Sivut

tiistai 14. kesäkuuta 2011

Anton Tsehov: Kolme sisarta (siskos- ja klassikkohaasteet)


Masa: Oo, kyllä sinä olet sitten ihana, Olja. Minä rakastan  - se on siis minun kohtaloni. Minun osani on siis sellainen... Hänkin rakastaa minua... Tämä on kaikki kauheata. Niinkö? Tämäkö on pahaa? (Vetää Irinaa kädestä, maanittelee luokseen.) Voi kulta pieni... Mitenkähän me mahdamme elämästä selvitä, mitä meistä tulee... Kun lukee jotakin romaania, niin tuntuu että kaikki se on vanhanaikaista ja että kaikki on niin selvää, mutta sitten jos itse rakastuu, niin saa huomata että kukaan ei tiedä mitään ja jokaisen on tehtävä omat ratkaisunsa... Omat rakkaat siskokultani... Minä olen tunnustanut teille, nyt aion pysyä vaiti... Nyt minä olen niin kuin Gogolin hullu... vaikenen... vaikenen.


Anton Tsehov: Kolme sisarta. Nelinäytöksinen draama. (Alkuteos Tri sestry 1901, suom. Martti Anhava, Otava 1985.)

Anton Tsehov on yksi niistä klassikoista, joita en ole lainkaan lukenut, vaikka olen kuullut "tsehovilaisesta tunnelmasta" ja halunnut tietää, mitä se tarkoittaa. Myöskään yhtään Tsehovin näytelmien teatterisovitusta en ole nähnyt. Karoliinan siskoskirjapostauksen ja -haasteen innoittamana päätin tarttua Tsehovin näytelmään Kolme sisarta.

Osittain näytelmämuodon vuoksi kirjan lukeminen vaati keskittymistä ja aikaa. Lukemisen alkuvaiheessa jouduin muistuttamaan itselleni, että kyseessä on klassikko, teos, jolla todennäköisesti olisi minullekin annettavaa. Henkilöhahmojen runsaus ja venäläisten nimien eri lempinimet vaikeuttivat kokonaisuuden hahmottamista. Jätin suosiolla useimmat mieshahmot vähemmälle huomiolle ja keskityin kolmen sisaren - Olgan, Irinan ja Masan - ohella seuraamaan heidän veljeään Andreita ja hänen vaimoaan Nataliaa, paroni  Tusenbachia sekä everstiluutnantti Versininia, avioliittoonsa ja elämäänsä pettynyttä miestä, joka siskosten lailla haaveilee paremmasta tulevaisuudesta.


Näytelmä alkaa idyllisestä kuvasta: aurinko paistaa, salissa katetaan aamiaispöytää ja kolme sisarta on keskittynyt puuhiinsa. Opettaja-Olga korjaa oppilaiden vihkoja, Masa lukee kirjaa ja Irina seisoo valkoisessa puvussa mietteisiinsä vaipuneena. Pinnan alla kuitenkin kuohuu. Olga on väsynyt ammattiinsa, Masa elää onnettomassa avioliitossa (ja riutuu "melankuoliossa") ja Irina muistelee kaihoten lapsuutta, jolloin äiti vielä eli. On kaksikymmenvuotiaan Irinan nimipäivä, ja sisarusten isä on kuollut tasan vuotta aiemmin. Surulliset muistelut keskeytyvät, kun Irinaa tullaan onnittelemaan nimipäivän johdosta ja sisaret uppoutuvat everstiluutnantti Versininin kanssa muistelemaan entistä kotikaupunkiaan Moskovaa. Sisaret haaveilevat muutosta takaisin Moskovaan ja tuntevat vierautta nykyisessä asuinpaikassaan maalaiskylässä.

Kolme sisarta kuvaa voimakkaita mielenkuohuja ja syvää kärsimystä, mutta myös uskomatonta optimismia ja uskoa siihen, että "meidän kärsimyksemme muuttuvat iloksi niille jotka tulevat elämään meidän jälkeemme, onni ja rauha koittavat maan päällä ja hyvillä sanoilla muistetaan niitä jotka nyt elävät". Kaukaiseen tulevaisuuteen kurkottavien näkyjen lisäksi lohtua tuo työn tekeminen, jonka puolesta varsinkin Irina puhuu. Eläydyin Olgan, Masan ja Irinan haaveisiin ja pettymyksiin ja ymmärsin myös Andrein, Natalian ja Tusenbachin tuntoja, jopa itsekästä ja haihattelevaa Versininia. Haluan ehdottomasti nähdä Kolme sisarta myös näyttämöllä.

