Sivut

maanantai 1. elokuuta 2011

Kirjailijapariskuntia

Kirjailijapariskunta Auster & Hustvedtin kuva täältä.
K-blogissa arvioitiin äskettäin Siri Hustvedtin uusin romaani Kesä ilman miehiä. Keskustelu rönsyili hauskasti Hustvedtin kirjailijanlaadun arvioimisesta hänen miehensä Paul Austerin tuotannon pohtimiseen. Itse olen viime aikoina kiinnostunut Riitta Jalosen romaaneista ja ajattelin piakkoin aloittaa
tutustumisen myös Olli Jalosen tuotantoon, joten kirjailijapariskunnat ovat pyörineet mielessäni.

Siri Hustvedt ja Paul Auster ovat luonnollisesti kaksi eri kirjailijaa, mutta en voi olla etsimättä heidän teoksistaan yhtymäkohtia niin tyylin, aiheiden, teemojen kuin henkilöhahmojenkin osalta. Molemmat kuvaavat teoksissaan identiteetin häilyvyyttä ja sen kytköksiä taiteen, filosofian ja psykoanalyysin ilmiöihin (toisaalta, kukapa postmoderni kirjailija ei?) Molempien romaaneissa tunnelma ja tapahtumat ovat hieman mystisiä, kansankielellä outoja. Sekä Hustvedtin Kaikki mitä rakastin -romaanissa (Otava 2007) että Paul Austerin Oraakkeliyössä (Tammi 2006) pariskunnan elämää terrorisoi jossain määrin persoonallisuushäiriöinen aikuistuva poika miehen edellisestä liitosta. Asetelmasta tekee erityisen kiinnostavan se, että sillä on yhtymäkohtia Austerin ja Hustvedtin elämään. Kiinnostaisi tietää, käyvätkö kirjailijaparit keskenään vuoropuhelua teoksillaan, ja tuleeko romaanien sivuilla ilmi sellaisia tunteita, joita ei ole voinut muuten ilmaista.

Tällaista romaanien välistä, vuoropuhelua käy ainakin suomalainen kirjailijapariskunta Leena
Lander ja Hannu Raittila. Raittilan Marsalkka (Siltala 2010) ja samana vuonna ja samalta kirjailijalta ilmestynyt Landerin Liekin lapset sijottuvat samaan aikakauteen Suomen historiassa, ja Raittilan historiallinen päähenkilö C. G. E. Mannerheim esiintyy sivuhenkilönä Landerin romaanissa.

258148
Apu-lehden haastattelussa Hannu Raittila ja Leena Lander kuvaavat rakkauttaan muun muassa kollegiaaliseksi. Molemmilla on omat taustatyö- ja kirjoitusrutiininsa, mutta toiselta voi myös oppia uusia lähestymistapoja. Koko jutun nettiversio on luettavissa täältä.


Puolison teoksia voi kommentoida myös tutkimuskirjallisuudessa: Olli Jalosen väitöskirjan Hitaasti kudotut nopeat hetket. Kirjoittamisen assosiaatiosta 1900-luvun suomalaisessa proosassa (Otava 2006) on aineistona sata proosateosta, joista yksi on Riitta Jalosen nuortenromaani Enkeliyöt (1990). Olli Jalonen kirjoittaa: "Enkeliyöt-romaani on kirjoitettu intensiiviseksi lyhyeksi teokseksi. Useimmissa sen tihentymiltä tuntuvissa kohdissa on sama perusvire tai perusväritys: kerroksellisuuden yksi tärkeimmistä kerroksista tuntuu olevan sama. Sitä on vaikea nimetä yksilöidysti, se voi olla mukana seuraava trauma tai voimakas peruskokemus, mutta lukija tuntee sen tihentymässä perusvärinä tai voimakkaammin välittyvänä tunteena. Sitä ei ole kirjoitettu auki, vaan lukijalle se välittyy tihentymäkohdista aavistuksenomaisesti ja eri yksityiskohtien ja muunteluiden kautta." En ole lukenut Enkeliöitä, mutta kahdessa lukemassani Jalosen romaanissa olen ollut astivinani henkilöhahmojen taustalla jonkin trauman, joka saa heidät käyttäytymään kuten he käyttäytyvät, ja lukija saa vain aavistuksen tästä kätketystä surusta.

