Sivut

tiistai 10. toukokuuta 2011

Millaisessa kirjakaupassa viihdyt?



Täällä Suomessa me voimme vain haaveilla sellaisista kirjakaupoista, joissa voi vajota nojatuoliin tai sohvaan juomaan teetä ja selailemaan kirjoja tai lehtiä kaikessa rauhassa, ilman ostovelvoitetta. Täällä "kirjakauppa" tarkoittaa yleensä liikettä, jossa myydään lähinnä askartelutarvikkeita ja kaikenlaista rihkamaa. Koristeena on muutama hyllyllinen kalliita uutuuskirjoja ja bestseller-pokkareita.

Parhaassa tapauksessa tällaisistakin kaupoista löytyy hyviä kirjoja kohtuuhintaan. Olen kirjaston suurkuluttaja, mutta ostan kirjoja myös omaksi. Suosikkikirjailijoiden uutuudet tai uudet suomennokset haluan tuoreeltaan saada omaan hyllyyn ja luettavaksi. Suosin verkkokirjakauppoja, koska ne ovat huomattavasti edullisempia kuin kaupat ja koska kirjakauppaan pitää näiltä kulmilta varta vasten lähteä autolla tai bussilla. Täsmäostot verkkokaupasta eivät kuitenkaan korvaa kirjakaupassa haahuilua, jossa saattaa tulla vastaan löytöjä.

Kävin eräänä päivänä pikkukaupungin Suomalaisessa kirjakaupassa, joka oli kivan kokoinen ja viihtyisästi sisustetuu. Krääsät eivät hyökänneet silmille heti ovensuussa; sen sijaan jumiuduin heti ensimmäisen kirjapöydän ääreen, johon oli koottu tarjouksessa olevia Keltaisen kirjaston kirjoja. Jenni hehkutti jokin aika sitten löytäneensä Kerstin Ekmanin Sudentalja-trilogian Kampin Suomalaisesta kympillä per kirja, ja samaan hintaan niitä myytiin myös tässä Suomalaisessa. Minäkin harkitsin sarjan ostamista, selailin sitä ja Jayne Anne Phillipsin Äidin aikaa, jonka kuitenkin päätin lainata kirjastosta. Amos Ozin Tarinan rakkaudesta ja pimeydestä halusin omaan hyllyyni, mutta selailin ja harkitsin muitakin Keltaisia kaupan ostoskori käsivarrellani.

Havahduin kirjahaaveistani, kun myyjä tuli iloisesti kysymään, etsinkö jotain erityistä. Hämmentyneenä sanoin etsiväni postikorttia, jota alunperin olin tullut kaupasta hakemaankin. Nappasin Ozin ostoskoriini ja seurasin myyjää toiselle puolelle kauppaa. Keltaisen kirjaston pöydän ääreen en enää palannut.

Tämänkaltainen "palvelu" ärsyttää minua. Jos luen kirjojen takakansi- ja lievetekstejä, näytänkö siltä, että etsin jotain erityistä? Olisi pitänyt vastata, että "etsin elämän tarkoitusta laadukkaan käännöskirjallisuuden sarjasta. Pohdin tässä juuri, onko elämä tarina rakkaudesta ja pimeydestä, vai olisiko Doris Lessingillä vastaukset? Vai pitäisikö elämään syöksyä Michael Fraynin mukaan Päistikkaa?" Ilman myyjän kysymystä olisin saattanut sortua ostamaan Keltaista kirjastoa enemmänkin. Olisi pitänyt ihan periaatteesta jättää Ozinkin kirja ostamatta. Tuollainen palvelu ei edistä myyntiä. Yksittäistä myyjää en syytä, olen varma, että heitä on ohjeistettu toimimaan noin. Eihän myyjän sovi seisoskella tyhjän panttina  kaupassa - saati sitten asiakkaan. Mutta jotain tilannetajua voisi odottaa myyjältäkin. Kaupassa kiertelevä asiakas ehkä etsii jotain erityistä, mutta ei sellainen, joka lukee kirjojen lievetekstejä. Kortit olisin kyllä löytänyt itsekin.

