Sivut

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Annamari Marttinen: Valkoista pitsiä, mustaa pitsiä


Annamari Marttisen Valkoista pitsiä, mustaa pitsiä (Otava 2002) on täydellinen kirja helteisiin päiviin ja iltoihin. Romaani kertoo intohimosta ja ihmissuhdesotkuista, mutta ei ole hömppäviihdettä vaan osuvasti kirjoitettua ihmis- ja ajankuvaa (lankapuhelimista ja synnytyssairaalan hoitokäytännöistä päätellen eletään 1980- tai 90-lukua). Aihe on pinnalta katsoen kepeä, mutta juoni kulkee tummiin vesiin. Marttisen esikoisromaanissa on jotain samaa kuin Pirjo Hassisen romaaneissa: ihmiset ovat biologisia olentoja, joiden elämää vietit ohjaavat. Valkoista pitsiä, mustaa pitsiä piirtää terävän kontrastin rakkauden ensihuuman ja arjen välille:

Mielessään hän oli tuhannet kerrat nähnyt itsensä ja Antonin heräämässä hänen vuoteessaan, johon he olivat myöhään illalla rakastelun jälkeen yhdessä nukahtaneet. Huomenta rakas, Anton sanoisi ja sipaisisi Marjan hiuksia pois kasvoilta. Sitten hän haluaisi rakastella, jonka jälkeen he kinastelisivat leikkisään sävyyn siitä, kumpi keittää kahvia. -- Hän olisi löytänyt jostain tarjottimen, jolle olisi kattanut kaksi mukia ja paahtoleipää (mistähän hän olisi sellaista löytänyt, Marjalla oli tuskin koskaan paahtoleipää kaapissa) sekä raikasta appelsiinimehua. Pienessä posliinisessa maljakossa olisi punainen lyhytvartinen ruusu. Sitten he söisivät ja joisivat ja syöttäisivät toisiaan.  [-- --]


Anton ei ole koskaan sanonut siihen mitään, hymähtänyt vain. 
- Eikö meillä ole maitoa? Anton on nähnyt itsensä katsomassa aamulla jääkaappiin ja ravistelemassa tyhjää maitopurkkia. Ja miten kauan nainen aikoo vielä olla kylpyhuoneessa. Intohimo, pitsialusvaatteet ja seinää vasten naiminen, suuri rakkaus ja sielujen kohtaaminen ei voi koskaan olla verrannollinen ensimmäiseen yhteiseen roskapussiin. 


Kolmekymppinen Anton tietää enemmän kuin parikymppinen Marja, sillä Anton on jo kokenut rakkauden laimenemisen arjeksi. Muutamaa vuotta sitten Anton ja Inari ovat tiputtaneet monivuotiset seurustelukumppaninsa ja avopuolisonsa "puh pah pelistä pois" rakastuttuaan ensi silmäyksellä ravintolan terassilla helteisenä iltana. Salamana yhteen, pian naimisiin, sitten kaksi lasta. Lapsiperhearjen myötä jokin on muuttunut: Inari ei enää päästä Antonia lähelleen ja Anton katsoo harmissaan vaimonsa muodotonta paitulia ja hurmaantuu opiskelijatyttö Marjasta ilman tunnontuskia.

Marttisen romaanin henkilöiden tragedia on se, että heille rakkaus on valkoista ja mustaa pitsiä, ei arjen pieniä huomaavaisia tekoja ja vastuuta omista valinnoista. Kun lapsivuodeaika imaisee äidin ja vauvan kuplaan, jonne isällä ei ole pääsyä, mies etsii oman taikapiirinsä ja sulkee maailmansa vaimoltaan, kuin kostoksi. Silti...

Nyt kuva Inarista tuulessa ja auringossa kävelemässä, hänen tytöstään, hänen naisestaan, tuona ohikiitävänä hetkenä, oliko se edes totta, viiltää Antonin sydäntä.