Riitta ja Olli Jalonen ovat kirjoittaneet yhdessä kirjan Matkailijan Irlanti (1980). Toinen suomalainen kirjailijapariskunta, Virpi ja Jaakko Hämeen-Anttila, on julkaissut yhdessä kaksi tietokirjaa, Tarujen kirja: Kansojen kertomuksia läheltä ja kaukaa sekä Rakkauden atlas. Hämeen-Anttilat ovat ennen kaikkea aasialaisten ja Lähi-idän kielten ja kulttuurien tutkijoita, jotka julkaisevat käännöksiä ja populaareja tietoteoksia alaltaan, mutta Virpi Hämeen-Anttila on myös kaunokirjailija, joka on kirjoittanut paitsi romaaneja myös kolme nuortenkirjaa tyttärensä Maria Hämeen-Anttilan kanssa.

Onkohan kirjailijapariskuntien välillä kilpailua ja kateutta? Toinenhan on usein väistämättä ainakin hieman kuuluisampi, arvostetumpi tai menestyneempi kaupallisesti. Entäs kun itsellä on teosten välinen kirjoittamisjumi ja puoliso julkaisee tasaisen varmasti? Miksi melkein aina mieskirjailijan ura on alkanut vaimoa aiemmin? Miksi kirjailija-avioliitot päättyvät niin usein eroon?

Nykyiset kirjailija-avioparit taitavat olla lähtökohtaisesti aika tasa-arvoisia, mutta aiemmin naisen vastuu kodista ja perheestä on hidastanut kirjallisia pyrkimyksiä varsin tehokkaasti. Olosuhteisiin nähden on aikamoinen saavutus, että Vänrikki Stoolin tarinoiden lisäksi saamme lukea myös Fredrika Runebergin Piirroksia ja unelmia tai varhaista suomalaista historiallista romaania Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä. Fredrika-rouvan elämästä kansalliseksi symboliksi kohotetun J.L. Runebergin rinnalla voi lukea Merete Mazzarellan upeasta elämäkerrasta Fredrika Charlotta os. Tengström (Tammi 2007). Joskus puoliso on ollut niin ilmiömäisen lahjakas kirjailija (ja voimakas persoona), että hänen läheisyydessään on mahdoton itse kirjoittaa mitään, kuten kävi Tuula-Liina Varikselle hänen ollessaan naimisissa runoilijalegenda Pentti Saarikosken kanssa. Samansuuntainen vaikutus oli myös Lauri Viidalla vaimoonsa Aila Meriluotoon, vaikka Meriluoto oli julkaissut kiitetyn esikoiskokoelmansa Lasimaalaus jo 1946, kaksi vuotta ennen avioitumistaan. Meriluodon runotuotannossa oli katkos koko avioliiton ajan. Toki taustalla vaikuttivat monet muutkin olosuhteet kuin puolison lahjakkuus, kuten voi lukea vaikka Panu Rajalan elämäkerrasta Lasimaalauksen läpi (Wsoy 2010).

Entä Märta ja Henrik TikkanenMarja-Liisa Vartio ja Paavo HaavikkoAnna-Leena Härkönen ja Riku Korhonen? Simone de Beauvoir ja Paul Sartre? Ja ne monet muut, joita en juuri nyt muista, mutta kertokaa te - keitä kirjailijapariskuntia teidän kirjahyllyistänne tai muistinne arkistoista löytyy?

40 kommenttia:

  1. Siis pariskunta Hustvedt-Auster kiinnostaa minua mielettömästi!

    Mieheni on nyt kesken lomansa esittelemässä tehdasta ulkomaiselle liikemiehelle, jolla on täällä perhe mukanaan ja tapaammekin illalla, mutta annoin R:lle erään lehden mukaan, ja pyysin ottamaan kopioita siitä, mitä Siri kertoo sairaudestaan ja kirjansa Vapiseva nainen taustoista. Olen luvannut lähettää muutamalle kirjabloggaajalle.