Löysin kaunokirjallisuuden hyllystä vielä kauniin kirjan John Keatsin 99 viimeisen kirjeen kokoelman Yönkirkas tähti. Ärsyynnyin lisää, kun yli kolmenkymmenen euron ostokseni eivät riittäneet myyjälle vaan hän lateli nauhalta selvästi velvollisuudekseen määrätyn litanian kassalla olevista tyrkytystuotteista, Puutarha-lehdestä ja yrttiruukusta. Viimeksi kun kävin Suomalaisessa kirjakaupassa, olisi pitänyt ostaa keittokirja. Kuinkakohan usein asiakas päätyy kassalla ostamaan tuon "kuukauden tyrkyn"? "Niin tässäkö on siis kaikki mitä ostat tällä kertaa?" myyjä vielä varmisti, kun en myöntänyt tarvitsevani viiden euron ruukkua, jossa on "kaikki valmiina" oreganon kasvatukseen.




Anteeksi vuodatus :). Millaisessa kirjakaupassa sinä haluaisit käydä, ehkä jopa viipyä?

25 kommenttia:

  1. Huh, minäkään en kestä tuota tyrkytystä jota erityisesti mainitsemasi ketju harrastaa. Minusta myöskään kirjakaupassa EI kuulu myyjän tulla kysymään tarvitsenko apua: osaan ihan itse mennä kysymään, jos en löydä etsimääni, sillä suurimmaksi osaksi käyn kirjakaupassa ihan vain haahuilemassa, enkä etsimässä mitään tiettyä kirjaa. Palvelualttiista myyjistä en innostuu muutenkaan (tämä on ihan makuasia, jotkut pitävät palvelujen tarjoamista hyvän asiakaspalvelun edellytyksenä, kun toisille riittää se, että myyjä edes jotenkin osoittaa huomanneensa asiakkaan), mutta kirjakaupoissa se on ihan sietämätöntä.

    Suosikkikirjakaupoista pitää mainita ensimmäisenä antikvaariset kirjakaupat (ne, jotka eivät myy pornolehtiä). Kotikaupungissani on kaksi sellaista, joiden miljöössä viihdyn, ja joista yleensä löydän jotakin mukavaa. Nuo suuremmat kirjakaupat tahtovat kyllä olla sellaisia rihkamakauppoja, valitettavasti. Kai se on vaan tosiasia, että pelkkien kirjojen myymisellä ei kukaan elä...

    VastaaPoista
  2. Ihanaa, etten ole ainut joka ei tykkään tuollaisesta "asiakaspalvelusta". Siitä tulee jotenkin sellainen tunne, että on pakko ostaa jotain - ja pitäisi nimenomaan tietää etukäteen, mitä ostaa, eikä hipelöidä muita tuotteita...

    Antikvariaatit ovat ihania! Niitä vain löytyy isojen kaupunkien ulkopuolelta vielä vähemmän kuin hyviä kirjakauppoja. Antikvariaatin pitäjät ovatkin yleensä itsekin kirjanystäviä eivätkä merkonomeja, niin kuin ketjukauppojen myyjät.

    VastaaPoista
  3. Ihana kysymys! Ja helppo. Minulla oli (melkein) oma kirjakauppa pari vuotta, ja yritin tehdä siitä juuri sellaisen, jossa itse(kin) olisin asiakkaani viihtynyt. En ollut kaupassa yrittäjänä, vaan myymäläpäällikkönä ja sisäänostajana, joten kauppa ei siinä mielessä ollut omani. Olin kuitenkin mukana suunnittelemassa kauppaa alusta asti (konseptia, kalusteita yms.) ja sain luoda sen koko lailla itsenäisesti, joten kyllä se tuntui omalta -ja luopuminen hyvin haikealta. Kauppa on edelleen olemassa, mutta toisessa omistuksessa (osa ketjua).

