Jacqueline Kelly: Luonnonlapsi Calpurnia Tate
Alkuteos The Evolution of Calpurnia Tate
Suom. Terhi Kinnarinen.
Karisto 2011. 369 sivua.
Kannen kuvitus Beth White.
Mitä väliä yhdellä kirjalla loppujen lopuksi oli? Ei oikeastaan mitään. Jonakin päivänä minulla olisi kaikki maailman kirjat, hylly toisensa jälkeen kirjoja. Asuisin kirjoista rakennetussa tornissa. Lukisin päivät pääksytysten ja söisin persikoita. Ja jos yksikään nuori ritari kiiltävässä haarniskassaan rohkenisi lähestyä minua valkoisella ratsullaan ja pyytää minua laskemaan palmikkoni, nakkelisin häntä persikankivillä, kunnes hän lähtisi kotiinsa.
Näin puhkuu 11-vuotias teksasilaistyttö Calpurnia Tate vilvoitellessaan joessa sen jälkeen, kun kirjastonhoitaja on kieltäytynyt tilaamasta Darwinin Lajien syntyä Calpurnian luettavaksi. Ongelman ratkaisu löytyy yllättävältä taholta, sillä Calpurnian omalaatuinen, vajaan rakennettuun "laboratiorioonsa" hieman erakoitunut isoisä kaivaa teoksen hyllystään ja alkaa ohjata nuorta tutkijanalkua Darwinin teorioiden ja luonnon ymmärtämisessä.
Jacqueline Kelly kuvaa modernissa, mutta 1800- ja 1900- lukujen taitteeseen sijoittuvassa tyttöromaanissaan Luonnonlapsi Calpurnia Tate nauttittavan tarkasti syvän etelän pikkukylän elämää, ajan tapoja, pukeutumista ja Calpurnian luontohavaintoja. Kellyn kieli on kaunista ja kerronta lempeän humoristista. Vaikka Calpurnia tunteekin olonsa yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi seitsenlapsisen sisarusparven ainoana tyttärenä - ja vieläpä tyttärenä, joka on kiinnostuneempi evoluutioteoriasta ja heinäsirkoista kuin kotiaskareista - hänellä on lämminhenkinen perhe, joka loppujen lopuksi on ylpeä Calpurnian saavutuksista. Kirjan kuvaaman puolen vuoden ajanjakson, helteisestä kesästä 1899 lumiseen uuden vuoden päivään 1900, aikana Calpurnia oppii katsomaan paitsi luontoa ja muita ihmisiä, myös itseään uudella tavalla.
Calpurnia Tatea on verrattu esimerkiksi L. M. Montgomeryn reippaisiin sankarittariin, kuten Vihervaaran Annaan. Minulle tuli Calpurniasta mieleen Laura Ingalls Wilderin Pieni talo preerialla -kirjojen nuori Laura Ingalls, joka myös mietti tyttöjen elämän rajoituksia, haluaa saada koulutusta, itsenäistyä ja kulkea omaa tietään. Näen Calpurniassa piirteitä myös Louisa M. Alcottin Pikku naisten Jo'sta, vaikka toisin kuin Jo, "Callie Vee" uskaltaa leikata pitkästä letistään vain tuuman kerrallaan!
Minua häiritsi hieman kirjan anakronistisuus: Calpurnia Tate on kuin 2000-luvun tyttö siirrettynä sadan vuoden takaiseen maailmaan, niin rohkeita, itsenäisiä ja avaria hänen ajatuksensa ovat. Nuorta lukijaa tämä asia ei varmaankaa häiritse. Luonnonlapsi Calpurnia Tate ei yritäkään olla realistinen nuortenkirja, vaikka siinä tarjotaankin paljon oikeaa tietoa luonnontieteistä - ihanan romanttisessa paketissa. Otollisin kohderyhmä kirjalle lienevät noin 9-14 -vuotiaat tytöt, mutta näin aikuisenakin viihdyin kirjan parissa - lapsena olisin todennäköisesti rakastanut sitä!
Pesä oli täynnä pieniä yksityiskohtia, se oli kuin lapsuuden tarinoistani tuttujen keijujen rakentama. Olin sanoa sen ääneen, mutta sain hillittyä itseni. Tieteellisen yhteisön jäsenet eivät möläytelleet moisia asioita.
Luonnonlapsi Calpurnia Tate on arvioitu myös Lumiomena-, Kujerruksia-, Kirjakirppu-, Vauhkon kirjat ja kirjaimet- sekä Vinttikamarissa-blogeissa.
Tämä kuulostaa kiinnostavalta ja kansikuva on niin ihana!