    Siis maailman 20 parhaan kirjan joukkoon kuuluvat Sirin Kaikki mitä rakastin sekä Paulin Näkymätön!

    VastaaPoista
  2. Hauska aihe, mutta aika kattavasti esittelit ne, jotka itsekin muistan. Ainoa joka tässä yhteydessä tulee mieleen ei-mainituista on Elsa Enäjärvi ja Martti Haavio, vaikka Enäjärvi ei kirjoittanut kaunokirjallisuutta, niin hän oli muuten tuottelias tekstintekijä. Mielenkiintoista on myös se, miten Enäjärvi luovutti itse keräämänsä aineiston miehensä väitöskirjamateriaaliksi, koska katsoi, että se oli koko perheen etu, sillä väitöskirja mahdollisti Haaviolle uran akateemisessa maailmassa. Myöhemmin myös Enäjärvi itse väitteli.

    VastaaPoista
  3. Upea kirjoitus mielenkiintoisesta aiheesta! <3 Luin tätä, nyökyttelin päätäni ja huokailin ihastuksesta. :)

    Jalosen pariskuntaanhan minäkin olen juuri tänä vuonna tutustunut ja ihastunut (edelleen suosittelen sinulle sitä Poikakirjaa! :), ja nyt kiinnostaisi lukea Riku Korhosta ja Tikkasia.

    Niin ja Siri Hustvedt ja Paul Auster tietenkin, kumpaakaan en ole vielä lukenut mutta erityisesti rouvan tuotanto kiinnostaisi kovasti. :)

    VastaaPoista
  4. Kirjailijapareissa, samoin kuin taiteilija- ja muusikkopariskunnissa, on aina jotain kiehtovaa. Jäin ihan miettimään sitä, että onko sellaisia pariskunta olemassakaan, jossa naisen ura olisi mennyt miehen edelle? Onko edes nyt, kun maailma ei ole - ainakaan se ei enää saisi olla - ihan niin patriarkaalinen?

    VastaaPoista
  5. Leena, arvelinkin tuon Auster&Hudtvedt -kuvan houkuttelevan sinut tänne, ja sinullakin on tänään Auster-postaus <3. Minuakin he kiinnostavat, paitsi kirjailijoina myös pariskuntana. Minuakin kiinnostaisi tuo mainitsemSi lehtijuttu...

    Jaana, pariskunta Enäjärvi-Haavio pyöri minulla mielessä, olen lukenut elämäkerran Elsa E-Haaviosta ja teoksessa Isän huone kerrottiin perheestä myös. Tuota mitä sanoit väitöskirjamateriaalista en tiennyt/muistanut, kuulostaa aika hullulta nykypäivänä mutta kaipa tuo auttoi perheen elatuksessa...

    Kiitos Sara <3 ja luen kyllä Poikakirjan vielä tänä vuonna, ehdottomasti!

    Katja, ei varmaan aikoinaan ole ollut mutta nykyään varmaan joitakin sellaisia pariskuntia on, jossa vaimon ura on mennyt edelle. Tulee mieleen kirjailija Armas Alvari, joka on naimisissa muusikon kanssa ja oli pitkään koti-isänä vaimon ollessa intensiivisesti harjoituksissa ja keikkamatkoilla.

    VastaaPoista
  6. Tosi kiinnostava aihe! Mistä te näitä keksitte? ;-D


    Parhaimmillaan kirjailijapariskunta kai tukee toinen toistaan, ymmärtää, missä toinen rämpii, jos rämpii. Samanlaista kiehtovuutta minusta on myös esim. tieteentekijäpariskunnissa. Uskon, että lahjakkuudet vetävät joskus toisiaan puoleensa (ei kuitenkaan kääntäen, etteikö joku lahjakas kirjailija voisi olla kirjallisesti vähemmän lahjakkaan kanssa naimisissa... ;-)). Kumpi pärjää paremmin parrasvaloissa, onkin sitten kiehtova kysymys. Monestihan perheen perustaminen saattaa "pysäyttää" loistavasti alkaneen nuoren naislahjakkuuden uran nykyäänkin, kun mies jatkaa satsaamista uraansa. Näin ei tietenkään aina. Joskus perheestä voi olla hyötyäkin.