    Ensimmäisestä blogistani löytyy pari kuvaa kaupastani: http://huina-haina.blogspot.com/2010/01/ala-ole-moksiskaan.html

    Muista ihanista kirjakaupoista tulee mieleen Shakespeare & co. Pariisissa. Se on täydellinen! Kirjoja lattiasta kattoon (sekä uusia että käytettyjä), nojatuoleja, auki joka ilta puoleen yöhön... kotoisa, hieman nukkavieru tunnelma. Eikä kukaan tule kyselemään mitään! ;)

    VastaaPoista
  4. Nyt vasta huomasin, että tuossa ylimmässä kuvassahan _on_ Shakespeare & Company! :D

    VastaaPoista
  5. Minä lainasin kirjastosta juuri tuon Keatsin kirjan :) odotan sitä kovasti! Aion myös katsoa siitä tehdyn elokuvan ja liittää se tämän vuoden haasteeseeni.

    Minäkin kaipaisin Suomeen jotain ihan uudenlaista kirjakauppaa. Käyn kyllä paljon Suomalaisessa, Akateemisessa ym. mutta olisi ihana vajota teemukin kanssa nojatuoliin ja katsella ihan rauhassa kirjoja. Tyrkyttäminen ahdistaa minuakin, en pidä siitä yhtään. Kirjakaupoissa haluan nimenomaan ihan rauhassa itsekseni kierrellä. Ja jos etsin jotain tiettyä kirjaa enkä löydä sitä itse, niin kyllä kysyn.

    Kävin viime kesänä Australiassa ja rakastin siellä jokaista vastaan tulevaa kirjakauppaa! Ulkomailla parasta onkin käydä kirjakaupoissa :)

    VastaaPoista
  6. Naakun tavoin odotan tuon Keatsin kirjan lukemista! Minulla ei sitä vielä ole, ei omana eikä lainattuna, mutta olen ihaillut kirjaa ja olen jo vuosia pitänyt Keatsin runoista.

    Hyvä postaus! Kaikenlainen tyrkyttäminen ärsyttää minuakin. Suomessa on mielestäni vain muutama todella hyvä kirjakauppa. Jotkut antikvariaatit ovat ihania ja tietenkin Helsingin keskustan Akateeminen. Se on niitä harvoja hyviä pääkaupunkiseudulla asumisen syitä. Ei sillä, että asioisin Akateemisessa usein, koska meiltä on Helsingin keskustaan matkaa liki 30 kilometriä ja lähimpään Suomalaiseen kirjakauppaankin 10km.

    Tuo kuvassasi komeileva Shakespeare & Co on sellainen, jossa haaveilen käyväni jo nyt toukokuussa (matka tiedossa!). Prahassa kävin ihanassa englanninkielisessä kirjakaupassa kymmenkunta vuotta sitten. Siellä oli nojatuoleja, joissa istua ja muistaakseni jonkinlainen kahvilakin kirjakaupan yhteydessä. Lontoossa on ihania erikoiskirjakauppoja, kuten puutarha- tai matkakirjoihin erikoistuneita kauppoja. Ne ovat suloisia.

    Tiedätkö, Suomessa viihdyn kirjastoissa enemmän kuin yhdessäkään (edes Akateemisessa) kirjakaupassa.

    VastaaPoista
  7. Minäkin vain haaveilen Shakespeare & Companyn kaltaisesta kirjakaupasta Suomessa. En tosin ole koskaan vieraillut yhdessäkään Shakespeare & Co:n liikkeessä, mutta kuvien kautta liikkeet ja niiden tunnelma näyttävät ihanilta!

    Suomalainen myy tosiaan liikaa krääsää ja se tyrkyttäminen... Ei, en kiitos tarvitse heijastinta. En tarvitse sitä tussipakettiakaan. Ei, en tarvitse mitään muuta kuin tämän yhden hemmetin kirjan! Käy hermoille. Pidän myöskin liikkeistä, joissa saa rauhassa katsella ilman että myyjä tulee tarjoamaan apuaan tai läähättää niskassa. Osaan kyllä kysyä sitä apua jos tarvitsen!

    Akateeminen on kivempi kuin Suomalainen, sillä siellä ei ole ollut mitään tyrkytysmeininkiä, kirjoja saa rauhassa katsella ja selailla, hyllyt ovat ihan tyylikkäitä ja osa kirjoista kivasti esillä. Mutta se taas on hieman liian kliininen, ehkä hienostunutkin, putiikki makuuni.

