Sivut
▼
sunnuntai 27. marraskuuta 2011
Marjatta Kurenniemi: Pikku pikku joulu (satuhaaste)
Marjatta Kurenniemi: Onnelin ja Annelin talvi
Wsoy 1968/Yhteislaitos Onnelin ja Annelin kootut kertomukset 2007.
Adventinajan kunniaksi päätin vastata Lumiomena-blogin ihanaan Satupäivän haasteeseen iki-ihanan Marjatta Kurenniemen sadulla "Pikku pikku joulu", joka on oikeastaan yksi luku kirjasta Onnelin ja Annelin talvi, joka on ilmestynyt alunperin vuonna 1968. Teos löytyy omasta hyllystäni neljän kirjan kokoelmasta Onnelin ja Annelin kootut kertomukset. Luku toimii hyvin myös itsenäisenä satuna, ja kokonaisia Onneli ja Anneli -kirjoja voi parhaiten luonnehtia saturomaaneiksi.
Kahden ystävyksen, Onnelin ja Annelin tarina alkaa kirjassa Onnelin ja Annelin talo, jossa he ostavat kahdelle pienelle tytölle suunnitellun ja sisustetun suloisen talon salaperäiseltä rouva Ruusupuulta. Kirjassa Onnelin ja Annelin talvi Ruusukuja kahden pihaan ajaa pikkuriikkinen auto, josta astuu ulos pikkiriikkinen, koditon Vaaksanheimon perhe. Tytöt ottavat perheen hoiviinsa ja majoittavat heidät nukkekotiinsa. Pienen kokonsa takia Vaaksanheimot viettävät erityisen mielellään pikkujoulua, joten he kutsuvat Onnelin ja Annelin sekä naapurit Tingelstiina ja Tangelstiina Vappusen ja poliisi ja rouva Ulpukan luokseen adventtiaattona syömään jouluruokia ja odottamaan joulupukkia, anteeksi joulupikkua.
Vieraiden suuri koko uhkaa aiheuttaa ongelmia, sillä hehän eivät mahdu nukkekotiin sisään ja rouva Vaaksanheimo on hieman huolissaan tarjoilujen riittämisestä. Sadussa löytyy kuitenkin ratkaisu: Tangelstiinan yllätyskana on muninut munan, jonka sisältä löytyy jokaiselle vieraalle yksi punainen ja yksi vihreä karamelli. Syötyään punaisen karamellin Onneli ja Anneli ystävineen muuttuvat Vaaksanheimojen mittaisiksi ja pääsevät sisään nukkekotiin, jossa kaikkialla riippui köynnöksiä, himmeleitä ja muita koristeita. Joka huoneessa paloivat kynttilät ja kaikki oli puhdasta ja somaa.
Anneli jaksaa syödä jouluapuurosta kokonaisen riisiryynin ja vähän muitakin herkkuja, ja pian paikalle saapuukin Joulupikku, poron vetämässä pikkuruisessa reessään. Piirileikin jälkeen joulupikku viskaa kontin selästään ja alkaa villi ja riemukas joululahjojen metsästys:
Sieppasin punaisen pallon kun se sujahti ohitseni, ja Onneli juoksi ylös portaita ajaen takaa kirjavaa kuvakirjaa, joka lenteli hänen edellään kuin perhonen. Leikkilentokoneet pyrähtelivät huoneesta toiseen ja nuket kapusivat pitkin portaita ja laskivat liukua käsipuulla. Karamellipussi oli auennut ja sen sisältö survoi kuin hyttysparvi ylös ja alas. Sieppasimme omenoita ja piparkakkuja ohimennessämme ja Lilli oli saanut kiinni teddykarhun ja ratsasti sen selässä käsissään tikkukaramelleja ja marsipaaniporsaita. Kaikkialla oli iloa, valoa ja hälinää, adventtikynttilät kalenteritalon ikkunoilla paloivat. Pitkä Tingelstiina harppoi ajaen takaa punaista kastelukannua ja Tangelstiina kompastui lyllertäessään ottamaan kiinni keltaisilla höyhenillä koristeltua hattua, joka leijaili katon rajassa. Häne käsilaukkunsa lensi auki ja kaikki sen sisältö pursui ulos - joulutähtiä ja tiukuja ja raketteja ja pienet vihreät karamellit, jotka olivat olleet yllätysmunassa.
Kun Onneli ja Anneli heräävät seuraavana aamuna sängystä, he luulevat nähneensä unta. Tyynyn vierestä löytyvät joululahjat ja Annelin kädessä oleva helähtävä hopeatiuku kuitenkin kertovat, että pikkujoulut eivät olleet unta...