    (Hmmm.. tuli nyt yhtäkkiä nykyrokkarit mieleen. Maija Vilkkumaa on jäänyt tauolle, kun sai lapsen. Samoin kai PMMP, vaikka välillä keikkailikin? Korjatkaa, jos muistan väärin!)

    VastaaPoista
  7. Voi itku, tulee mieleen vain yksi (tässä seurassa) nolohko pariskunta: Faye ja Jonathan Kellerman. Kellermanit kirjoittavat molemmat dekkareita, ainakin yhden myös kollaboraationa. Ja taitaa olla niin että heidän lapsensakin ovat kirjailijoita, yksi ainakin on.

    Itse kuvittelisin, että nykymaailmassa kirjailijapariskunnalle on lähinnä tukea toisistaan, ainakin ellei toinen menesty aivan älyttömän paljon toista paremmin. Silloin voisi kateus syödä suhdetta...

    VastaaPoista
  8. Kiinnostava postaus aiheesta, johon olit todella kattavasti perehtynyt! Olin itse kesällä Retretissä, jossa on ihana näyttely menossa taiteilijapareista ja heidän töistään. Minua kiinnostaisi kovasti lukea tällä hetkellä Juhani Ahosta ja Jenny Soldanista kertovaa elämäkertakirjallisuutta. Tiedätkö muuten, onko Sartresta ja de Beauvoirista kirjoitettu jotain elämäkertaa? Siinä oli todella kiehtova pariskunta ja heillä oli erikoislaatuinen suhde.

    VastaaPoista
  9. Paula, tuo mitä sanot toinen toisensa tukemisesta pitää varmasti paikkansa, ja vaistoan sitä monissa suomalaissa kirjailijapareissa, joita olen tässä esitellyt. Ja kaikki muut lahjakkaat pariskunnat, varmasti se vetoaa että toinen ymmärtää jotain omista intohimoista tutkimuskohteista jne.

    Lionel Shriverin Kaksoisvirheessa kuvataan hyytävästi avioparin keskinäistä kateutta kun toinen menestyy paremmin, tenniksessä.

    Booksy, emme aseta tässä genrerajoja ;). Luen hirveän suppeasti dekkareita (tyyliin Christie, Lehtolainen, P.D. James) enkä tunne mainitsemiasi, mutta yhtä kurssia varten luin vuosia sitten Sjöwahl&Wahloo tjsp. -pariskunnan yhdessä kirjoittaman dekkarin.

    Sara, Juhani ja Venny on kiehtova kirjailija/taiteilijapari! En tiedä onko Sartresta ja de Beauvoirista yhteiselämäkertaa, mutta varmaan esim. de Beauvoirin kirjoissa/ de Beauvoir-elämäkerroissa.

    VastaaPoista
  10. Booksyn kommentista minullekin tuli yksi pariskunta mieleen: brittiläiset Nicci Gerrard ja Sean French, jotka kirjoittavat (tosi hyviä) jännityskirjoja pseudonyymillä Nicci French.

    VastaaPoista
  11. Komppaan muita: jälleen kerran tosi mielenkiintoinen ja huolella pohjustettu postaus. Kiitos!

    Minäkään en onnistu nyt hatusta vetämään muita kirjailijapariskuntia, joskin tuosta Saran kommentista tuli mieleen, että myös fantasiamaailmassa taita olla joku pariskunta, joka kirjoittaa kirjat yhdessä, mutta ainakin alussa ne julkaistiin vain miehen nimellä? En ole edes lukenut kirjoja, mutta tällainen uutinen on jäänyt mieleen. :)

    Suomalaisista tulee mieleen Tervot ja Lundanit, mutta näissähän vaimo on kirjoittanut "vain" eräänlaista muistelmaa elämästä miehen kanssa, jos oikein muistan. Mielenkiintoinen aihe joka tapauksessa, ja sivusinkin sitä joskus muinoin, kun kirjoitin Meriluoto-Viita- sekä Tikkasten taiteilija-avioliitoista.