Romaanin kerrontaa elävöittävät henkilöiden ajatusten, muistojen ja mielikuvien virrat. Marttinen kuvaa todella osuvasti nuorten naisten vauvakuumetta, lapsivuodeajan veren- ja maidontuoksuista sumua ja inhimillisiä katkeruuden, ihastuksen ja pettymyksen tunteita. Henkilöiden ajatuksista monet liikkuvat sen ympärillä, mitä he kuvittelevat muiden heistä ajattelevan, miltä he näyttävät muiden silmissä ja mitä toisen sydämessä liikkuu. Arvaukset osuvat joskus oikeaan, joskus niin harhaan, että arjen tragedia on valmis.

Osallistun tällä kirjalla Suomalaisen keskiluokan arki -haasteeseen. Käykää kurkkaamassa myös Kirsin kiinnostava postaus Annamari Marttisen kirjoista ja Susan ja Leenan kirjoitukset tästä romaanista!

16 kommenttia:

  1. Maria, minä pidän Annamari Marttisen tyylistä. Siinä on jotain missä on kaikki kohdillaan. Juuri tämä kirja ei ollut minulle Marttiselta se kaikkein vaikuttavin, mutta ei huonokaan. Tuntuu, että sinäkin pidit.

    Sen sijaan Mistä kevät alkaa onkin jo täyttä tavaraa eli kertoo kolmen sukupolven naisten elämästä kaikkien ollessa samaan aikaan omissa kriiseissään. Kirjasta saa kyllä opetuksen, millaiseksi ei kannata ikinä isona tulla;-)

    Tein jo varsin varhain Marttisen Kuu huoneessa ja aivan yllätyin, miten positiivisen vastaanoton kirja sai lukijoiltani. Se on kirja, johon monen on varmaankin ollut helppo samaistua eleli nyt niin jossian elämänvaiheessaan.

    Marttinen ja Björk, siinä pari suomalaista naiskirjailijaa, joita mieluusti seuraan. Ikinä unohtamatta tietenkään Satu Koskimiestä, Sisko Ylimartimoa ja Aila Meriluotoa, mutta he ovat kuin vähän eri sarjassa vai kuvittelenko vain...minä, joka en tykkää ollenkaan lajityypitellä etc.

    Kiva, että teit tämän kirjan ja kiitos linkityksestä.

    VastaaPoista
  2. Minäkin pidin ennen kaikkea Marttisen kerronnasta ja kielestä, se on jotenkin elävää ja menee henkilöiden ihon alle. Uskon, että Mistä kevät alkaa on aiheeltaan ja henkilökuvaukseltaan vaikuttavampi kuin tämä esikoinen, pitää joskus lukea. Kuu huoneessa on joskus pyörinyt kädessäni kirjastossa, mutta jotenkin juoni kuulosti liian masentavalta, sainko ehkä väärän käsityksen vai olenko sellaisessa elämänvaiheessa (pikkulapsivaihe), että en jaksa lukea nuoren äidin hapuiluista eri vaihtoehtoliikkeiden matkassa?

    Marttiselta ilmestyy ihan kohta uusi romaani, Ero, piti laittaa maininta tuohon postaukseen mutta unohdin. Nyt lyö kyllä tyhjää, että kuka on Björk? Turvaudun googleen :).

    VastaaPoista
  3. Ahaa, Marja Björk! En ole itse lukenut, mutta Puumasta olen lukenut arvion varmaan sinun ja ehkä jonkun muunkin blogista? Oletko, Leena, Pirjo Hassisen romaaneja lukenut?

    VastaaPoista
  4. Marttinen kiinnostaa enemmän ja enemmän. Tilasin juuri AdLibriksen alesta hänen Mistä kevät alkaa -romaaninsa, joten se lienee minulle ensimmäinen Marttinen. Sitten joskus (nimimerkillä TBR-pino huojuu katossa saakka). :)

    VastaaPoista
  5. Karoliina, olet palannut lomilta :). Uskoisin, että pidät Marttisen kirjoista, ainakin tässä kuvataan tarkkanököisesti ihmissuhteita.

    VastaaPoista
  6. Jep, täällähän mie. :) Palattiin jo melkein viikko sitten, mutta olen ollut niin kiinni töissä, etten ole ehtinyt blogeilemaan tätä ennen. Toivottavasti tämä tästä taas!