Satumaista adventinaikaa kaikille!
Rakastin Onnelia ja Annelia lapsena ja nyt ilokseni tyttäreni on yhtä ihastunut. <3 Lapsena muuten toivoin, että saisin omaan nukkekotiini asumaan peukaloisperheen. Tiesin, totta kai, peukaloisten olevan vain satuhahmoja, mutta aina sai haaveilla. ;)
VastaaPoistaTämä luku Onnelin ja Annelin talvesta on kyllä sellainen, että sen voisi julkaista vaikka ihan erillisenä satuna. Hieman samaan tapaanhan esimerkiksi Lindgrenin Marikin joulunvietosta on julkaistu kuvakirja.
Kiva, että osallistuit haasteeseen. Teilläkin luetaan paljon satuja, joten satuhaastehan tavallaan jatkuu aina kun esittelee jonkun sadun. :)
Katja, ihana tuo lapsuudenhaaveesi! Minulle tuli tuo sama kuvakirjaidea mieleen, kun selailin tätä haastetta varten Lindgrenin Satuja-kokoelmaa ja totesin, että tämä on julkaistu kuvakirjana ja tämä ja tämä... Meillä on vain yksi, kahden Marikki-tarinan kuvakirja, joista toinen tarina on jouluinen; aloin kaipaamaan kirjaa Marikki, katso lunta sataa, sillä meillä alkoi juuri pyryttää ensilumi!
VastaaPoistaTämä on tosiaan ihana ja satumaisuudestaan huolimatta ihan lapsiperheen arjessa kiinni oleva haaste <3
Voi ihanuus, Onneli ja Anneli kuuluu myös minun lapsuuteni Erittäin Suuriin Lukukokemuksiin. Muistan hyvin tämän joululuvun myös, ja sehän on kaikessa fantastisuudessaan tosi hurmaava. Tuollainen lopetus toimii aina, kun uneksi tai kuvitelluksi luultu vihjataankin todella tapahtuneeksi. :)
VastaaPoistaJokohan meidänkin Stella pian olisi Onneli ja Anneli -iässä...
Karoliina, ihana että sinullakin on nostalgisia Onneli&Anneli -muistoja. Kokeilkaa Stellan kanssa, onhan näissä aika pitkät luvut ja suhteellisen vähän kuvia, mutta ah niin ihania, tyttömäisiä juttuja!
VastaaPoistaOnneli ja Anneli ovat meidän kaikkien rakkaimmat tarinat(myös miehen:)).Ihana postaus suloisesta pikku joulusta♥
VastaaPoistaMaria, ihanaa, koko perheen yhteinen suosikki <3
VastaaPoistaTämä oli hyvä muistutus, kun en ole vielä ollenkaan tutustunut Onneliin & Anneliin! Haluaisin tuon Onnelin & Annelin talon ja voisin nyt sillä silmällä katsella kirppiksiltä :)
VastaaPoistaSara, tuo aukko sivistyksessä sinun on paikattava pikimmiten! ;) Onnelit ja Annelit ovat minusta tavallaan pienten lasten tyttökirjoja suloisuudessaan ja päähenkilöiden reippaudessa.
VastaaPoistaKiva kun nostit tämän esiin! Vaikka olen lukenut saman kokoelman kuin teilläkin on kirjahyllyssä parikin kertaa viimeisen puolentoista vuoden aikana (ääneen, nyt 5v. tytölleni, joka tykkää tosi paljon), niin en yhtään muistanut että siellä on mukana jouluinen tarina. Tämä sopii hienosti muiden joulutarinoiden joukkoon!
VastaaPoistaPs. se teidän talonne on varmasti hurmaava. Meidän talomme oli kymmenen vuotta nuorempi. Minä en ollut kovin hyvä keskeneräisyyden ja pitkän työlistan kanssa... :)
Viivi, kiva kuulla että teillä on luettu Onnelia ja Annelia ahkerasti! Meillä lapset ovat kuunnelleet vain kaksi ensimmäistä kirjaa (niistä talonostamis- ja tämän joululuvun useita kertoja), orpolapset ja nukutuskello ovat vielä lukematta ääneen.
VastaaPoistaJa kiitos! Hauska, että teillä on ollut melkein samanikäinen talo :).
Minä saanut äidiltä vuonna 1977 tuon kirjan syntymäpäivälahjaksi, täytin silloin 8.vuotta. Kirja on tallessa :-)
VastaaPoistaT: Mari 45.v