    VastaaPoista
  12. Sara, olen joskus lukenut yhden Nicci Frenchin jännärin, mutta se oli niin kammottava (siis taitavasti punottu, mutta tapahtumat ja henkilöt, huh!) että en pysty lukemaan enempää Frenchejä! :D

    Karoliina, hyvä kun muistit Tervot ja Lundanit! Olen lukenut Kati Tervon Kesäpäiväkirjan (Jari Tervolta vaan Poliisin pojan kun se voitti lukion äikänkurssilla äänestyksen, mikä kirja luetaan yhdessä, not my cup of tea...) ja tykkäsin paljon K. Tervon tavasta kuvailla perheen arkea ja siitä miten leppoisasti, rakastavasti ja huumorilla hän suhtautuu miehensä tapaan uppoutua kirjoittamisprosessiin.

    Olen lukenut sekä Lundanien yhteisteoksen Viikkoja, kuukausia että Tiina Lundanin Ensimmäisen kesän. T. Lundan vaikuttaa ihan hyvältä kirjoittajalta tuon romaaninsa
    perusteella.

    VastaaPoista
  13. Kävin lukemassa Jennin arvion Hustvedtista; minähän en saanut luettua sitä loppuun -kirjasta oli varaus ja sen lukeminen tökki niin pahasti, että päätin palauttaa ja jatkaa joskus myöhemmin loppuun. Jennin arvio summasi aika tarkkaan omat ajatukseni.

    Mainitsemiesi kirjailijaparien lisäksi tuli mieleen ainakin Kirsi Kunnas ja Jaakko Syrjä, Eino Leino ja Onerva sekä Heikki Salo (sanoittaja) ja Sirkku Peltola (näytelmäkirjailija). Tavallaan myös Leena ja Väinö Kirstinä, joista ensimmäinen on kirjallisuustieteilijä/tietokirjailija. Kaari Utrio ja Kai Linnilä. Eronneista Hannu Raittila ja Mari Mörö, Hannu Mäkelä ja Maikki Harjanne, Hannu Mäkelä ja Kristiina Louhi, Hannu Mäkelä ja Anna Kortelainen, Laila Hirvisaari ja Heikki Hietamies...

    Tämä on kyllä mielenkiintoinen aihe, jota olen omassakin elämässäni joutunut jonkin verran pohtimaan. Voisin jutella tästä pitkäänkin, mutta uni painaa silmiä... Öitä!

    VastaaPoista
  14. No, Eino Leino ja L. Onerva tietenkin ovat kiinnostavat. Onerva-näyttely Ateneumissa avasi uusia näkökulmia ja mieleenpainuvia ajatuksia suhteesta...

    Meillä on talossa naapuripariskunta Aho ja Pulkkinen, mikä musta on tosi söpöä :D

    VastaaPoista
  15. Hih, Lumikko ehti eka kertomaan Leinosta.

    VastaaPoista
  16. Ai niin, ja Anja Kauranen ja Harri Sirolahan seurustelivat nuorina. Kauranen/Snellman on kirjoittanut Sirolasta romaaninkin, Syysprinssi (en ole lukenut).

    VastaaPoista
  17. Tämä menee nyt vähän juoruilun puolelle, mutta nyt alkoi hirveästi kiinnostaa, että ketkä Aho ja Pulkkinen siellä Mari A:n naapurissa asuu..?

    VastaaPoista
  18. Lumikko, sinä vedit nyt sitten Hannu Mäkelän tähän; arvaa muistinko minäkin kaikki nuo kirjailijavaimot (ei kun Louhea en olisi muistanut)! Minua jäi muuten Anderssonin muistelmien jälkeen vaivaamaan, että kenen (tulevan) kirjailijan ja keramiikkataiteilijan kanssa hän oli nuorena naimisissa, satutko tietämään?