    Pitäisi kai perustaa oma kirjakauppa, saisi sen unelman ;--D

    VastaaPoista
  8. Mulla on sellainen ongelma, etten oikeastaan edes pysty käymään Suomalaisessa. Tuntuu kuin siellä kaiuttimista huudettaisiin yhtä soittoa: "Olemme ketju, olemme ketju!" Helsingin Akateeminen sen sijaan on minusta aika onnistunut kirjakauppa, vaikka turhan vähän sielläkin noita rauhaisia lukupaikkoja on.

    Toinen oiva paikka oli ainakin ennen Hobboks, nyt se on kylläkin muuttanut enkä ole käynyt uudessa. Siellä on kuitenkin ollut kunnon viihtyisä sohvaryhmä ja kaffetta ja piparia tarjolla selaajille – ja hyvä valikoima harrastekirjoja myös vierailla kielillä. Semmoista sen kuuluu olla! Haluaisin myös vierailla Notting Hill -leffan kirjakaupassa (varsinkin, jos siellä olisi oikeasti myyjänä Hugh Grant). Erikoistuneita kirjakauppoja saisi Suomessakin olla mieluusti, vaikka pahoin pelkään, ettei tällaisessa vähäväkisessä maassa sellaiset oikein pärjäisi.

    VastaaPoista
  9. Kiitos kommenteista! Aika moni mainitsi (Helsingin keskustan) Akateemisen kirjakaupan, se on minustakin ihana ja ihan eri maailmasta kuin Suomalainen kirjakauppa.

    Lumikko, entinen kirjakauppasi näyttää suloiselta! Nuo oikeat puiset kirjahyllyt täynnä kirjoja... Valitettavasti olen tainnut missata sen kokonaan, vaikka viime aikoihin asti asuinkin pk-seudulla.

    Vantaalla oli ihana kirjakauppa nimeltä Kirjatalli, se toimi vanhassa hevostallissa. Rakennus oli ihana, ja valikoimasta teki erityisen se, että siellä oli myös hyvinkin vanhoja painoksia tarjolla (esim. Marja-Liisa Vartiota 1980-luvulta), ja uutuudet olivat edullisempia kuin ketjukaupoissa. Siinä kaupassa saattoi tosiaan tehdä löytöjä, ja tunnelma oli kiireetön.

    Valitettavasti kaupan vuokrasopimus irtisanottiin, koska talli päätettiin purkaa kauppakeskuksen tms. tieltä. Sääli vanhaa rakennusta ja sääli kauppaa. Kirjatalli muutti pieneen kauppakeskittymään S-marketin viereen, ja koko kaupan luonne muuttui. Siitä tuli pieni pokkari- ja uutuuskauppa, jossa oli juuri tuota tyrkytys- ja kyselymeininkiä.

    Nyt pitää mennä, palailen kommentteihinne myöhemmin.

    VastaaPoista
  10. Lumikko, Katja, Lukuisan Laura: minäkin haaveilen Shakespeare&co.:sta, jospa nyt edes lukisin Sylvia Beachin kirjan aiheesta, joka on muutaman vuoden odottanut hyllyssäni (ihan oma, ei kirjaston ;)). Ihanaa Katja kun pääset Pariisiin!

    Naakku ja Katja: Keatsille siis tiedossa blogisavuja :) Naakku, ilmeisesti englantlaiset siirtolaiset ovat siirtäneet myös kirjakauppaperinteensä Australiaan!

    Laura Proust, en ollut kuullutkaan Hobboksista, googlettamalla löytyi kodikkaan näköisiä kuvia :). Ymmärrän hyvin tuon Suomalainen kirjakauppa -allergiasi.

    VastaaPoista
  11. Minäkin haluaisin asioida sellaisessa kirjakaupassa, jossa olisi ihanien kirjojen ja tummien, puisten kirjahyllyjen lisäksi pehmeitä laiskanlinnoja ja sohvaryhmiä sekä pieniä pyöreitä pöytiä ja kauniita lukulamppuja. Siellä saisi lukea ja selailla kirjoja ilman sitä palvelualtista myyjää (olen törmännyt ihan samaan ongelmaan täkäläisessä Suomalaisessa). Unelmien kirjakaupaussa olisi hämyinen tunnelma ja hiukan sellainen pölyisten kirjojen tuoksu (atsii!). Ja ehdottomasti kahvila, jossa myytäisiin perinteisiä leivonnaisia (voilla leivottua pitkopullaa, tiikerikakkua, lusikkaleipiä yms.) Lisäksi siinä kirjakaupassa olisi välillä kirjailijailtoja, joissa saisivat esiintyä myös ne ei niin myyvät kirjailijat.

