Sivut

maanantai 19. joulukuuta 2011

Jani Kaaro ja Väinö Heinonen: Evoluutio

Jani Kaaro (teksti) ja Väinö Heinonen: Evoluutio
Avain 2011. 64 sivua.

Jani Kaaron ja Väinö Heinosen Evoluutio on kotimainen lasten tietokirja ihmisten ja eläinlajien synnystä ja kehityksestä. Runsaasti kuvitetusta kirjasta tulee positiivisella tavalla mieleen Olipa kerran elämä- ja Olipa kerran ihminen -animaatiosarjat, joissa myös tarjotaan paljon tietoa tarinamaisessa muodossa, huumorilla höystettynä.

Väinö Heinosen kuvitus on rosoista, hieman sarjakuvamaista ja humoristista. Tiedetoimittaja ja tietokirjailija Jani Kaaron informatiivinen, mutta myöskin hieman pilke silmäkulmassa tehty teksti ja Heinosen kuvitus tukevat toisiaan.

Kirja esittelee ensin muutamia maailman synnystä kertovia myyttejä eri kulttuureista, muun muassa kotoisan kalevalaisen sotkamyytin. Kirjan ensimmäisessä osassa tutustutaan myös evoluutioon käsitteenä sekä muutamiin sen tiimoilta nousseisiin kiistakysymyksiin. Toisessa osassa kerrotaan geeneistä, kolmannessa syvennytään elämän syntyyn (ja tutustutaan myös dinosauruksiin!) ja neljännessä pohditaan ihmislajin kehitystä.

Pakko tunnustaa, että Evoluutiossa on runsaasti uutta tietoa myös kaltaiselleni humanistiäidille. Kirjassa mainitaan muun muassa monia tiedemiehiä, joista en muista aiemmin kuulleeni, ja vaikka evoluutioteorian perusidea on hallinnassa, syventää kirja tietouttani siitäkin. Sanoisin, että kuka tahansa alakoululainen, joka omaksuu kirjan sisällön (ja ymmärtää eron myyttien, tiedehistoriallisten anekdoottien jan tieteellisen tiedon välillä), tulee loistamaan luonnontiedon tunneilla!

Kirjan (sekä kuvien että tekstin) huumori avautuu ehkä parhaiten isoimmille koululaisille tai aikuisille, esimerkkinä tarina Paracelsuksesta, joka yritti "valmistaa" ihmisen hauduttamalla luita, ihoa ja eläinten karvoja hevosenlannassa. Tarinan mukaan lannasta kömpikin lopulta pienikokoinen ihminen. "Valitettavasti tämä pikku ukko puraisi Paracelsusta koipeen ja luikki pakoon, joten asiasta ei jäänyt todisteita."

Suosittelen kirjaa esikoululaisille ja sitä vanhemmille, parhaiten Evoluutio sopii ehkä noin 9-13 -vuotiaille. Omat 4- ja 6-vuotiaani kyllä kiinnostuivat kirjasta ja halusivat kuunnella sitä hetken, mutta kirjan tietopuolinen aines ei heille varmaankaan vielä aukene. Palailemme lasten kanssa kirjaan sitten myöhemmin. Suunnilleen samanikäiset lapset Lumiomena- ja Järjellä ja tunteella -blogeissa ovat kuitenkin pitäneet tästä paljon, ja kurkkaa myös tulevan biologianopettajan arvio Evoluutiosta Kujerruksia-blogista!

7 kommenttia:

  1. Minua surettaa jo nyt että pitää arpoa tämä huomenna pois töiden kautta! Mielestäni todella kattava tietopaketti, kiva että teilläkin pidettiin! (ja aijai, laitat lapsesi lukemaan tätä sitten isompina ja aiheuttamaan opettajalle harmiata hiuksia vaikeilla kysymyksillä sitten biologian tunneilla! ;)

    VastaaPoista
  2. Ihana, että teillä pienetkin pitivät tästä teoksesta. Mie luin tätä ihan hurmaantuneena, koska luulin, että Evoluutio on tuttu juttu itselleni, mutta selkeä informatio puri minuun. Ostin omille serkuilleni lahjaksi ja toivon, että puree vähän vanhempiin lapsiin myös.

    VastaaPoista
  3. Voi harmi, Linnea! Jos osallistuisit itse arvontaan ja kokeilisit onneasi ;). Täytyypä tosiaan laittaa lapset lukemaan tätä otollisessa iässä :).

    Hanna, minulla tosiaan ihan sama juttu, eli opin paljon uutta :). Minusta tämä sopii parhaiten juuri vähän isommille lapsille, joten hyvä lahjavalinta!

    VastaaPoista
  4. Tämä humanistiäiti täällä nyökyttelee sinun kirjoituksellesi. Opin tästä kirjasta paljon uutta. :) Meillä eskarilainen innostui kirjasta, mutta nelivuotiaalle teos ei vielä ihan auennut. Olen samaa mieltä, että paras tai toimivin tämä on alakouluikäisille. Ja kaiken kaikkiaan ehdoton valio lasten tietokirjojen joukossa.

    VastaaPoista
  5. Katja, olen tainnut oppia tuon ihanan humanistiäti-sanan sinulta ja omaksunut sen osaksi identiteettiäni :). Me humanistit ollaan nyt porukalla sivistetty itseämme luonnontieteellisesti ;).

    VastaaPoista
  6. Tämä tuijotti minua pitkään kirjaston uutuushyllyssä viime käynnillä. Kättelin sitä, mutta tuttavuutemme jäi toistaiseksi pikaiseen tapaamiseen. Ounastelin todennäköisesti oikein, kun luin Katjan kommentin: meidän pienet lapset eivät ehkä ihan vielä tätä seuraa jaksaisi, mutta onneksi hyvänpäiväntuttuakin voi jututtaa lisää myöhemmin!

    VastaaPoista
  7. Paula, en muista minkä ikäisiä lapsesi ovat, mutta taisivat olla alle kouluikäisiä? Eli ei tosiaan kannata kiirehtiä
    Evoluutiota (!), onneksi lastenkirjat säilyvät yleensä kirjastonhyllyssä vähän pidempään kuin nopeaan kiertoon joutuneet aikuistenkirjat.

    VastaaPoista