahuileva toiminta ja omituiset ratkaisut. Esim. suhde Ianin kanssa - Emma koki miehen fyysisesti ja henkisesti vastenmielisenä (tai ei ainakaan puoleensavetävänä) - ja silti aloitti seurustelun tämän kanssa!

    (Olen vähän kateellinen kaikille teille, joille tämä kirja on ollut ihana elämys :))

    VastaaPoista
  25. Jättämäni kommentti näyttää taas kadonneen. En tiedä, miksi niin tapahtuu ja vain sinun sivullasi, Maria. No, kirjasta olimme samaa mieltä. Voin täysin yhtyä arvioosi.

    VastaaPoista
  26. Oho, Margit, missäköhän on vika? Oliko kommenttisi siis jossain vaiheessa kuitenkin näkynyt täällä kommenttilaatikossa? Aika samanlainen lukukokemus meillä kyllä!

    VastaaPoista
  27. Maria, sinä sait nyt päättää puolestani eli en lue tätä. Minulla on nyt niin paljon kaikkea ja muutakin kuin kirjoja, että pitää valita. Ihan kaikki tästä eivät ole pitäneet, mutta ne, jotka ovat, niin sitäkin enemmän.

    Kiitos kirjablogien, olen uskaltanut hypätä tällaisiin päätöksiin jo jonkin aikaa. Nyt kiitos sinulle!

    VastaaPoista
  28. Mielestäni ihan normaalisti jätin kommentin ja suljin ikkunan tuon tekstin jälkeen, että kommenttini on tallennettu jne. Mutta eipä tuo nyt ole niin tärkeää, vaikka joku kommenttini katoaisikin.

    VastaaPoista
  29. Leena, kaikkea ei ehdi lukea :). Mutta jos kirja tulee sinua vastaan esim. kirjastossa, niin voithan selailla vähän ja katsoa, tykkäätkö - kun niin moni on tosiaan jo tykännyt!

    Margit, minua kyllä harmittaa, jos sinun (tai jonkun muun) kommentti häviää! Mutta Bloggerin tiet ovat tosiaan mystiset... Kiitos kun jaksoit tulla kirjoittamaan kommentin vielä uudelleen :).

    VastaaPoista
  30. Minä tykkäsin tästä kirjasta aivan valtavasti, ja myös Dexterissä oli oma viehätyksensä idioottimaisuudesta huolimatta. Mutta kiva lukea myös negatiivisia arvioita tästä, outoahan se olisi jos kaikki vain ylistäisivät kirjaa. Itse tykkäsin valtavasti Nichollsin dialogista, se on tosi sujuvaa ja nokkelaa, ja jotenkin niin ihanan brittiläistä. :) Luin kirjan englanniksi, joten voihan olla että käännöksessä tuo dialogin nerokkuus on haihtunut ainakin osittain.

    VastaaPoista
  31. Maria, olet kokemut tämän kirjan niin samalla tavalla kuin minä, että olen sanaton!

    Olen tyytyväinen, että lopetin kesken :-)! Kiitos tästä tekstistäsi! <3

    VastaaPoista