    Jos olisin rikkaampi ja tarmokkaampi, niin perustaisin sellaisen kirjakaupan itselleni ja lukeville ystävilleni tänne meille päin. Mutta kun en ole, rikas ja tarmokas siis, niin vain haaveilen ja katselen netistä ihanien kirjakauppojen kuvia ja toivon matkoillani sellaisiin eksyväni.

    VastaaPoista
  12. Anna Elina kuvaili täysin unelmieni kirjakaupan. :) *huokailee*

    VastaaPoista
  13. Maalaisena olen ollut ihan tyytyväinen keskkustan Akateemiseen. Käyn usein kyllä suomalaisessakin, ja mua ei siellä ole ärsyttänyt yhtään palvelualttius. Oikeastaan musta on vain kiva, että jos katson jotain, voin samalla kysyä jotain toista kirjaa ja myyjä etsii sitä. Olen myös välillä niin avuton noiden kahden vilkkaan lapsen kanssa liikkuessani, että en löydä etsimääni, kun havaintokykyni on olematon - tai jakaantunut liian moneen suuntaan. Mulla on myös kokemus pakenevista myyjistä akateemisen puolelta. Etsin Ekmanin trilogian yhtä osaa, jota en löytänyt hyllystä. Olisi ollut kiva kysyä myyjältä, mutta piti lähteä etsimään, koska myyjiä on yleensä vain lastenkirjojen osastolla... Iso kirjakasa käsissä, raahauduin kassalle ja jonotin, että voin kysyä kirjaa, jota en hyllystä löydä.

    Myönnän, aika harvoin on niin luksuaarista aikaa, että ehtisin pyöriä kirjakaupassa - yleensä tiedän mitä haluan, mutta en tiedä, mistä sen löytää... Ja joo, tuleehan siinä matkalla selailtua kaikkea, mutta ei ole tullut paikkaa, jossa asiakaspalvelua olisi ollut liikaa.

    VastaaPoista
  14. Ymh... jos voittaisin lotossa, perustaisin kirjakaupan. Nyt se on sitten päätetty ;)

    VastaaPoista
  15. Kirjakaupan tätinä täytyy mainita, että niitä ihmisiä, jotka etsivät jotain tiettyä mutta eivät uskalla tulla kysymään myyjältä, tulee päivittäin vastaan monia monia. Itsekään en sitä aina ihan ymmärrä, että miksi noin on, koska itse kyllä uskallan apua käydä kysymässä sitten kun sitä tarvitsen. Päivittäin tulee kuitenkin sellainen olo, että onneksi kävin tarjoamassa apua koska muuten asiakas ei olisi saanut sitä mitä tuli hakemaan vaan olisi lähtenyt pois pettyneenä:) Mutta tilannetajua täytyy ehdottomasti löytyä oli kauppa mikä tahansa. Itse en kuitenkaan ikinä närkästyisi siitä, että kirjakauppaan tullaan vain katsomaan ja on harmillista jos jossain tuollaista palvelua saa. Haahuilu nimittäin kuuluu kirjakauppoihin, ehdottomasti. Minä taas puolestani välttelen antikvariaatteja, koska itselläni on pelkästään sellaisia kokemuksia, että siellä en ole saanut katsoa kirjoja rauhassa, vaan pitäjät ovat halunneet jutella niin paljon, että kaikki aika on mennyt näihin omaelämänkertoihin, jotka eivät ole liittyneet kirjoihin millään tavalla. Ja kyllä, samantyyppistä "palvelua" olen saanut useimmassa liikkeessä:) En ole niin kova small talk'aamaan, että nauttisin tuollaisista turinahetkikstä, jotka kestävät enemmän kuin yhden minuutin:D