Sisarussuhteen kuvauksena Kolme sisarta toi mieleeni Jane Austenin romaanin Järki ja tunteet, jossa siinäkin on kolme siskosta ja veli. Masa on kuin Marianne, joka riutuu toivottomassa rakkaudessa, Olga taas tuo mieleen Elinorin, joka hoitaa velvollisuutensa ja toimii järkevästi, mutta toivoo itselleenkin edes rahtusen avioliiton onnesta. Irinassa näen sekä Mariannea että Elinoria. Kuten Austenin Dashwoodin siskokset, myös Tsehovin sisaret tukevat ja lohduttavat toisiaan.

Kolmen sisaren katkeransuloinen tunnelma syntyy menneen ihannoinnista, joutilaan elämän tyhjyydestä ja eri henkilöiden unelmien välisistä ristiriidoista. Traagisin kaksikko on paroni Tusenbach ja Irina: mies palvoo naista, joka ei kykene vastaamaan tunteisiin eikä löydä yhteyttä sisimpäänsä:

Minä en ole tuntenut rakkautta kertaakaan koko elämäni aikana. Voi, minä olen niin uneksinut rakkaudesta, olen uneksinut jo kauan, yötä päivää, mutta sieluni on kuin arvokas flyygeli, jonka kansi on lukossa ja avain hävinnyt.

Osallistun tällä kirjalla myös Kirjavan kammarin Siskoshaasteeseen ja Lumikin 10 klassikkoa -haasteeseen.

13 kommenttia:

  1. Tykkään niin Mariannesta..hän on kuin esikoiseni jot elämä on kovasti koulinut.Tämä oli ihana postaus.Kiitos.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Maria! Ihanaa, jos onnistuin välittämään jotain Kolmen sisaren tunnelmasta. Minäkin rakastan Mariannea (Elinoria toki myös), olisipa aikaa lukea kirja jälleen, mieluiten englanniksi.

    VastaaPoista
  3. Hei Maria! (uusi nimi)

    Minulla on tämä lukematta, mutta olen lukenut jotain Tsehovin novelleja, mutta en oikein muista niitä. Näytelmänä voisin katsoa Kolme sisarta. Minulla on parhaillaan menossa muutaman muunkin kirjan lisäksi Austenin Järki ja tunteet. En ole Austenia kovinkaan paljon lukenut, mutta nyt taas yritän.

    VastaaPoista
  4. Kolme sisarta on ihana, mukavaa että nostit sen esille. Välillä harmittaa, etten osaa venäjää, sillä haluaisin Moskovassa ollessani käydä teatterissa katsomassa näitä klasikkoja. Kolme sisarta tosin on sen verran tuttu teksti, että ehkä sen voisi käydä katsomassa ja vain nauttia tunnelmasta.

    VastaaPoista
  5. Hei Sara! Leena toivoi selkeyttä ja yhteneväisyyttä blogien nimien ja bloggaajien nimien välille, joten vaihdoin sellaisen, jonka avulla löytää paremmin perille :). Muutenkin on kiva olla omalla nimellä, vaikka en tästä mitään uutta facebookia haluakaan.

    Minäkin haluan tämän jälkeen tarttua Tsehovin novelleihin, koska Kolmessa sisaressa oli paljon sellaista mistä tykkäsin, mutta näytelmää oli vähän raskasta lukea.

    Olen ihan kateellinen niille, joilla on Austenia vielä lukematta :). Tykkään ihan hirveästi! Englanniksi toimii vielä paremmin; suomennokset ovat vähän vanhentuneita vaikka toki nostalgisia. Austenissa parasta on kieli ja se kuuluisa "lempeä ironia", sekä tietysi henkilökuvaus. Ja romanttiset juonet :). Siis kaikki!