    Kirsi Kunnas pyöri mielessäni, kun juttuaihe muhi päässäni, mutta en muistanut, oliko Syrjäkin kirjailija; joku Eppu Normaali rupesi häiritsemään ajatuksia... ;)

    Mari, oletko lukenut Kortelaisen Onerva-elämäkerran, siinä oli Leino-suhteestakin juttua? Ja Onervan romaani Mirdja kertoo Leinosta myös, muistaakseni nimellä Rolf.

    VastaaPoista
  19. Upea aihe ja hedelmällinen keskustelu! Tätä oli ilo lukea aamukahvin kanssa.

    Ajattelin että enhän minä muista yhtään mitä ei olisi mainittu mutta sitten näin Karollinan kommentin ja - David & Leigh Eddings! Siinä on ainakin yksi fantasiakirjailijapariskunta, vaikken tiedäkään hakiko Karoliina juuri sitä.

    Davidin nimellä on julkaistu ehkä ne "tärkeimmät" eli Belgarionin ja Mallorean taru ja muut. Mutta tsekkasin wikipediasta ja siellähän se luki, "Useimpien hänen kirjojensa kirjoittamiseen on osallistunut myös hänen vaimonsa Leigh Eddings, mutta vain uusimmissa teoksissa hänetkin on merkitty tekijäksi." Jep.

    Ja osallistunpa nyt vielä tällaisella kommentilla.. Minun mieheni on muusikko, tai ei viralliselta ammatiltaan mutta kuitenkin, ja olen äärimmäisen onnellinen, että minulla ei ole bändiä tms. sillä kokisin sen jostain syystä todella hankalaksi. Nyt minä voin kannustaa häntä musiikissa, ja hän minua teatterissa (yhden näyttelijän kanssa seurustelin suht pitkään mutta eipä siitä mitään tullut..). :)

    VastaaPoista
  20. Kiitos Linnea, minun fantasiatietämykseni on niin olematonta että en osannut arvata keitä Karoliina tarkoitti.

    Linnea, siinä on varmasti puolensa, että puolisot eivät ole ihan samalla alalla, vaikka molemmat olisivatkin taiteen/tieteentekijöitä. Onnea teille, kihlaparille, vielä! <3

    VastaaPoista
  21. Kiitos kiinnostavasta kirjoituksesta ja keskustelusta! Luin tämän jo eilen ja ajattelin, että osallistun keskusteluun, kun keksin jonkun taiteilijaparin. No, enhän minä keksi sellaista paria, jota ei olisi jo sitten eilisen tässä keskustelussa mainittu. :)

    Joka tapauksessa, oli kiva lukea näitä pohdintoja ja samalla muistella kirjailijoiden tuotantoa ja sitä, mitä heidän elämästään tietää.

    Tiedoksi niille, joita Juhani Aho kiinnostaa, Panu Rajalalta on tulossa syksyllä Juhani Aho -elämäkerta: http://wsoy.fi/yk/products/show/162011 (ja tiedoksi niille, jotka karttavat Panu Rajalaa, kyllä hänen kirjoittamiaan elämäkertoja voi lukea!)

    Juhanista, Vennystä ja Tillystä taas kertoo ainakin Tuula Levon kirjoittama kaunokirjallinen elämäkerta: http://www.tuulalevo.net/soldan/soldan-iltasanomat02.php

    VastaaPoista
  22. Kiitos Jenni! Nyt taitaakin olla Juhani Ahon juhlavuosi. Rajalasta voi tosiaan olla montaa mieltä, mutta kuten sanoit, kyllä hänen elämäkertojaan voi lukea; hyllystäni löytyvät Unio mystica ja tuo Lasinkirkas ;). Varmasti tartun myös tuohon Aho-elämäkertaan.