    VastaaPoista
  16. Mulla on ihan samanlaisia kokemuksia Suomalaisesta kuin muillakin, tyrkyttäminen ärsyttää. Lisäksi haaveilen oman divarin/kirjakaupan perustamisesta jos joskus voitan lotossa:)

    Viihdyn kyllä paljon paremmin kirjastoissa ja divareissa kuin kirjakaupoissa. Divarin pitää olla sellainen, jossa ei myydä pornolehtiä (samoilla linjoilla Ahmun kanssa) ja jossa kirjat on siististi esillä ja järjestyksessä. Siksi tykkään esim. Hakaniemen Interfennicasta. Joensuussa on yksi antikvaarinen kirjakauppa, jossa tekee tosi hyviä löytöjä, mutta paikka on niin täynnä kirjoja ja muuta sälää, etten sinne siksi kovin usein eksy penkomaan.

    VastaaPoista
  17. Komppaan Hannaa siinä, että Anna Elinan kuvailema kirjakauppa olisi unelmien täyttymys! Nyt sitten vaan peukut pystyyn, että joko Anna Elina tai Ahmu voittaisi lotossa ;).

    Mari A., minulla oli tosiaan harvinaista "omaa aikaa" tuolla kirjakaupassa, siitä haahuilu ja omiin ajatuksiin vaipuminen ;). Akateemisessa tosiaan on jopa vaikea löytää vapaata myyjää. Johtuisikohan osaltaan asiakaskunnan eroista: kun Suomalainen on profiloitunut rihkamakaupaksi, niin Akateemiseen eksyy useammin niitä rouvia, jotka etsivät kivaa lastenkirjaa viisivuotiaalle kummitytölleen, ja osaavat myös pyytää apua sen valitsemisessa?

    Sonja, kiva saada kaupantädinkin näkökulmaa tähän :). Tuo mitä sanoit aroista asiakkaista on varmasti totta. Toisaalta, luulekohan tuo Suomalaisen myyjä nyt, että en olisi löytänyt niitä kortteja ilman apua :D. Mutta joo, eihän se aina näy päällepäin se arkuus kysyä.
    Minulla on muuten ihan päinvastainen kokemus antikvariaateista, yleensä myyjä ei ole puhua pukahtanut ennen kassalle menoa :). Nuo elämäntarinat ovat hellyyttäviä, mutta kieltämättä kiusallisia jos itsellä on kiire tai haluaisi uppotua kirjojen katseluun...

    Susa P., pidetään peukkuja myös sinun lottovoitollesi! Minäkin viihdyn paremmin kirjastoissa ja joissakin antikvariaateissa, paitsi että moniin kirjastoihin on tuotu olohuonemaisuutta, se epäkaupallinen ilmapiiri on rauhoittava. Kirjastoon voi mennä myös ilman rahaa. Eikä tarvitse niin paljon rajoittaa kotiin kannettavien kirjojen määrää ;).

    VastaaPoista
  18. Minullakin on ollut kirjakauppaunelmia monellakin tapaa. Varmasti sellaisen ihanan kaupan kannattavaksi saaminen on vaikeaa, kai niitä muuten olisi. Liiketila on Helsingin keskustassa kallista, ja muualla asiakkaita ei varmaan riittäisi tarpeeksi. Suomen hyvä kirjastolaitos on ihana asia, mutta se toisaalta tarkoittaa, etteivät ihmiset osta kovin paljon kirjoja. Tähän vaikuttaa toki myös kirjojen älyttömän korkea hinta Suomessa. Ulkomaiden suurkaupungeista löytää vielä joskus ihania kirjakauppoja.

    Nykyisin ostan itsekin lähinnä verkkokaupoista ja ulkomailta.

    Pidän Akateemisesta, mutta se on liian suuri ollakseen oikealla tavalla tunnelmallinen. Antikvariaateissa en usein viihdy, sillä kuten vaatekirppiksillä, en jaksa sitä, etteivät kirjat/vaatteet ole loogisessa järjestyksessä. Toki joissakin liikkeissä on. Lisäksi divarit ovat usein vähän tunkkaisia ja ahtaita, enkä minäkään pidä tungettelevista myyjistä, vaikka monelle se varmasti on juuri suurin syy asioida antikvariaatissa. Siis myyjään luotu suhde ja tuttavallisuus.