    Alan muuten kohta lukemaan Sarah Watersin Silmänkääntäjää, kiinnostuin siitä mm. sinun arviosi myötä (olin ihan koukussa Wilkie Collinsin Valkopukuiseen naiseen, kun luin sen vuosia sitten)! Vain kirjan pituus pelottaa, olen viime aikoina ehtinyt lukemaan vain lyhyitä kirjoja...

    VastaaPoista
  6. Minäkin aion lukea näytelmän vielä uudelleen, tuntuu etten yhdellä lukukerralla hahmottanut ihan koko kuviota. Ja näytelmä olisi tosiaan ihana nähdä... Uskoisin kyllä, että pystyisit nauttimaan venäjänkielisestäkin esityksestä, kun kerran tunnet kirjan hyvin.

    VastaaPoista
  7. Kolmea sisarta en ole koskaan lukenut, mutta opiskeluaikana tutkintovaatimuksiin kuului Tsehovin novellien lukeminen. Muistan pitäneeni niistä kovasti.

    Huomasin aiemmmasta kommentistasi, että luet nyt Sarah Watersin Silmänkääntäjää. Mielenkiinnolla ja innolla odotan, että kirjoitat siitä blogiisi. Luin kirjan joitakin vuosia sitten ja sen tunnelma on edelleen mielessäni. :)

    VastaaPoista
  8. Pitääpä sitten ehdottomasti tarttua niihin novelleihin (uusi ekskursio kirjaston novellihyllylle, mutta ei ennen kuin minulla on rutkasti palautettavaa myöskin...)!

    Minäkin olen aika innoissani Silmänkääntäjästä, ja se sopii erityisen hyvin tällaisiin sadepäiviin :).

    VastaaPoista
  9. Olen lukenut paljon, tosi paljon venäläisiä klassikoita, mutta Tsehov puuttuu. En tiedä miksi...

    Haluaisin ehdottomasti nähdä tämän näyttämöllä.

    Kaunis ja lumoava postaus, joka toi minulle taas sen oudon tuulahduksen, joka joskus tulee idästä. Yli 80 -vuotias äitini on jo ylihuomenna venäläisten vieraana entisessä kotitalossaan Viipurin lähellä. Siellä vieläkin isoäitini istuttamat omenapuut. Toinen pakinanimimerkkini on ollut Lara (Larissa) Tohtori Zivagosta.

    Tiedän, että pitäisin tästä. Kiitos!

    VastaaPoista
  10. Minullehan tämä ei tekstinä oikein avautunut. Vakuutuin silti Tsehovista ja hyllyssä odottaakin hänen "kirjallisempaa" tuotantoaan, johon toivon pääseväni pian tutustumaan.

    Luulisin, että Tsehov olisi minun venäläiseni, mutten vielä tiedä, kun minulla on melkein kaikki maan klassikot lukematta. *blush* Toisaalta myös Dostojevski kuulemma psykologisen romaanin taitajana voisi olla minulle se oikea.

    VastaaPoista
  11. Leena, kirjoititpa kauniisti ja koskettavasti, kiitos! Minunkin äidinäitini (nyt jo edesmennyt) oli Karjalan evakkoja, Kannakselta. Olen itsekin siellä käynyt mummin lapsuudenkotia katsomassa. Ihanaa, että äitisi voi vielä käydä siellä ja nähdä isoäitisi istuttamat omenapuut!

    Venäläisiä klassikoita en ollut ennen tätä lukenut kuin Dostojevskia ja Tolstoin Anna Kareninaa. Tuo Kolme sisarta olisi tosiaan ihana nähdä näyttämöllä, ja muitakin Tsehovin näytelmiä! Ja novellejaan aion vielä joskus lukea… Mutta elämä on liian lyhyt kaiken ihanan kokemiseen ja näkemiseen…

    Karoliina, minullekin oli vähän vaikea päästä sisään Kolmen sisaren maailmaan, varmaankin paljolti tuon näytelmämuodon takia. Heittäydyin sitten vain täysillä mukaan sentimentaalisiin tunnekuohuihin, joskus on kiva lukea tällaistakin.

    Jotenkin luulen, että voisit tykätä paitsi Dostojevskista, myös Anna Kareninasta, se kun on perhe- ja arkikuvausta.

    VastaaPoista