    Tuota Neiti Soldania yritin joskus lukea (lukioikäisenä?) mutta se jäi kesken, voisin kokeilla uudestaan sillä aihe on kiinnostava. Levo on muistaakseni kirjoittanut elämäkerrallisen romaanin myös Ahon aikalaiskirjailijasta, Teuvo Pakkalasta.

    VastaaPoista
  23. Yritin oikein leikkiä salapoliisia ja googlettelin tuota Claesin ensimmäistä vaimoa mitä ihmeellisimmillä hauilla, mutta ei sanaakaan löydy hänen vaimoistaan! Muutamia suomenruotsalaisia, suht samanikäisiä keraamikoita löysin, ehkä vaimo olisi voinut olla joku heistä, en tosiaan tiedä.

    VastaaPoista
  24. Lumikko, sinäkin Brutukseni ;). Noin ylipäätään google on kyllä muuttanut tiedonhakua, siinä on hyvät ja huonot puolensa...

    VastaaPoista
  25. Maria, hyvinhän jo minut tunnetkin, sillä kuva sai minut heti liikkeelle. Nyt kun yritän seurata niin monia blogeja, kuva on usein ratkaiseva juttu 'astua sisään'.

    Olen juuri postittamassa sitä Sirin juttua ja minulla on yksi ylimääräinen...nyt en muista Sinisen linnan rouvan nimeä, en löydä meileistä, mutta jos sen vielä saan, lupaan taltioida Filofaxiini eli laita minulle osoitteesi, niin saan kirjeen postiin jo tänään.

    VastaaPoista
  26. Upea aihe ja keskustelu!

    Minulla tuli vielä uudemmista kirjailijapariskunnista mieleen ruotsalaiset Alexander Ahndoril ja Alexandra Coelho Ahndoril, jotka kirjoittavat yhdessä nimimerkillä Lars Kepler. Heidän teoksensa Hypnotisoija oli hyvin raikas dekkari.

    VastaaPoista
  27. Hei Salla Salminen, ja kiitos kommentista :). En ole lukenut Lars Keplerin dekkareita, mutta nimi on tuttu.

    Yhteiskirjoittaminen puolison/siskon/lapsen kanssa tuntuu olevan huomattavasti yleisempää dekkari- tai fantasiagenreissä kuin "kaunokirjallisuudessa", ja lastenkirjoja monet tekevät kertoja/kuvittaja -parina esim. puolison kanssa, kuten Tatun ja Patun tekijät Havukainen ja Toivonen.

    VastaaPoista
  28. Johtunee noiden genrejen juonikeskeisyydestä. On hauska kuvitella, minkälaisia runoja pariskunnat saisivat aikaan!

    VastaaPoista
  29. Salla, hmm, se olisi oikeastaan aika ihanaa, jos runoilijapariskunta tekisi yhdessä kokoelman - yksittäisen runon kohdalla on ehkä parempi, jos sillä on vain yksi kirjoittaja :).

    VastaaPoista
  30. Eikös Virginia Woolfin mieskin ollut kirjailija? Ainakin hän mielestäni vähintäänkin harrasti kirjoittamista. ellei nyt ihan kokonaisia kirjoja kirjoittanut. Ja jos hän oli kirjailija, on tässä pariskunta, jossa nainen on selvästi menestyneempi ja tunnetumpi.

    Mielenkiintoista pohdintaa!

    VastaaPoista
  31. Anki, Wikipedian mukaan Leonard Woolf oli "poliittinen toimittaja, kustantaja ja esseisti", joten laskemme hänet kirjailijaksi, jollei muuten, niin siitä ilosta, että nyt löytyi se pariskunta, josta vaimo on huomattavasti kuuluisampi, lahjakkaampi jne! :).

    VastaaPoista
  32. Ai että Maria, onpa hyvä aihe, johon olet paneutunut jälleen kerran antaumuksella. Kiitos tästä kirjoituksesta!

    Myös keskustelu on kiinnostava ja esille tuli juuri niitä pariskuntia, joita itsekin olisin ehdottanut (esim. Enäjärvi-Haavio ja Haavio, jotka ovat omalta alaltani).