    Sonjan linjoilla olen siinä, että niin inhottavaa kuin se saattaa myyjällekin olla, kyllä asiakkailta täytyy käydä kysymässä heidän tarvettaan palveluun. Mutta pelisilmä on hieno ominaisuus myyjässä. Että voi katsekontaktin kautta viestittää, ettei kaipaa nyt apua ja tyrkytystä, vaan haluaa olla rauhassa.

    Shakespeare & Co. Pariisissa oli ihana, mutta kesällä se oli niin täynnä (muitakin) turisteja, ettei siellä ollut minkäänlaista rauhaa ja siten oikeanlaista tunnelmaa. Muilta osin se oli tosiaan ihana, ja varmasti esim. talvisin parhaimmillaan.

    Romanttisessa hömppäkomediassa "Sinulle on postia" on unelmieni lastenkirjakauppa. :)

    Anteeksi hajanainen kommentti, oli niin paljon sanottavaa!

    VastaaPoista
  19. Minäkin näen punaista aina kun kirjakaupan kassa yrittää tyrkyttää niitä kummallisia ja täysin turhia tarjouksia, jotka eivät mitenkään liity esim. ostaamani asiaan!

    Englannissa käydessäni minun täytyy aina päästä Waterstone's kirjakauppaan. Ketjun kaupat ovat melko isoja, mutta ne on usein jaettu useampaan kerrokseen ja erillisiin huoneisiin. Kaupoista löytyy kokolattiamatot, upottavia sohvia ja nojatuoleja sekä tietenkin kahvila, jossa saa istua rauhassa lukemassa...

    Anna Elinan kuvailema kirjakauppa olisi ihana! :)

    VastaaPoista
  20. Karoliina, täytyypä kurkata tuo Sinulle on postia ja Laura P.:n mainitsema Notting Hill :). Akateeminen on tosiaan sellainen jotenkin virallisen oloinen kirjakauppa; vaikka siellä on nojatuoleja niin ei niihin oikein osaa jäädä lojumaan vaikka aikaa olisikin.

    Zephyr, juuri tuo siinä on niin raivostuttavaa, että oletetaan kaikkien olevan kiinnostuneita siitä samasta tusinatuotteesta. Eihän ruokakaupan kassatkaan kysy, että ostaisitko vielä purkkaa tai sytkärin.
    Pitänee googlettaa tuo Waterstone's, kuulostaa ihanalta!

    VastaaPoista
  21. Haaveilen myös omistavani sellaisen "nojatuolikirjakaupan" jollaista kommenteissa on kuvattu! Vaan eipä sillä taitaisi oikein elää...

    Yllättävää kuulla kokemuksista Suomalaisessa, koska ko. ketjun Seinäjoen myymälä on ollut kantapaikkani jo vuosikaudet enkä muista ikinä törmänneeni siellä sen kummemmin "ylipalveluun" kuin tyrkyttämiseenkään. Halutessaan kyllä saa erinomaista palvelua.

    Kuulun myös niihin jotka eivät kaipaa "voinko olla avuksi" -kysymyksiä. Huonekaluliikkeet ovat pahimpia!!!

    VastaaPoista
  22. Yhyy, kirjoitin pitkän sepustuksen ja se lähti tuulen mukana teille tietämättömille. No, pääpointtina oli se, että esimerkiksi Barcelonan reissullamme vierailin niiiin kauniissa kirjakaupassa, että! Siellä oli kirjojen lisäksi vaikka mitä ihanaa peliä, muistikirjaa, kyniä. Ja kaikki jotenkin niin herkullisesti esillä. Kirjakauppa, josta Potter ystävineen hankki koulukirjat, oli myös ihastuttava.