VastaaPoistaLukutoukka, kansi on tosiaan ihana!
VastaaPoistaMinä pidin tästä suunnattomasti ja tämä olikin mainiota rentoutuslukemista kesän kenttäkurssilla.
VastaaPoistaTokihan Calpurnia oli aika moderni, hyvin perustelet, mutta minä(kään) en jaksanut siitä juuri välittää. Joskus on ihana vähän hupsutella. ;)
Kiva arvio, mukavaa että luit tämän!
Tämä oli kyllä ihan sinun kirjasi, Linnea, kun puhuttiin Linnestä ym. ;). Tyyliltään tämä vertautuu mielestäni aikuisten historiallisiin lukuromaaneihin, sellaista samaan aikaan ajatuksia herättävää ja viihdyttää lukemista.
VastaaPoistaMinullahan tämä jäi valitettavasti kesken, mutta se johtuu enemmän minusta kuin kirjasta. En enää oikein jaksa lukea hyviäkään nuortenkirjoja. :/
VastaaPoistaTässä oli minusta tosi paljon hyvää, ja haluan ehdottomasti säästää kirjan tytärtäni varten.
Calpurina Tate on tosiaan ihana kirja. Minä ihastuin ja viihdyin, en aivan rakastunut, mutta olen iloinen siitä, että kirja on niin hyvä.
VastaaPoistaMinun mielestäni se modernius oli yksi kirjan parhaita puolia. Koska kirja on kirjoitettu 2000-luvulla, saa se mielestäni jotenkin näkyäkin. Sen pitää näkyä. :) Muutenhan kirja olisi ollut vain laadukas kopio tyttökirjaklassikoista, nyt siitä tuli hieno kunnianosoitus niille, mutta nykyaikaisin painotuksin.
Karoliina, oli kuitenkin ihana, että kirjoitit tästä kirjasta, vaikka et jaksanutkaan lukea loppuun - sen ansiosta muistin taas tämän pitkään TBR-listallani olleen teoksen :). Toivottavasti tyttäresi innostuu tästä aikanaan!
VastaaPoistaKatja, olet ihan oikeassa! Mutta aikuisten historiallisissa romaaneissa tykkään, että esim. 1800-luvun ihmiset ajattelevat ja tuntevat "aikakautensa mukaisesti", eivätkä liian modernisti. Ja ns. realistinen, menneeseen aikaan sijoittuva nuortenromaani on sitten ihan oma lajinsa.
Kiva että löysitte tämän juttuni, vaikka ajastin tämän tänään iltapäivällä julkaistuksi 2.30 ap. eikä 2.30 ip. niin kuin oli tarkoitus, tipahti aika alas listoilla :).
Alun lainaus oli loistava :) Muutenkin kirja vaikuttaa kivalta. Mikähän siinä on kun nuorten kirjat alkavat kiinnostaa uudelleen...
VastaaPoistaHyvin löytyi postaus, ajastuksesta huolimatta ;D Minulla Blogger jostain syystä ehdottaa joka postaukselle ihan omia aikojaan, mistä lie ne nappaa. Pitää aina muistaa päivittää todelliseksi.
Olen ajatellut ostaa Calpurnia Taten joululahjaksi yhdelle sukulaistytölle ja arviosi vahvistaa ajatustani.
VastaaPoistaVillasukka, tästä on tosiaan tykännyt niin moni aikuinen, että sinäkin voit huoletta tarttua tähän.
VastaaPoistaAiemmin bloggeri julkaisi päivitykseni sillä kellonlyämällä, kun painoin julkaise-nappia, nykyään automaattisesti julkaistessa ajankohdaksi tulee se hetki, jolloin olen aloittanut tekstin kirjoittamisen - eli teksti kirjautuu esim. edelliselle päivälle. Siksi olen nyt harrastanut "ajastamista".
Hienoa Margit! Minustakin olisi ihana lukea jotain tällaista hyvänmielenkirjaa jouluna!
En tiedä, miksi en ole tästä tyttöromaanista kiinnostunut, kun olen siitä blogeista lukenut. Sinun näkökulmasi liian moderni oikeastaan vahvisti asiaa. No, eihän sitä tiedä, jos kirja tuleekin jostain vastaan ja sitten muutan mieleni...
VastaaPoistaSara, ehkä tämä ei tosiaan ole ihan sinun kirjasi, koska pidät enemmän autenttisista kirjoista, jotka ovat aidosti vanhanaikaisia tai sitten sijoittuvatkin tähän päivään ja ovat kokonaan moderneja. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan, jos tulee vastaan!
VastaaPoista