    Varmaan nykyaikana myös kirjailija- ja tieteentekijäpariskunnissa ollaan aika tasa-arvoisia, mutta luulisin, että siinä vaiheessa kun lapset ovat pieniä, naiset edelleen keskittyvät miehiä enemmän perheeseen. Varmaan se on monilla ihan selkeä valinta eikä sitä ajatella uhrautumisena tms.
    Kateutta ja kilpailua varmaankin samalla alalla olevilla pariskunnilla on, mutta toisaalta toista osaa tukea paremmin kuin jos on ihan eri alalla. Tai ainakin ymmärtää ne työn ongelmat ja sudenkuopat.

    VastaaPoista
  33. Anna Elina, kiitos! Mietinkin tuossa Virginia Woolfin yhteydessä, että Woolfeilla ei tainnut olla lapsia? Monet aiempien vuosisatojen naiskirjailijoista olivat naimattomia ja lapsettomia (Austen, Bronten sisarukset joista Charlotte ehti olla hetken naimisissa ennen kuin kuoli lapsivuoteeseen, Alcott...) tai menivät naimisiin suht iäkkäinä eikä katrasta ollut kovin paljon (esim. Montgomery). Ja nykyäänkin on monille äideille luontevaa olla perhevapailla ainakin jonkin aikaa.

    VastaaPoista
  34. Mielenkiintoinen aihe, oli kiva lukea kirjoituksesi. Minun mieleni syövereistä ei tosin yhtäkään kirjailijapariskuntaa löydy, koska en oikeastaan ole ollenkaan kiinnostunut kirjailijoista itsestään. Jostain syystä taiteilijoista vain näyttelijät kiinnostavat omina itseinään. Parhaita kirjoja kirjoittaneista kirjailijoista tai parhaita biisejä esittäneistä bändeistä en tiedä juuri mitään. Mikä lie tässäkin sitten on:)

    VastaaPoista
  35. Sonja, ajattelen sikäli samalla tavalla kuin sinä, että minua ei mitenkään erityisemmin kiinnosta nähdä ja kuulla kirjailijoita livenä esim. kirjamessuilla, ellei sitten ole kyseessä joku erityisen karismaattinen persoonallisuus. Sen sijaan kirjailijoiden elämä kiinnostaa minua, siis esim. (oma)elämäkerrat, kirjeet ja näistä nykykirjailijoistakin jotkut elämäkertatiedot, varsinkin jos teokset vaikuttavat omaelämäkerrallisilta.

    VastaaPoista
  36. Voih, ei kannattaisi matkustella, kun näin hienot keskustelut ovat mennä kokonaan ohi! Leino ja Onerva tuolla jo esiintyvätkin, mutta Leinosta puhuttaessa ei saa unohtaa Aino Kallasta.

    Nykyisistä pareista tulee mieleen Leena Lehtolainen ja Mikko Lensu.

    VastaaPoista
  37. Heh, Kirsi, ehkä matkalla oli kuitenkin sen verran mukavaa, että se korvasi keskustelusta "myöhäsymisen" - kiva kun jaksoit kuitenkin kommentoida! :) Aino Kallaksellakin taisi tosiaan olla jotain sutinaa Leinon kanssa... Mikko Lensusta en ollut kuullutkaan, siinäpä taas kirjailijapariskunta, josta vaimo on miestään huomattavasti kuuluisampi!

    VastaaPoista
  38. Ihana postaus ja kiinnostavia kommentteja. Luin tuon jutun myös lehdestä ja olen nyt yrittänyt keksiä jotain kirjailijapariskuntaa, jota ei olisi mainittu, mutta en vain millään keksi.

    VastaaPoista
  39. Kiitos Hanna! Tässäon tosiaan mainittu jo aika monta kirjailijapariskuntaa; kiinnostaisi tietää lisää ulkomaalaisista kirjailijapareista - varmasti on monia jotka tietää erikseen mutta ei arvaa, että ovat pari :).

    VastaaPoista