    VastaaPoista
  7. Marttinen on mennyt teksteillään minunkin ihon alle ;) Tämä oli minusta parempi kuin Kuu huoneessa. Olenkin lukenut nyt kaikki Marttisen ja odotankin innolla jo sitä ensi kuussa ilmestyvää, Eroa!

    VastaaPoista
  8. Susa, minäkin kiinnostuin tuosta Erosta; oli hauska löytää itselle uusi kirjailija ja kuulla, että ihan kohta häneltä ilmestyy jotain uutta mielenkiintoista!

    VastaaPoista
  9. Kuulostaapa mielenkiintoiselta asetelmalta. En ole koskaan Marttista lukenut, enkä häpeäkseni edes kuullut hänestä (!?), mutta nyt täytyy kyllä korjata virhe ja tutustua häneen.

    Kiitti vinkistä!

    VastaaPoista
  10. Minna Kristiina, minäkään en ollut kuullut Marttisesta ennen kirjablogeihin tutustumista. Kiva jos pystyin osaltani laittamaan blogisavuja eteenpäin!

    VastaaPoista
  11. Maria, en ole lukenut Hassista. Olen niin ylibuukattu kirjoilla ja innsotuin nyt Susan esiin tuomasta Pianotunnit -kirjasta. Taidan kohta romahtaa...voiko liikoihin kirjoihin kuolla;-)

    Oi, Marttiselta uutuus! Mikä kustantamo? En ole nimittäin mitään huomannut katalogeista.

    VastaaPoista
  12. Tsekkasin juuri, että Marttinen tuleekin nyt Tammelta ja se on tulossa minulle. Kirjan nimi on Ero.

    Minä tein Puumasta. Toiset eivät siitä pitäneet, toiset pitivät. Björk on rohkea kirjoittaja, jopa välillä niin, että se ei kaikille sovi. Minulle passaa oikein hyvin.

    Mukavaa viikonloppua sinulle!

    (Kyllä huomaa, että on ralli alkanut sillä helikoptereita lentää meidänkin saaren yli koko ajan...)

    VastaaPoista
  13. Leena, minusta ainakin tuntuu että pakahdun, kun kiinnostavia kirjoja on niin paljon ja koko ajan tulee lisää! Onneksi kesällä on vähän hiljaisempaa niin julkaisu- kuin blogirintamallakin!

    Ihanaa viikonloppua ja hauskoja ralleja!

    VastaaPoista
  14. Niin ja odotan mielenkiinnolla, mitä sanot Erosta, Leena!

    VastaaPoista
  15. Marttisen valkoista pitsiä mustaa pitsiä oli varmaan masentavin lukukokemukseni koskaan. Luin sen muutama vuosi sitten.

    Kirjassa annetaan naisen elämästä niin masentava kuva että apua. Tyyliin: pysy kauniina ja naisellisena ja pidä sieviä vaatteita tai miehesi lähtee lätkimään toisen naisen matkaan.

    Uh. Jos naisen elämä on tuota niin haluan vaihtaa sukupuolta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, anonyymi! Nyt kun kirjan lukemisesta on (aika tarkalleen!) vuosi, en muista sen tapahtumia tarkasti, mutta eivätkös siinä naisetkin pettäneet? Ja ensimmäinen "parinvaihto" tapahtui ihan kirjan alussa, jolloin kaikki olivat vielä nuoria ja nättejä :D. En usko, että myöhemmät pettämiset johtuivat raskausarvista tai -kiloista, vaan arjen paineissa tapahtuneesta etääntymisestä, pettäjän omasta identiteettikriisistä jne. Tämä on tietysti vain oma tulkintani, ja muistikuvatkin kirjasta jo vähän hataria.

      Minusta naisena on oikein ihana olla, mutta en olekaan kuin Marttisen naiset, mieheni ei ole kuin Marttisen kuvaamat miehet eikä parisuhteeni ole kuin kirjan parisuhteet (samastumiskohteitakin toki löytyy). Omassa tuttavapiirissäni ei myöskään (tietääkseni) ole
      vastaavia tarinoita, mutta varmasti niitä on tosielämässäkin ja Marttinen kuvaa henkilöitään ja heidän tunteitaan varsin uskottavasti.

      Poista