    Sitten tuli mieleen vielä noista korteista. Että kun luulisi, että asiakkaat löytäisi ne itse. Mutta totuus on ainakin meillä vallan toinen. Kortit ovat ehkä myymälämme parhaalla paikalla ja silti "joka toinen" asiakas haahuilee pitkään ja hartaasti ja apua tarjotessa selviää, että kun teillä-ei-ilmeisesti-ole-niitä-kortteja:)

    Olen pari vuotta sitten opiskellut itseni kirjastovirkailijaksi ja jo sitä ennen ymmärsin kirjastojen ja kirjakauppojen logiikan eli osasin löytää itsenäisesti kaiken mitä tarvitsin. Siksi välillä toki hieman kummastuttaa, että kun asiakkaat eivät välillä (lue usein) löydä aakkostetusta kaunokirjahyllystä etsimäänsä. Mutta ehkä tuollainen taito on sitten vain meillä jotka lukevat enemmänkin. Moni lahjanostajakin on todella epävarma, että mistä osastolta kannattaa hankkia vaikka 9-vuotiaalle lahja, lukevatko ne kuvakirjoja, lasten romaaneja, nuorten romaaneja vai mitä. Yhden jos toisenkin kerran on apua tarjoamalla vältetty katastrofi tyyliin 15-vuotiaalle pojalle Risto Räppääjä lahjaksi:) Mutta totta kai kaiken tuon vastapainona ovat ne henkilöt, jotka pärjäisivät itsekseenkin.

    VastaaPoista
  23. Oih, ihana postausaihe! En asu pääkaupunkiseudulla ja täällä syrjäkylillä uusia kirjoja myyvät vain Suomalainen ja Info. Molemmissa on loppujen lopuksi tosi vähän kirjoja. Käyn kyllä usein harhailemassa varsinkin Suomalaisessa (siitä pääsee niin kätevästi läpikin) mutta harvemmin ostan mitään. Hyödynnän nettikirjakauppoja, koska uuden kirjan postikuluineen voi niistä saada 10 e halvemmalla, ja mielestäni se on jo aika iso ero. Amazonia käytän myös paljon.


    Mutta sitten ne ihan fyysiset kaupat... Helsingin Akateemisesta tykkään, sinne olen joskus lähettänyt miehenkin kirjalistan kanssa. Pidän myös antikvariaateista, tonkiminen on mielestäni niissä paljon hauskempaa kuin vaatteita myyvillä kirppiksillä: Kirjat ovat kirjoja, niitä ei tarvitse sovittaa.

    Ulkomaisista kirjakaupoista suosikkejani ovat yksi Zürichissä sijaitseva (kamala, en muista nimeä...) joka oli hemmetin monessa kerroksessa mutta kerrokset olivat kuitenkin kodikkaan pieniä.

    Lontoon kirjakauppoihin ja divareihin olisin voinut uppoutua päiväkausiksi, ne olivat kyllä aivan mahtavia. Tietysti myös se englanninkielisen maailman laaja kirjatarjonta toi mukaan oman hohtonsa, kun vaikka "paranormal romance" kirjoja oli hyllymetreittäin eikä vain paria, seuraavaa suosikkigenreä taas houkuttelevasti vaikka kuinka paljon jne. Okei, ehkä ihan hyvä että en asu moisen paratiisin lähettyvillä, amazon.co.uk:ssa kirjan kannet onneksi näyttävät paljon vähemmän kutsuvilta :).

    VastaaPoista
  24. Satu, aika jännä ettei Seinäjoen Suomalaisessa tyrkytetä kassalla niitä kampanjatuotteita, koska se selvästikin on ketjupolitiikkaa johon törmää useammassa eri liikkeessä. Ehkä tuolla sitten myyjät käyttävät sitä psykologista silmäänsä :). Mieheni muuten kommentoi, että kodinkoneliikkeen myyjät ovat pahimpia :).

    Sonja, Barcelonakin siis on kirjanystävän keidas. Alkaa matkakuume nuosta kun lukee kaikkia näitä kirjakauppavinkkejä… Tuo on kyllä totta, että ihmiset, jotka eivät niin paljon harrasta kirjallisuutta, eivät ehkä löydä niin helposti hakemaansa. Joskushan kirjat on luokiteltukin yllättävään osastoon, onhan esim. kauno- ja tietokirjallisuuden välinen raja häilyvä.

    Tessa, sama homma täällä, että syrjäkylillä ei niin paljon ole valinnanvaraa. Pääsisinpä Lontooseen!

    VastaaPoista